Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni mieslapsi vai vaadinko liikaa?
03.08.2024 |
Siinäpä se kysymys on. Ei puhu juuri mistään, kun yrittää kysellä hänelle "hankalista" (=kaikki vastuunkantoon,aloitteellisuuteen tunteisiin) liittyvistä aiheista, niin tunnen olevani kuin teini-ikäisen kanssa keskustelua käyvä äiti. Kaikki tieto pitää aina onkia. Ja yleensä ihan päivän kulkuun liittyvissäkin asioissa. Esim. meillä yhteinen auto, hänellä jokin meno, niin joka kerta täytyy kysyä moneltako meno on, että tiedän millä itse pääsen liikkumaan. Eli kaikki metatyö minulla. Lomareissulla ei olla käyty kertaakaan siten, että hän olisi olisi ollut oma-aloitteinen, varannut lippuja tms. Yhden majoituksen varasi keväällä kun sanoin, että hoidat oman osasi reissusta, niin meni niin totaalisen pieleen että hänkin sanoi että täytyy vaihtaa kun paikan päälle päästiin.
Erotuksena tyypilliseen kuvaukseen mieslapsesta hän kyllä tekee pyytämäni kodinhoitoon liittyvät asiat kun niistä sanoo, mutta kaikki pitää selostaa tarkasti. Jos en sano jostain "itsestään selvästä" asiasta, niin vihkoon menee. Joka päivä pitää myös muistuttaa asiasta, joka on eilen sovittu. Osittain menee varmaan ihan perus unohtelun piikkiin, mutta raskasta on.
Sellaista ennakkoon suunnittelua ei harrasta ollenkaan, isommissakaan asioissa. Eikä puhu oikein mistään. Nyt ollut työtön (ensimmäistä kertaa elämässään) 5kk ja ollut ihmeissään kun työtä ei tulekaan tarjottimella verkostojen kautta kuten tähän asti. Ei puhu suunnitelmistaan työelämän suhteen mulle mitään. Kaksi kertaa ollaan käyty keskustelu, jossa olen sanonut että tämä on sellainen asia josta toivon että hän puhuisi minulle oma-aloitteisesti, mutta mikään ei ole muuttunut. 5 kk ei ole kertaakaan aloittanut keskustelua aiheesta, kertonut mitkä hänen suunnitelmansa ovat, tai onko lähettänyt hakemuksia.
Hän sanoo aina että yrittää parantaa jatkossa ja on aidosti pahoillaan mutta sitten ne yritykset menevät täysin pieleen tai mitään ei tapahdu.
Tällainen "hetkessä eläminen" olisi ihan ok, jos olisimme 22v mutta kun ikää on kohta 40v. Lapsia meillä ei ole. Luojan kiitos.
En ole aiemmissa suhteissa koskaan joutunut patistelemaan kumppania tällaisissa asioissa ja edellisessä suhteessa halusin esim lapsia, nyt en ole missään vaiheessa halunnut. seksielämä on täysin kuollut kun tuntuu että minulla on lapsi, eikä mies. Ymmärrän että olemme myös todella eri tahtisia ja minä olen nopeampi (keskusteluissa, suunnittelussa jne.) ja hän hitaampi temperamentiltaan mutta tämä on ihan hiton raskasta. Välillä asuimme erillämme ja minusta tuntui helpolta kun huolehdin vain itsestäni.
Kommentit (48)
Kerro siitä yhteisestä autosta meille hieman. Omistajana voi olla vain 1 henkilö tai yritys, haltijana voi olla joku muu. Kuka sen auton Traficomin mukaan omistaa ja siitä vastuun kantaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä näin parisuhteesta vuosia haaveilleena (miehenä) en ole varma pitäisikö olla tyytyväinen, että en ole siihen edennyt kun ties, kuinka syvälle ssattaisin sen johdosta vajota vai katkeroitua siitä, että en ole saanut mahdollisuutta, vaikka taas sai lukea, kuten monesti ennenkin kuinka, joku vastuuton lurjus miesoletettu on saanut. Mitä sinä Ap koet saavasi tuosta suhteesta itsellesi? Lapsen aikuisen miehen ruumiillistumassako?
- Entä sitten jos hänel alkaa uhma tai murrosikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia uskomattomia paska-aloituksia tämä palsta on täynnä.
Tällaisia uskomattomia paskamiehiä on Suomi täynnä. valitettavasti.
Syyläpilluinen ryhis ei houkuta ketään.
Ai jos kaikki naiset olisivat hoikkia malleja, niin miehet alkaisivat vastuullisiksi aikuisiksi? Mieslapsen logiikka on pettämätön.
Vierailija kirjoitti:
Sitä näin parisuhteesta vuosia haaveilleena (miehenä) en ole varma pitäisikö olla tyytyväinen, että en ole siihen edennyt kun ties, kuinka syvälle ssattaisin sen johdosta vajota vai katkeroitua siitä, että en ole saanut mahdollisuutta, vaikka taas sai lukea, kuten monesti ennenkin kuinka, joku vastuuton lurjus miesoletettu on saanut. Mitä sinä Ap koet saavasi tuosta suhteesta itsellesi? Lapsen aikuisen miehen ruumiillistumassako?
- Entä sitten jos hänel alkaa uhma tai murrosikä?
En yhtään ihmettele että haaveeksi on suhteet jääneet. Tuohon pässinpäähän vielä epäkomea ruho niin jo vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia uskomattomia paska-aloituksia tämä palsta on täynnä.
Tällaisia uskomattomia paskamiehiä on Suomi täynnä. valitettavasti.
Syyläpilluinen ryhis ei houkuta ketään.
Ai jos kaikki naiset olisivat hoikkia malleja, niin miehet alkaisivat vastuullisiksi aikuisiksi? Mieslapsen logiikka on pettämätön.
Hassua että puhut logiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän patistelet, muistuttelet ja ohjailet sitä passiivisemmaksi ja aloitekyvyttömämmäksi mies muuttuu. Itse lopetaisin kaikenlaisen ohjailemisen. Keskittyisin hoitamaan vain omat asiani. hankkisin oman auton jne.
Jätä metatyöt tekemättä, kun ei teillä ole lapsiakaan. Mies muistaa ostaa pyykinpesuainetta sitten kun ei saa puhtaita vaatteita päälleen.
Olen yrittänyt tätä, mutta lopputulos oli vain että omat hermot oli riekaleina. Mies elää pakastepitsalla tai mäkkärillä jne. vaikka kuukauden, eikä jääkaappiin ilmesty mitään. Sama siivouksen kanssa.
-ap
83
Anna miehen syödä, mitä haluaa ja tingi siisteysvaatimuksista. Omat hermosi eivät mene jos hyväksyt tilanteen. Jos et hyväksy, tiedät miten avioeroa haetaan.
Suhde onnistuu ainoastaan jos asutte erillään.
Mun miesystävä on vähän samanlainen, ei tosin noin paha. Päätin jo ihan alussa että ikinä emme muuta yhteen (hän kyllä haluaisi, sattuneesta syystä) koska on niin päivänselvää mihin se menisi.
Hän saa nyt asua omassa kämpässään kuin pellossa ja minä ylläpidän järjestystä omassani. En ota mitään vetovastuuta hänen elämästään. Tämä toimii näin, koska kyseessä on kuitenkin lempeä ja romanttinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten päädytään tuollaisen kanssa parisuhteeseen saati asumaan yhteen? Onko tapahtunut tosi nuorena ennen varttumista vai ei ole käynyt tapailuvaiheessa ilmi toisen saamattomuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä näin parisuhteesta vuosia haaveilleena (miehenä) en ole varma pitäisikö olla tyytyväinen, että en ole siihen edennyt kun ties, kuinka syvälle ssattaisin sen johdosta vajota vai katkeroitua siitä, että en ole saanut mahdollisuutta, vaikka taas sai lukea, kuten monesti ennenkin kuinka, joku vastuuton lurjus miesoletettu on saanut. Mitä sinä Ap koet saavasi tuosta suhteesta itsellesi? Lapsen aikuisen miehen ruumiillistumassako?
- Entä sitten jos hänel alkaa uhma tai murrosikä?
En yhtään ihmettele että haaveeksi on suhteet jääneet. Tuohon pässinpäähän vielä epäkomea ruho niin jo vain.
Tarkoiratko, että minun kannattaa hylätä haave tasa-arvoisesta parisuhteesta ja toivoa ja yrittäö löytäö kumpoani, joka on kuin Ap, eli sellainen, joka ottaisi ja kantaisi suurelta osin vastuun niistä asioista ja askareista, joita itse olen luullut ja kuvitellut, että parisuhteessa voisi jakaa toisen kanssa. Vai mitä tarkoitit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Olin nuori ja tyhmän rakastunut exän kanssa yhteen mennessä. Aika kului tuli lapset, oma talo, lisää velvollisuuksia. Pyöritin yksin koko hommaa. Vässykkä pysytteli taustalla. Viimeiset vuodet yritin asiaan puuttua. Vastaukseksi tuli, "sinä olet niin hyvä hoitaan asiat".
Tuli ero niin kahdessa viikossa exällä oli uusi mamma ohjaamassa ja hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä näin parisuhteesta vuosia haaveilleena (miehenä) en ole varma pitäisikö olla tyytyväinen, että en ole siihen edennyt kun ties, kuinka syvälle ssattaisin sen johdosta vajota vai katkeroitua siitä, että en ole saanut mahdollisuutta, vaikka taas sai lukea, kuten monesti ennenkin kuinka, joku vastuuton lurjus miesoletettu on saanut. Mitä sinä Ap koet saavasi tuosta suhteesta itsellesi? Lapsen aikuisen miehen ruumiillistumassako?
- Entä sitten jos hänel alkaa uhma tai murrosikä?
En yhtään ihmettele että haaveeksi on suhteet jääneet. Tuohon pässinpäähän vielä epäkomea ruho niin jo vain.
Tarkoiratko, että minun kannattaa hylätä haave tasa-arvoisesta parisuhteesta ja toivoa ja yrittäö löytäö kumpoani, joka on kuin Ap, eli sellainen, joka ottaisi ja kantaisi suurelta osin vastuun niistä asio
Kyllä. Hylkää haaveesi löytää joku joka kantaa vastuun päivittäiseen elämään kuuluvista asioista puolestasi. Koska sitähän tuo suurelta osin tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvoinen parisuhde= joku kantaisi puolestani vastuun päivittäisistä elämään kuuluvista asioista.
-Huomaan, että minulla on ollut aivan väärä käsitys siitä, mitä tasa-arvoisuudesta parisuhteessa, jos se tuollaista tarkoittaa. No ilmankos olen saanutkin elää ja olla sinlkuna.
Vierailija kirjoitti:
Puuttumatta nyt muuhun kommentoin moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä sen verran, että työnhakuun painostaminen ja käskyt mennä töihin ovat suunnilleen pahinta mitä työttömälle voi sanoa oli ihminen sitten työtön mistä syystä tahansa. Työttömyys aiheutta jo itsessään monia ongelmia ja työtön tajuaa oman tasonsa muutenkin, että siitä tarvitsee koko ajan muistuttaa. Valtion putiikit ja toimet lannistavat ja nöyryyttävät työtöntä muutenkin. Lisäksi töissäkäyvän on hyvin vaikea ymmärtää työttömän todellisuutta ja sitä, että työn löytäminen on lähes mahdotonta ja sitä, että ongelmiin ei saa mitään apua mistään.
Kyse ei ole siitä, että patistaisin häntä töihin tai että olettaisin että hänen pitäisi saada heti töitä. Olen sanonut hänelle, että toivon ainoastaan että hän puhuisi asiasta minulle. Olen myös sanonut, että ymmärrän että työllistyminen on tässä työmarkkinatilanteessa todella vaikeaa. Kyse on siitä, että hän ei puhu minulle tästä. Jos sanoisi vaikka että ärsyttää kun töitä ei löydy tai että aikoo olla työttömänä seuraavat puoli vuotta niin ok, se on hänen päätöksensä, mutta jos ja kun jaetaan talous ja yritetään elää yhdessä, niin minusta JOTAKIN kuuluisi tästä asiasta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhde onnistuu ainoastaan jos asutte erillään.
Mun miesystävä on vähän samanlainen, ei tosin noin paha. Päätin jo ihan alussa että ikinä emme muuta yhteen (hän kyllä haluaisi, sattuneesta syystä) koska on niin päivänselvää mihin se menisi.
Hän saa nyt asua omassa kämpässään kuin pellossa ja minä ylläpidän järjestystä omassani. En ota mitään vetovastuuta hänen elämästään. Tämä toimii näin, koska kyseessä on kuitenkin lempeä ja romanttinen ihminen.
Tämä voisi olla kokeilemisen arvoista, muuten tulee ero. Myös minulle mies painottanut että hänelle on todella tärkeää asua yhdessä. Hänessä on hyviä puolia, tottakai, en muuten olisi tässä tilanteessa, mutta en vaan enää jaksa.
-ap
Teet ne asiat itse, jotka ovat sinulle tärkeitä.
Annat miehen omien asioiden mennä vihkoon, jos hän ei hoida niitä. Korjaa itse sotkunsa sitten.
Jos mies ei hoida yhteisiä asioita, esim käy vuorollaan kaupassa, niin jääkaappi on tyhjä ja ruokaa ei ole.
Muistuttamalla ja huolehtimalla hänestä kuin lapsesta olet asioiden mahdollistaja. Miksipä hän huolehtisi kun on ns. äiti muistuttamassa ja vahtimassa.
Kuulostaa siltä, että hän on joko tyhmä tai masentunut - mahdollisesti sekä että. Teillä ei ole seksiäkään. Ei yhteistä perhettä, ei omaisuutta. Mikä pitäisi yhdessä?
Kuinka kauan tutustuitte ennenkuin menitte yhteen?
Vai tunutiko hänen avuttomuutensa vain jotenkin "söpöltä", herätti äidillisiä tunteita?
Sitä kun moni pyyhkäisee sivuun sellaiset varoitusmerkit jotka tuntuu ikäviltä kun ollaan niin korviaan myöten pihkassa. Siinä käy sitten noin.
Mutta jos haluat jatkaa, tee jatkossa omat päätöksesi ja anna hänen ottaa vastuu omistaan. Älä sekaannu vaikka näkisit että pieleen menee. Sillä tavalla oppii jos on oppiakseen. Pidä kuitenkin visusti omat rahat ominasi, älä lainaa äläkä kustanna mitään. Onhan sitä opittava rahankäytöäkin jos elämässä aikoo pärjätä. Aikuisella aikuisen vastuu paitsi jos sitten tautalla ei ole heikkolahjaisuutta tms.
Jos taas et jaksa, sinulla on oikeus lähteä ja aloittaa oma elämä yksin. Totta kai säälittää ja varmasti miettii miten se nyt pärjää mutta muista mihin se johtaa jos alat hellämieliseksi. Jollakin tapaahan hän eli siihenkin asti ennenkuin tapasitte! Vai asuiko kotona vanhempien huollettavana?
No, tee mitä teet, oma on päätöksesi ja itse tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuttumatta nyt muuhun kommentoin moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä sen verran, että työnhakuun painostaminen ja käskyt mennä töihin ovat suunnilleen pahinta mitä työttömälle voi sanoa oli ihminen sitten työtön mistä syystä tahansa. Työttömyys aiheutta jo itsessään monia ongelmia ja työtön tajuaa oman tasonsa muutenkin, että siitä tarvitsee koko ajan muistuttaa. Valtion putiikit ja toimet lannistavat ja nöyryyttävät työtöntä muutenkin. Lisäksi töissäkäyvän on hyvin vaikea ymmärtää työttömän todellisuutta ja sitä, että työn löytäminen on lähes mahdotonta ja sitä, että ongelmiin ei saa mitään apua mistään.
Kyse ei ole siitä, että patistaisin häntä töihin tai että olettaisin että hänen pitäisi saada heti töitä. Olen sanonut hänelle, että toivon ainoastaan että hän puhuisi asiasta minulle. Olen myös sanonut, että ymmä
Mies tietää jo, mihin puhuminen johtaa: sinä ryhdyt kanaemoksi!
Olet itse voimia vievä, painostava ihminen. Anna miehellesi vapautta ja rauhaa etsiä uutta työpaikkaa. Työttömyys on miehelle vaikeampi asia kuin naiselle. Eikä siksi halua siitä edes "keskustella" kanssasi. Aivan kuin kääntäisit puukkoa haavassa. Kannusta sensijaan että kyllä se hyvä vielä löytyy. Hänhän hakee sitä kuitenkin jatkuvasti. Olet todella raskas ja takertuva.
Asumus vähintään, suosittelen!