Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni mieslapsi vai vaadinko liikaa?
03.08.2024 |
Siinäpä se kysymys on. Ei puhu juuri mistään, kun yrittää kysellä hänelle "hankalista" (=kaikki vastuunkantoon,aloitteellisuuteen tunteisiin) liittyvistä aiheista, niin tunnen olevani kuin teini-ikäisen kanssa keskustelua käyvä äiti. Kaikki tieto pitää aina onkia. Ja yleensä ihan päivän kulkuun liittyvissäkin asioissa. Esim. meillä yhteinen auto, hänellä jokin meno, niin joka kerta täytyy kysyä moneltako meno on, että tiedän millä itse pääsen liikkumaan. Eli kaikki metatyö minulla. Lomareissulla ei olla käyty kertaakaan siten, että hän olisi olisi ollut oma-aloitteinen, varannut lippuja tms. Yhden majoituksen varasi keväällä kun sanoin, että hoidat oman osasi reissusta, niin meni niin totaalisen pieleen että hänkin sanoi että täytyy vaihtaa kun paikan päälle päästiin.
Erotuksena tyypilliseen kuvaukseen mieslapsesta hän kyllä tekee pyytämäni kodinhoitoon liittyvät asiat kun niistä sanoo, mutta kaikki pitää selostaa tarkasti. Jos en sano jostain "itsestään selvästä" asiasta, niin vihkoon menee. Joka päivä pitää myös muistuttaa asiasta, joka on eilen sovittu. Osittain menee varmaan ihan perus unohtelun piikkiin, mutta raskasta on.
Sellaista ennakkoon suunnittelua ei harrasta ollenkaan, isommissakaan asioissa. Eikä puhu oikein mistään. Nyt ollut työtön (ensimmäistä kertaa elämässään) 5kk ja ollut ihmeissään kun työtä ei tulekaan tarjottimella verkostojen kautta kuten tähän asti. Ei puhu suunnitelmistaan työelämän suhteen mulle mitään. Kaksi kertaa ollaan käyty keskustelu, jossa olen sanonut että tämä on sellainen asia josta toivon että hän puhuisi minulle oma-aloitteisesti, mutta mikään ei ole muuttunut. 5 kk ei ole kertaakaan aloittanut keskustelua aiheesta, kertonut mitkä hänen suunnitelmansa ovat, tai onko lähettänyt hakemuksia.
Hän sanoo aina että yrittää parantaa jatkossa ja on aidosti pahoillaan mutta sitten ne yritykset menevät täysin pieleen tai mitään ei tapahdu.
Tällainen "hetkessä eläminen" olisi ihan ok, jos olisimme 22v mutta kun ikää on kohta 40v. Lapsia meillä ei ole. Luojan kiitos.
En ole aiemmissa suhteissa koskaan joutunut patistelemaan kumppania tällaisissa asioissa ja edellisessä suhteessa halusin esim lapsia, nyt en ole missään vaiheessa halunnut. seksielämä on täysin kuollut kun tuntuu että minulla on lapsi, eikä mies. Ymmärrän että olemme myös todella eri tahtisia ja minä olen nopeampi (keskusteluissa, suunnittelussa jne.) ja hän hitaampi temperamentiltaan mutta tämä on ihan hiton raskasta. Välillä asuimme erillämme ja minusta tuntui helpolta kun huolehdin vain itsestäni.
Kommentit (48)
Kuulostaa samanlaiselta naislapselta kuin puolisoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tollasen kanssa 8 vuotta. Ei lapsia onneksi siitä suhteesta. Kun nykyisen tapasin ja hommat hoitu heti, niin olin ihmeissäni. Aidosti mietin, että onko ne puhutut asiat hoidettu jne. Oli ja on edelleen ja mies hoitaa lapsen Wilma-asiat heti ja vie lasta lääkäriin. Olen monesti miettinyt sitä, että miten kaksi ihmistä voi olla 100% niin erilaisia. Se on jotenkin outoa. Enkä tarkoita sitä, että olisin joku prinsessa kenelle pitää kaikki hoitaa.. Siitä ei ole kyse. Mutta kun on ihminen, joka hoitaa oman juttunsa kaikessa ilman ohjeita, niin se tuntuu oikealta ja hyvältä. Ennen sai kaivaa ja hokea kaikessa mikä kuormitti omaa ajattelua jne.
Tänään on lapsen futisturnaus. Mies pakkas aamulla kamat ja he lähtivät. Mies sanoi lue kirjaa tai kato leffa tai mitä vaan.. Nähdään illalla. Älä tee safkaa, koska tuodaan safkaan samalla. Olet vaan itekses tai mee kaveris kanssa kahville. Sit soitin miehelle, että mitäs jos lähtisin äitini kanssa mökille muutamaksi päiväksi, koska olen lomalla... Hän sanoi ,että hei hyvä idea.. JA nyt klo 16 lähdetään.
Tietenkin teen miehelle samoja juttuja. Mutta nämä asiat on ne miksi rakastan häntä.
Vierailija kirjoitti:
Suhde onnistuu ainoastaan jos asutte erillään.
Mun miesystävä on vähän samanlainen, ei tosin noin paha. Päätin jo ihan alussa että ikinä emme muuta yhteen (hän kyllä haluaisi, sattuneesta syystä) koska on niin päivänselvää mihin se menisi.
Hän saa nyt asua omassa kämpässään kuin pellossa ja minä ylläpidän järjestystä omassani. En ota mitään vetovastuuta hänen elämästään. Tämä toimii näin, koska kyseessä on kuitenkin lempeä ja romanttinen ihminen.
Kiitos tästä. Todella silmiäavaava kommentti, hyvin sanallistettu se mitä en itse ole tähän päivään mennessä osannut itselleni sanoittaa.
Seurustelin taannoin erään miehen kanssa vuoden verran, nyt suhde on jo päättynyt monta kuukautta sitten. Hän olisi halunnut syventää suhdettamme yhteenmuuttamalla, itse en todellakaan olisi ikipäivänä muuttanut yhteen hänen kanssaan johtuen muun muassa poikkeavista siisteyskäsityksistämme. Onneksi näin ja hyvä että suhde päättyi.
Aloitus on vähän kun meidän kotoa.
Se mikä meidät pitää yhdessä ja mihin rakastuin on että hän on äärettömän kohtelias, huomaavainen ja lempeä.
Hän ei pyydä anteeksi sanomalla, mutta osoittaa olevansa pahoillaan tekemällä minulle ruoan ja kerran jopa (! 😅👍) muisti omatoimisesti että kahvi ja vessapaperi on vähissä.
Usein ottaa päähän mutta useammin hänen olemassaolo tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on vähän kun meidän kotoa.
Se mikä meidät pitää yhdessä ja mihin rakastuin on että hän on äärettömän kohtelias, huomaavainen ja lempeä.
Hän ei pyydä anteeksi sanomalla, mutta osoittaa olevansa pahoillaan tekemällä minulle ruoan ja kerran jopa (! 😅👍) muisti omatoimisesti että kahvi ja vessapaperi on vähissä.
Usein ottaa päähän mutta useammin hänen olemassaolo tuntuu hyvältä.
Hänen myönteisistä puolistaan huolimatta te molemmat hyödytte siitä, että hän itsenäistyy ja alkaa toimia omaehtoisemmin. Jos ruokit hänen velttoa puoltaan, häneltä jää elämä vajaasti eletyksi. Oikein taitavasti toimien varmaan itsenäistyminen onnistuu yhdessäkin, mutta kuka sitten on niin taitava. Todennäköisemmin vätys kouluttaa toisesta itselleen mammaa ja onnistuu, koska on lievästi masokistina valmis maksamaan sen mitä se maksaa. Jos ei ole omaan aikuisuuteen kytkeytyvää omanarvontuntoa, ei siinä pienet lisänöyryytykset mitään paina.
Vierailija kirjoitti:
Olet itse voimia vievä, painostava ihminen. Anna miehellesi vapautta ja rauhaa etsiä uutta työpaikkaa. Työttömyys on miehelle vaikeampi asia kuin naiselle. Eikä siksi halua siitä edes "keskustella" kanssasi. Aivan kuin kääntäisit puukkoa haavassa. Kannusta sensijaan että kyllä se hyvä vielä löytyy. Hänhän hakee sitä kuitenkin jatkuvasti. Olet todella raskas ja takertuva.
Olen pyrkinyt olemaan kannustava, mutta kun hän ei lähetä hakemuksia, niin epäilen, että löytyisi. Olen kysynyt masennuksesta tms. mutta ei kuulemma ole.
-Ap
No onhan se mieslapsi. Ajattele miestä lähtökohtaisesti siltä kannalta, että tekisitkö hänen kanssaan lapsia. Jos ei = kyseessä on mieslapsi. Jos kyllä, kyseessä saattaa olla ehkä mies