yksinhuoltaja-nainen, kadutko koskaan miesvalintaasi?
Yksinhuoltaja-nainen, kerroppa millaista elämäsi voisi olla, jos olisit valinnut toisenalisen miehen jonka kanssa tehdä lapsen.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monelle naiselle on luonollista pariutua, tehdä pari penskaa, erota ja sitten elää selibaatissa lopunelämän.
No joo, seksi on ihan kivaa (saan helposti ym) mutta kyllä sen merkitystä suuresti liioitellaan. Rakkautta kaipaan enemmän, sellaista missä perhoset lentelee vatsassa kun näkee toisen, missä ei pysty olemaan ajattelematta toista jatkuvasti. Se on oikeasti kivaa. Mutta se on paljon harvinaisempaa löytää kuin seksi. Ja se että sen vielä saisi kestämään, aika epätodennäköistä. Muuten elämässä, noin yleensä ottaen, miehistä on enemmän vaivaa kuin iloa, vaikka heistä tykkäänkin.
Tabuhan tämä on... rohkea avaus ap:lta. Ensin valitaan se jännempi mies siittäjäksi, sitten kun se hups oho ääh yllättäen ei halunnutkaan sitoutua, niin voidaan etsiä se turvallinen insinööri elättäjäksi. Klassista, niin klassista.
En koskaan. Hän oli ihana mies ja isä, kunnes kuolema meidät erotti.
Sitä ap, olet taas alhainen yksinkertainen typerys.
Vierailija kirjoitti:
Tabuhan tämä on... rohkea avaus ap:lta. Ensin valitaan se jännempi mies siittäjäksi, sitten kun se hups oho ääh yllättäen ei halunnutkaan sitoutua, niin voidaan etsiä se turvallinen insinööri elättäjäksi. Klassista, niin klassista.
Klassinen jankkaus inkkeleille juu. Omien lasteni isä on juuri sellainen insinööri. Nörtti ja rauhallinen. Keski-iän kriisissä keksi hankkia sitten pahemman sortin päihdeongelman. Mitenkään köyhyyteen ei olla lasten kanssa vajottu, koska käyn itse ihan kohtuullisesti palkatussa työssä ja isä maksaa lapsistaan elatusta normaalin kaavan mukaan. Taloudellinen tilanteemme on luultavasti parempi kuin keskiverto vinkuinkkelin.
Ei kai kukaan tällaiseen vastaa sillä kukaan ei olis saanut juuri niitä lapsia mitä on saanut jonkun toisen kanssa? Miksi edes kysyt?!
Vierailija kirjoitti:
En, lapsilla oli paras mahdollinen isä, ja isänsä myötä saivat myös parhaat mahdolliset isovanhemmat. Hänen ja minun yhdistelmästä tuli myös kaksi hyvin kaunista ja erittäin fiksua lasta, nyt toki jo aikuisia. Ventovieraat ihmiset tulivat aina lastemme käytöstä ja ulkonäköä kehumaan. Ja sama jatkuu minulla on neljä kaunista ja fiksua lapsnlasta, joita ihailee myös vieraat ihmiset, ei yksin perhepiiri.
Ethän sinä silloin ole mikään yh. Tässä kysyttiin nimenomaan yh-äideiltä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta kun en näin jälkeenpäinkään näe, että olisin voinut mitenkään arvata, millaiseksi mies muuttuu kun lapsi syntyy. Ei ollut mitään merkkejä, etteikö mies sitten kestäisi lapsiperhearkea ollenkaan, ja hän se oli joka otti lapsen hankkimisen puheeksikin, itse olin jo ajatellut että kun olin jo 35-vuotiaskin niin eiköhän ne mun lapsentekoiät ole jo menneet, tavallaan hyväksynyt että jään lapsettomaksi. Mutta kun mies halusi, ja oli kaikinpuolin kunnollinen ja hyvä mies, niin tehtiin sitten lapsi.
Kävi vaan niin, että jo raskausaikana mies alkoi jotenkin oireilemaan, ja vauva-arkea ei kestänyt ollenkaan. Pakeni ylitöihin ja baareihin. Haukkui minua, miten minusta on tullut pelkkä lehmä, pelkkä kohtu ja tissit, eikä hän pysty enää seksuaalisesti haluamaan minua. Vauva oli 5 kk kun mies ilmoitti baari-illan jälkeen pettäneensä, ja silloin minä totesin, että häivy.
Meillä sama. Miehen piti niin olla isä-ainesta ja kaikki sukulaisetkin olivat sitä mieltä. Oli nuorena hoitanut pieniä sisaruksiaan ja tykkäsi lapsista jne.
Niin vaan ukon päässä napsahti, kun oma vauva-arki ei ollutkaan helppoa ja kivaa. Viihtyi päivät pitkät vaan töissä ja lopulta paljastui sivusuhdekin.
Vierailija kirjoitti:
Tabuhan tämä on... rohkea avaus ap:lta. Ensin valitaan se jännempi mies siittäjäksi, sitten kun se hups oho ääh yllättäen ei halunnutkaan sitoutua, niin voidaan etsiä se turvallinen insinööri elättäjäksi. Klassista, niin klassista.
Se turvallinen insinööri valitaan ensin ja paremmat geenit lapselle sitten alfalta myöhemmin.
Se on biologiaa.
No eiköhän jokainen sellainen yksinhuoltaja kadu, jolle yksinhuoltajuus ei ollut tietoinen valinta ja oma halu jota olisi suunnitellut jo ennen äidiksi tulemista?
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Lapsen kasvatus miehen kanssa on helvettiä
johtunee itsestäsi
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monelle naiselle on luonollista pariutua, tehdä pari penskaa, erota ja sitten elää selibaatissa lopunelämän.
No mä en tiedä yhtään tuollaista naista.
Jokainen niistä, jotka on eronneet parin lapsen jälkeen, on löytäneet aika nopeasti uuden ja PAREMMAN miehen.
Vierailija kirjoitti:
Oli tuo 14v ihan ok mies eroon saakka. Pettäminen selvisi vasta jälkeenpäin.
Viimeiset 28v on ollut paljon parempi nykyisen mieheni kanssa. Meillä on rakkautta, arvostusta ja hupia elämässä joka päivä.
Kävi tuuri!!
Joo tuollaisia tapauksia minäkin enimmäkseen tiedän, että eron jälkeen on löydetty paremmin sopiva mies, jonka kanssa ollut mukavampi elämä.
En kadu. Pääsin miehestä nopeasti eroon eikä ole liiemmin tunkenut lastenkasn elämää sotkemaan. Nyt on lapset jo isoja, täysi iän ylittäneitä. Jätin miehen kun lapset olivat 2 ja 4 ja hyvin on poissa pysynyt.
En kadu.
Mieheni oli aivan ihana ja mahtava isä lapsellemme. Hän kuoli autokolarissa noin 8 vuotta sitten. Päätin jäädä yh:ksi sen sijaan että etsisin uuden kumppanin.
En katunut lapsen isää. Ex jätti meidät. Mutta en ole ollut koko elämääni yksin avioeron jälkeen.
Kadun. Siksipä ei enää ikinä "kilttimiestä". Osoittautui suurimmaksi virheeksi elämässäni. Nyt lapsilla on hyvä isäpuoli, joka pitää huolen koko perheestä, maskuliinen turvallinen ja huomioiva. Yksinhuoltaja olen silti kun luuseri exä luopui huoltajuudestaankin.
Itse ainakin haluan elää juuri tätä elämää, mitä elän nyt. On lapset, jotka ovat minulle rakkaita, koti jossa viihdyn, kiinnostavaa sisältöä omassa elämässä, läheisiä ihmisiä - ja uusi kumppani, joka on minulle rakas. En vaihtaisi elämästäni mitään muuta kuin selkävaivat, mutta ne eivät johdukaan muista ihmisistä.
Luulo ei ole tiedon väärti,siis väärässä olet ja katkera.