Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työkaveri on ystävällinen edestäpäin mutta juoruillee/arvostelee heti kun selän kääntää. Miten tällaisen ihmisen kanssa toimia?
02.08.2024 |
Tällaista on tuossa paikassa hankala muuttaa, on saanut olla jo tuossa asemassa pitkään, ettei kukaan sano mitään ja jos sanoo niin varmasti aiheuttaa vain harmia loppupeleissä.
Olen yrittänyt olla itse kaveria mutta huomaan, että alkaa jo itseä ottamaan niin valtavan paljon päähän se jatkuva ihmisen arvostelu, että voin fyysisesti huonosti. Alan jännittämään jo omaakin olemustani tai varomaan etten sano mitään typerää.
Hän on ystävällinen kun puhuu face to face mutta heti kun ihminen poistuu niin alkaa se silmien pyörittely, halventava eleily ja arvostelu ihmisestä. Joko puhuu liikaa, puhuu liian vähän, tekee asiat väärin tai ihan mitä vain.
Ymmärrän, että jotkut ihmiset aiheuttavat välillä kunmeksuntaa, siis jos jotain tapahtuu mutta että jokaisesta ihmisestä täytyy alkaa vääntämään jotain juorun aihetta. Oli kyse asiakkaista tai työkavereista.
Kaikista lähimmät työkaverit ei arvostelua juuri saa mutta muut kyllä.
Olen ollut hänenkin kaveriaan kunnes huomasin tuon tavan suurennella asioita. On alkanut jo etomaan ja kyllästyttämään. Jos juoruillee vaikka jonkun työkaverin kanssa toisesta ja nauravat yhdessä, niin kohta on pyörittelemässä silmiä jo tuostakin jonka kanssa juuri juoruili ja naureskeli.
Mielestäni käsittämätöntä eikä mitenkään hyvän tavan mukaista.
Kaikki nyt varmasti välillä kritisoivat ja ovat juorukerhossa mukana mutta jossain se raja täytyy olla.
Minä olen jopa miettinyt nyt viimeaikoina työpaikan vaihtoa koska tuntuu niin oudolta jo tuo kokonaisuus. Välillä mietin, etteikö hän oikeasti näe mitä tekee. Vaikuttaa ainakin siltä, että aivan kuin olisi ihan ok toimia noin.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen työkaveri jo kaksi vuotta. Kaikki pitivät hänestä aluksi, mutta nyt suuri osa toivoo jo hänen poismenoa. Anna hänen puhua, jossain vaiheessa tulee kaikki pahansuopuus hänelle itselle takaisin.
Poismenoa? Kuolemaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin jopa, että ehkä lähden työyhteisöstä mutta sitä ennen haluan ilmaista mielipiteeni tilanteeseen. Kerron myös esimiehelle, että ei ole kovin työhyvinvointia tai työyhteisöä parantavaa toimintaa.
Jos tuon jälkeen jäisin niin olisin vain silmätikku ja ankeuttaja varmaan ja sellaista painavaa ilmapiiriä vahvoilta persoonilta en vain pysty sietämään.
En ole itse niin vahva ja voimakas persoona, että pystyn sanomaan suorat sanat tällaisille henkilöille. Pelkään ihmisten isoja reaktioita ja konflikteja. Olen tosiaan se miellyttäjä ja se ei kyllä ole eduksi tässä tilanteessa, tiedostan sen. Ap
Tuommoisestahan kasvaa moni ulos mutta sinä et halua koska se on vaikeaa. Sitten vaan joudut valittamaan aina vauvapalstalla kun tulee jokin hankala tilanne, se on voi voi
Ei pidä lähteä mukaan. Näitä on useissa paikoissa. Itse opin jo kauan sitten, että en koskaan sano kenestäkään mitään, mitä en voi sanoa hänen kuullessaan. Yhtä työkaveria se suunnattomasti harmitti, kerran oikein tiuskaisi asiasta, kun en suostunut jotain henkilöä moittimaan.
Joillakin on tapana houkutella toisia mukaansa juoruiluun: Eikö sinustakin tuolla Marjalla ole rumat sääret? -tyylliin, ja sitten jos vaikka nyökkää, niin eikun Marjalle kertomaan, että x sanoi sinulla olevan rumat sääret.
Näitä vissiin sanotaan riidankylväjiksi. Kannattaa olla tiukkana.
Vierailija kirjoitti:
Tulin 14-vuotiaana uudella paikkakunnalla luokalle, jonka Queen oli juuri tuollainen txökaverisi tyylinen ihminen. En tietenkään uskaltanut puolustaa ketään, vaikka salaa haaveilin ystävyydestä monien hiljaisten ja ujojen, hänen maalitaulujensa kanssa. Ajauduin kuitenkin luokan "pääryhmään", jossa en viihtynyt ollenkaan, vaikka yritin näytellä muuta.
Näen edelleen joskus öisin unta tuosta koulusta ja luokasta. Varsin traumatisoiva kokemus. Pahinta unessa on se lamauttava uskalluksen puute, ja se onkin noiden unien pääteema.
Ap, on vaikea nousta vastarintaan, mutta entä jos uskaltaisit olla uskollinen omalle sisäiselle itsellesi? Voit toteuttaa sen lopettamalla mielinkielin olemisen tuolle toksiselle työkaverillesi. Toinen on, ettet naura, hymyile jne mukana, kun jotakuta pilkataan tai jostakin juoruillaan. Alat voida paremmin. Jos tilanne vaatii, ala katsoa uutta työpaikkaa. Tsemppiä!
Tämä oli hyvin kirjoitettu. Pääsin täysin tuohon tunnekokemukseesi kiinni.
Olen ennenkin toki kohdannut tällaisia ihmisiä mutta en näemmä ole kehittynyt siinä, että osaisin vain reagoida oikealla tavalla. Minäkin juuri lamaannun ja tulee fyysisiä oireita. Esim olen jännittynyt, muisti pätkii, sanat takeltelee ja koen voimakasta häpeää mutta yritän tsempata itseäni. Väsyn sitten vaikka en olisi edes itse tietoisesti kohteena.
Olen tuotakin nyt todella paljon pohtinut, että millainen arvomaailmani on ja nyt pitäisi kuunnella itseään. Olen tosiaankin kuunnellut itseäni ja siksi miettinyt nyt paljon tätä asiaa, että jotain täytyy tässä tehdä.
Eilen esimerkiksi katsoin häntä työvuorossa ollessamme pahasti kun taas puhui kailenlaista sellaista väsyttävää juorun aihettaan. En jaksanut mitenkään reagoida muuten kun vain katsomalla häntä niin, että oletko nyt tosissasi ja lopeta jo. Jatkan samalla linjalla enkä oikeastikaan jaksa enää yhtään mielistellä. Ap
Mielistelevien lampaiden takia se Hitlerkin onnistui tekemään mitä teki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia työelämää. Aina sitä haukutaan joka ei ole paikalla.
Etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla. Sairaalamaailma on kaikkein pahin. Miesporukoissa ei ole noin pahaa, ainakaan minun kokemukseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin työpaikassani on samanlainen henkilö,kyllä oli mukavaa kun hän oli juuri pitkällä kesälomalla niin ei tarvinnut nähdä häntä hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nyt varmasti välillä kritisoivat ja ovat juorukerhossa mukana mutta jossain se raja täytyy olla.
Olen töissä miesvaltaisessa insinööritoimistossa, meitä on täällä töissä noin 30 henkilöä. Kuvaamasi "kaikkien" tapa kuulostaa täydellisen vastenmieliseltä. En pystyisi olemaan työpaikalla, jossa toisista puhuttaisiin sitä sun tätä, eikä sellaista käytöstä täällä kyllä hyväksyttäisikään. Kahvitauoilla puhutaan harrastuksista, maailman tilanteesta ja vaikkapa uusista keksinnöistä, mutta ei todellakaan toisista työntekijöistä, eikä etenkään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin 14-vuotiaana uudella paikkakunnalla luokalle, jonka Queen oli juuri tuollainen txökaverisi tyylinen ihminen. En tietenkään uskaltanut puolustaa ketään, vaikka salaa haaveilin ystävyydestä monien hiljaisten ja ujojen, hänen maalitaulujensa kanssa. Ajauduin kuitenkin luokan "pääryhmään", jossa en viihtynyt ollenkaan, vaikka yritin näytellä muuta.
Näen edelleen joskus öisin unta tuosta koulusta ja luokasta. Varsin traumatisoiva kokemus. Pahinta unessa on se lamauttava uskalluksen puute, ja se onkin noiden unien pääteema.
Ap, on vaikea nousta vastarintaan, mutta entä jos uskaltaisit olla uskollinen omalle sisäiselle itsellesi? Voit toteuttaa sen lopettamalla mielinkielin olemisen tuolle toksiselle työkaverillesi. Toinen on, ettet naura, hymyile jne mukana, kun jotakuta pilkataan tai jostakin juoruillaan. Alat voida paremmin. Jos tilanne vaatii, ala katsoa uutta työpaikkaa. Tse
Tuo on hyvä alku. Näytät katseilla ja kehon kielellä, ettet hyväksy. Selaa vaikka jotain lehteä tai katsele ulos ikkunasta tai mitä nyt keksitkin, mutta älä kuuntele aktiivisesti. Ei ole helppoa, usein ihan mahdotonta, sanoa suoraan, mutta on näitä passiivisia keinoja ja ne ovat ihan hyviä. Samalla omanarvontuntosi kasvaa ja mikä parasta, voit katsoa taas peiliin! Et ole mukana selkään puukotuksissa, pilkkaamisissa, naureskeluissa, etkä kaveeraa sellaisen harrastajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos tämä nyt mitenkään uutta, että työpaikassa on tällaista, etkö jo pienestä pienestä pitäen ole tottunut, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Mielistelevien lampaiden takia se Hitlerkin onnistui tekemään mitä teki
Vähän kärjistetysti sanottu mutta tottahan tuo. Ilman mahdollistajia nämä kuviot eivät pyörisi loputtomiin. Kun kukaan ei uskalla ryhtyä vastarintaan on kaikilla sitten kurjaa. Paitsi tietenkin sillä pääpsykolla jota mielistellään ja jolle kukaan ei uskalla sanoa suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri on epäreilu ja epäoikeudenmukainen. Jos on jotakin mieltä jostakin pitäisi seistä selkä suorana sanomassa se myös asianosaiselle itselleenkin. Tosin yhteinen arvostelun kohde yhdistää enemmän ihmisiä toisiinsa kuin mikään muu puheeaihe.
Olen huomannut, että jos tuolla tavoin negaa huokuvalle juoruilijalle esittää tarkentavia ja oikeudenmukaisia kysymyksiä itse tietämättömäksi tekeytyen hän joutuu toistamaan juttunsa uudelleen sekä perustelemaan miksi väittää niin. Joskus he mokaavat itsensä, jos eivät enää muista mitä sanoivat aikaisemmin. Se kuulostaa silloin kaikkien korvissa säälittävältä.
Jos korviisi kantautuu juttuja sinusta ota se käsillä oleva, sinua koskeva juttu puheeksi juoruilijalle. Älä jää keskustelemaan, vaan pyydät kohteliaasti häntä kääntymään suoraan sinun puoleesi jos on huomauttavaa tai kysyttävää.Tämä kikka toimii aina. Juuri se diplomaattinen kohteliaisuus on niin tehokasta ja nähnyt itse, miten juoruilija vaivaantuu pystymättä takertumaan minun sanomisiini.
KÄytän joskus tekoälyä apuna,. jos en tiedä mitä sanoisin. Kirjoitan ensin sen raskaasti kiroilemani veetutuksen sille ja pyydän kääntämään niin kohteliaaksi ja diplomaattiseksi kuin mahdollista. Niille itse nauraa, mutta se joka ne lukee ei asiaa tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nyt varmasti välillä kritisoivat ja ovat juorukerhossa mukana mutta jossain se raja täytyy olla.
Olen töissä miesvaltaisessa insinööritoimistossa, meitä on täällä töissä noin 30 henkilöä. Kuvaamasi "kaikkien" tapa kuulostaa täydellisen vastenmieliseltä. En pystyisi olemaan työpaikalla, jossa toisista puhuttaisiin sitä sun tätä, eikä sellaista käytöstä täällä kyllä hyväksyttäisikään. Kahvitauoilla puhutaan harrastuksista, maailman tilanteesta ja vaikkapa uusista keksinnöistä, mutta ei todellakaan toisista työntekijöistä, eikä etenkään pahaa.
Lähinnä tarkoitin, että tuskin kukaan välttyy elämässään täysin juoruiltulta. Kyllähän se on aika tiukasti ihmisissä kiinni ihmetellä erilaisia asioita erilaisista ihmisistä mutta ei sen tarvitse aina olla pahansuopaista. Jos vaikka esimerkkinä niin onhan sitä ihmisistä joka päivä vaikka minkälaisia kohu uutisia joita ihmiset päivittelevät. Toiset haukkuu ja jotkut peukuttavat niitä, toiset mielenkiinnolla osallistuvat passiivisesti seuraamalla mutta ei kommentoimalla, jotkut puolustavat.
Eli tarkoitan vain, että aina on jotain kuitenkin meneillään ja ihmisistä ja heidän toimintatavoistaan ollaan kiinnostuneita. Siellä työpaikallakin välillä mutta ei se sitä tarkoita, että hyväksyisin sen, että ihmisten jokaista liikettä, ilmettä ja tekoa tarkkaillaan ja keksitään jotain negatiivista sanottavaa. Se on väsyttävää.
Mutta jos esim joku ihminen on ollut esim erityisen pahalla tuulella niin kyllähän sitä ihmiset miettivät, että mistähän voisi johtua, onko jotain sattunut etc.
Eli juoruilun tai kummeksunnan tasoja on monenlaisia ja tapahtuu lähes kaikkialla?
On sitten paljon sellaista mikä ei kyllä edistä mitään tai on oikeasti aivan turhaa sekä ilkeää jauhamista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nyt varmasti välillä kritisoivat ja ovat juorukerhossa mukana mutta jossain se raja täytyy olla.
Olen töissä miesvaltaisessa insinööritoimistossa, meitä on täällä töissä noin 30 henkilöä. Kuvaamasi "kaikkien" tapa kuulostaa täydellisen vastenmieliseltä. En pystyisi olemaan työpaikalla, jossa toisista puhuttaisiin sitä sun tätä, eikä sellaista käytöstä täällä kyllä hyväksyttäisikään. Kahvitauoilla puhutaan harrastuksista, maailman tilanteesta ja vaikkapa uusista keksinnöistä, mutta ei todellakaan toisista työntekijöistä, eikä etenkään pahaa.
Lähinnä tarkoitin, että tuskin kukaan välttyy elämässään täysin juoruiltulta. Kyllähän se on aika tiukasti ihmisissä kiinni ihmetellä erilaisia asioita erilaisista ihmisistä mutta ei sen tarvitse aina olla pahansuopaista. Jos vaikka esimerkkinä niin onhan sitä ihmisi
Selittelyä ja ns. järkeistämistä jolla yrität etäännyttää itsesi varsinaisesta asiasta.
Näitä on. Eräs kiusaaja kiusasi koulussa aikanaan pitkälti ap:n kuvailemalla tavalla. Ystävällinen kuin jutteli ja esitti kaveria. Sitten kun lähti, puhui pahaa selän takana, elehti loukkaavasti ja näytti jopa keskisormea perään. Myöhemmin alkoi eristämään porukasta.
Toinen oli pomo joka oli "hyvä tyyppi" kasvotusten, mutta haukkui muita työntekijöitä toisille työntekijöille. Jopa asiakkaille ja heidän kuullen. Asiakkaatkin ihmettelivät.
Kerää todisteita ja vinkkaa esihenkilölle. Jos ei lopu vaihtaisin työpaikkaa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli lapsen harrastuspiireissä samanlainen kaveri. Todella kiva ja ystävällinen kohdattaessa, mutta ihan hirveä p**k*anpuhuja selän takana. En ollut hänen kanssaan niin paljon tekemisissä, kuin töissä ollaan, joten kesti vähän aikaa tajuta, minkälainen ihminen on kyseessä. Lopulta käytännössä lopetin kanssakäymisen hänen kanssa kokonaan. Nykyään saatetaan törmätä jossain ja hän haluaa pysähtyä juttelemaan. Hymyilen kohteliaasti, en kerro oikeita kuulumisia (hyvää kuuluu, ei mitään ertyistä, töitä vaan jne.). Sit hän aina sanoo, et olis kiva jutella paremmin, niin siihenkin vain hymyilen enkä sano mitään. En todellakaan halua olla tuollaisen kaksinaamaisen kanssa missään tekemisissä.