Onko mieheni mieslapsi vai vaadinko liikaa?
Siinäpä se kysymys on. Ei puhu juuri mistään, kun yrittää kysellä hänelle "hankalista" (=kaikki vastuunkantoon,aloitteellisuuteen tunteisiin) liittyvistä aiheista, niin tunnen olevani kuin teini-ikäisen kanssa keskustelua käyvä äiti. Kaikki tieto pitää aina onkia. Ja yleensä ihan päivän kulkuun liittyvissäkin asioissa. Esim. meillä yhteinen auto, hänellä jokin meno, niin joka kerta täytyy kysyä moneltako meno on, että tiedän millä itse pääsen liikkumaan. Eli kaikki metatyö minulla. Lomareissulla ei olla käyty kertaakaan siten, että hän olisi olisi ollut oma-aloitteinen, varannut lippuja tms. Yhden majoituksen varasi keväällä kun sanoin, että hoidat oman osasi reissusta, niin meni niin totaalisen pieleen että hänkin sanoi että täytyy vaihtaa kun paikan päälle päästiin.
Erotuksena tyypilliseen kuvaukseen mieslapsesta hän kyllä tekee pyytämäni kodinhoitoon liittyvät asiat kun niistä sanoo, mutta kaikki pitää selostaa tarkasti. Jos en sano jostain "itsestään selvästä" asiasta, niin vihkoon menee. Joka päivä pitää myös muistuttaa asiasta, joka on eilen sovittu. Osittain menee varmaan ihan perus unohtelun piikkiin, mutta raskasta on.
Sellaista ennakkoon suunnittelua ei harrasta ollenkaan, isommissakaan asioissa. Eikä puhu oikein mistään. Nyt ollut työtön (ensimmäistä kertaa elämässään) 5kk ja ollut ihmeissään kun työtä ei tulekaan tarjottimella verkostojen kautta kuten tähän asti. Ei puhu suunnitelmistaan työelämän suhteen mulle mitään. Kaksi kertaa ollaan käyty keskustelu, jossa olen sanonut että tämä on sellainen asia josta toivon että hän puhuisi minulle oma-aloitteisesti, mutta mikään ei ole muuttunut. 5 kk ei ole kertaakaan aloittanut keskustelua aiheesta, kertonut mitkä hänen suunnitelmansa ovat, tai onko lähettänyt hakemuksia.
Hän sanoo aina että yrittää parantaa jatkossa ja on aidosti pahoillaan mutta sitten ne yritykset menevät täysin pieleen tai mitään ei tapahdu.
Tällainen "hetkessä eläminen" olisi ihan ok, jos olisimme 22v mutta kun ikää on kohta 40v. Lapsia meillä ei ole. Luojan kiitos.
En ole aiemmissa suhteissa koskaan joutunut patistelemaan kumppania tällaisissa asioissa ja edellisessä suhteessa halusin esim lapsia, nyt en ole missään vaiheessa halunnut. seksielämä on täysin kuollut kun tuntuu että minulla on lapsi, eikä mies. Ymmärrän että olemme myös todella eri tahtisia ja minä olen nopeampi (keskusteluissa, suunnittelussa jne.) ja hän hitaampi temperamentiltaan mutta tämä on ihan hiton raskasta. Välillä asuimme erillämme ja minusta tuntui helpolta kun huolehdin vain itsestäni.
Kommentit (48)
Mitä enemmän patistelet, muistuttelet ja ohjailet sitä passiivisemmaksi ja aloitekyvyttömämmäksi mies muuttuu. Itse lopetaisin kaikenlaisen ohjailemisen. Keskittyisin hoitamaan vain omat asiani. hankkisin oman auton jne.
Jätä metatyöt tekemättä, kun ei teillä ole lapsiakaan. Mies muistaa ostaa pyykinpesuainetta sitten kun ei saa puhtaita vaatteita päälleen.
Vakka on kantensa valinnut. Ja vielä tätä tulet vauvapalstalle itkemään.
Kyllä, hän on mieslapsi. Jätä se. Ette sovi toisillenne.
Kelaile kaksi viikkoa hyviä juttuja miehestäsi ja muistele miksi päädyitte yhteen.
Sitten mieti uudestaan, että onko nämä ongelmia joiden kanssa et voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vakka on kantensa valinnut. Ja vielä tätä tulet vauvapalstalle itkemään.
Niin, mieslapsi ja naislapsi ne yhteen soppii...
Asumusero? Suhde voi silti jatkua.
Tiedät kyllä jo vastauksen. Kouluttaminen on turhaa, mieslapsesi on sinun riippakivenäsi niin kauan kuin kestät. Oma "pienokaiseni" meni kiertoon, josta löysikin vuoden sisään uuden "äidin".
En kestäisi tuollaista vässykkyyttä viikkoakaan. Ja kyllä, hän on mieslapsi. Suurin kysymys on kuitenkin miksi sinä olet väkisin yrittänyt muuttaa häntä etkä ole tajunnut erota.
Vierailija kirjoitti:
Tiedät kyllä jo vastauksen. Kouluttaminen on turhaa, mieslapsesi on sinun riippakivenäsi niin kauan kuin kestät. Oma "pienokaiseni" meni kiertoon, josta löysikin vuoden sisään uuden "äidin".
HAH, HAH, HAA MIKÄ PROVOJEN PROVO KOKO KETJU! Yritin lukea tekstiä rivien välistä ja poimia rusinoita pullasta ja tähän tulokseen päädyin ja tämä viimeinen kommentti istuu tähän lopputulemaani aivan erinomaisesti! Hyvää päivänjatkoa!
Älä nyt vaan niitä oikeita lapsia tuohon tee!
Metatyöhön asti jaksoin tuota paskaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän patistelet, muistuttelet ja ohjailet sitä passiivisemmaksi ja aloitekyvyttömämmäksi mies muuttuu. Itse lopetaisin kaikenlaisen ohjailemisen. Keskittyisin hoitamaan vain omat asiani. hankkisin oman auton jne.
Jätä metatyöt tekemättä, kun ei teillä ole lapsiakaan. Mies muistaa ostaa pyykinpesuainetta sitten kun ei saa puhtaita vaatteita päälleen.
Olen yrittänyt tätä, mutta lopputulos oli vain että omat hermot oli riekaleina. Mies elää pakastepitsalla tai mäkkärillä jne. vaikka kuukauden, eikä jääkaappiin ilmesty mitään. Sama siivouksen kanssa.
-ap
Tällaisia uskomattomia paska-aloituksia tämä palsta on täynnä.
Jos ei ole suhdetta eikä seksiä ja vi pitää paapoa
miksi edes olette yhdessä
Ihmettelen minkälaiset käärepaperit karkissa oli kohdatessa...
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia uskomattomia paska-aloituksia tämä palsta on täynnä.
Tällaisia uskomattomia paskamiehiä on Suomi täynnä. valitettavasti.
Puuttumatta nyt muuhun kommentoin moniongelmaisena pitkäaikaistyöttömänä sen verran, että työnhakuun painostaminen ja käskyt mennä töihin ovat suunnilleen pahinta mitä työttömälle voi sanoa oli ihminen sitten työtön mistä syystä tahansa. Työttömyys aiheutta jo itsessään monia ongelmia ja työtön tajuaa oman tasonsa muutenkin, että siitä tarvitsee koko ajan muistuttaa. Valtion putiikit ja toimet lannistavat ja nöyryyttävät työtöntä muutenkin. Lisäksi töissäkäyvän on hyvin vaikea ymmärtää työttömän todellisuutta ja sitä, että työn löytäminen on lähes mahdotonta ja sitä, että ongelmiin ei saa mitään apua mistään.
"Metatyö" kertoo kaiken tarvittavan sinusta. Varmasti ahdistaa miestä jatkuva säätämisesi, mutta alistuu kun on työttömänä. Voimia hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakka on kantensa valinnut. Ja vielä tätä tulet vauvapalstalle itkemään.
Niin, mieslapsi ja naislapsi ne yhteen soppii...
Ei, vaan mieslapsi ja äiti.
Olette luonteeltaan niin erilaisia, etten oikein ymmärrä miten suhde voisi jatkua. On väärin odottaa, että kumppani muuttuisi perusluonteeltaan toisenlaiseksi. Itse opin tämän vasta vanhana. Toisen muuttaminen ei onnistu.