Työkaveri on ystävällinen edestäpäin mutta juoruillee/arvostelee heti kun selän kääntää. Miten tällaisen ihmisen kanssa toimia?
Tällaista on tuossa paikassa hankala muuttaa, on saanut olla jo tuossa asemassa pitkään, ettei kukaan sano mitään ja jos sanoo niin varmasti aiheuttaa vain harmia loppupeleissä.
Olen yrittänyt olla itse kaveria mutta huomaan, että alkaa jo itseä ottamaan niin valtavan paljon päähän se jatkuva ihmisen arvostelu, että voin fyysisesti huonosti. Alan jännittämään jo omaakin olemustani tai varomaan etten sano mitään typerää.
Hän on ystävällinen kun puhuu face to face mutta heti kun ihminen poistuu niin alkaa se silmien pyörittely, halventava eleily ja arvostelu ihmisestä. Joko puhuu liikaa, puhuu liian vähän, tekee asiat väärin tai ihan mitä vain.
Ymmärrän, että jotkut ihmiset aiheuttavat välillä kunmeksuntaa, siis jos jotain tapahtuu mutta että jokaisesta ihmisestä täytyy alkaa vääntämään jotain juorun aihetta. Oli kyse asiakkaista tai työkavereista.
Kaikista lähimmät työkaverit ei arvostelua juuri saa mutta muut kyllä.
Olen ollut hänenkin kaveriaan kunnes huomasin tuon tavan suurennella asioita. On alkanut jo etomaan ja kyllästyttämään. Jos juoruillee vaikka jonkun työkaverin kanssa toisesta ja nauravat yhdessä, niin kohta on pyörittelemässä silmiä jo tuostakin jonka kanssa juuri juoruili ja naureskeli.
Mielestäni käsittämätöntä eikä mitenkään hyvän tavan mukaista.
Kaikki nyt varmasti välillä kritisoivat ja ovat juorukerhossa mukana mutta jossain se raja täytyy olla.
Minä olen jopa miettinyt nyt viimeaikoina työpaikan vaihtoa koska tuntuu niin oudolta jo tuo kokonaisuus. Välillä mietin, etteikö hän oikeasti näe mitä tekee. Vaikuttaa ainakin siltä, että aivan kuin olisi ihan ok toimia noin.
Kommentit (57)
Älä kerro sille yksityisasioitasi. Voit hyödyntää häntä syöttämällä hänelle valeita, joista hän jää kiinni.
Pidä huoli, että olet itse asiallinen kaikkia muita kohtaan eli säilytät nuhteettomuutesi ja luottamuksesi.
Kyllä hänen luonteensa on muidenkin tiedossa.
Palasit moneen kertaan siihen, että kaikki välillä kummeksuvat toisia ja kaikki välillä ovat juorukerhon jäseniä, kiersit ja kaarsit tämän aiheen ympärillä. Eli tämä työkaverisi pitää peiliä edessäsi. Tuollainen itsekin olet, vaikka pidät häntä paljon pahempana. Pidät hänen käytöstään pahana vain sen pelossa, että itse joudut maalitauluksi, et sen takia, miten moraalisesti väärin tuo hänen käytöksensä on. Mietipä tätä nyt todella syvällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia työelämää. Aina sitä haukutaan joka ei ole paikalla.
No ehkä se on vähän niinkin mutta en minä ihan tällaista haluaisi hyväksyä/sietää.
Olisi kiva käydä vain töissä, tehdä hommat ja lähteä hyvillä mielin kotiin. Energiaa syö tämä tilanne uskomattoman paljon vaikka ei pitäisi niin välittää tai antaa yhden ihmisen vaikuttaa. Ap
Mulla on samanlainen työkaveri jo kaksi vuotta. Kaikki pitivät hänestä aluksi, mutta nyt suuri osa toivoo jo hänen poismenoa. Anna hänen puhua, jossain vaiheessa tulee kaikki pahansuopuus hänelle itselle takaisin.
Tekstisi on aika karua luettavaa. Hyväksyt selän takana naureskelun ja juoruilun, mutta paheksut sitä seuraavassa lauseessa. Missä on selkärankasi?
No olet vain työasioissa tekemisissä etkä puhu mitään yksityisjuttuja. Minä jätin vaan menemättä kahvitauolle, kun en jaksanut sitä juoruilua kahvipöydässä. Tulen töihin ja teen työni ja muuten olen mahdollisimman vähän tekemisissä työkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Palasit moneen kertaan siihen, että kaikki välillä kummeksuvat toisia ja kaikki välillä ovat juorukerhon jäseniä, kiersit ja kaarsit tämän aiheen ympärillä. Eli tämä työkaverisi pitää peiliä edessäsi. Tuollainen itsekin olet, vaikka pidät häntä paljon pahempana. Pidät hänen käytöstään pahana vain sen pelossa, että itse joudut maalitauluksi, et sen takia, miten moraalisesti väärin tuo hänen käytöksensä on. Mietipä tätä nyt todella syvällisesti.
No olen kyllä ollut mukana niissä juorukerhoissa mutta en sen takia, että siinä viihtyisin. Olen aika uusi työntekijä ja siksi ollut "mukana" kuuntelemassa. Alkuunkin jo huomasin, että ärsyttää itseäni mutta koska muuten olen pitänyt työpaikasta niin olen yrittänyt vain sopeutua liikoja ajattelematta. Nyt huomaan, että oikeastaan on aika ällistyttävää enkä haluaisi olla mukana mutta en myöskään olla työporukan ulkopuolinen ihminen.
Tiedä oikein mitä tekisin ja tunnen kyllä siinä mielessä syyllisyyttä, etten osaa toimia oikein eli esim sanoa suoraan, että mikä juttu tämä on. Tosin eilen illalla ajattelin, että taidan alkaa toimimaan niin, että kun ihmisestä puhutaan jotain niin yritän keksiä kohteesta jotain hyvää sanottavaa enkä olla tuppisuuna tai muuten antaa seläntakana puhujalle tulta jatkaa. En halua olla samanlainen. Ap
Eihän tuossa auta kuin hyväksyä tilanne ja ihminen sellaisena kuin se on. Älä osallistu arvosteluun äläkä itse kerro hänelle mitään kriittistä. Se mitä hän mahdollisesti puhuu sinustakin selän takana, on mielestäni yhdentekevää. Eiköhän muut työkaverisi jo entuudestaan tiedä millainen tyyppi on kyseessä eikä sellaisen ihmisen puheille hirveästi painoarvoa anneta.
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi on aika karua luettavaa. Hyväksyt selän takana naureskelun ja juoruilun, mutta paheksut sitä seuraavassa lauseessa. Missä on selkärankasi?
Tuuliviiri tai miellyttäjä. Valintasi kertoo myös itsestäsi jotain muille.
Mitä sinä mitään neuvoja kyselet. Ota etäisyyttä äläkä itse mene mihinkään juorukerhoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi on aika karua luettavaa. Hyväksyt selän takana naureskelun ja juoruilun, mutta paheksut sitä seuraavassa lauseessa. Missä on selkärankasi?
Mietin ihan samaa. Ap:n suurin moka oli että lähti heti alusta asti tuohon mukaan koska on pelkuri.
Onko tyyppi muuten huomionhakuinen, äänekäs? Taitaa käydä nykyään melko yksin tupakkatauolla, juoruilee siellä siten luuriinsa...😁. Menikö suurin piirtein oikein?
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia työelämää. Aina sitä haukutaan joka ei ole paikalla.
Sairas työyhteisö, jos noin toimitaan. Väistelen tuollaisia tyyppejä, vaihdan puheenaihetta, jos vittuilu alkaa. Tuo ei ole normaalin fiksun aikuisen käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia työelämää. Aina sitä haukutaan joka ei ole paikalla.
Sairas työyhteisö, jos noin toimitaan. Väistelen tuollaisia tyyppejä, vaihdan puheenaihetta, jos vittuilu alkaa. Tuo ei ole normaalin fiksun aikuisen käytöstä.
Tämä 100%, huolestuttavaa ja huonoa johtamista, jos tuo kuuluu muka normaaliin työelämään. Tuntui todella pahalta, kun kuulin kahden työkaverin puhuneen selän takana joulun alla. Toinen esimies asemassa ja molemmat palkattu pomon kaveripiiristä. Jatkossa en kummallekaan puhunut omista asioistani ja välttelin loppuajan mitä olin töissä ko. paikassa.
"Vau. En ole missään aiemmin kohdannut tällaista juoruilun ja selkäänpuukottamisen meininkiä. Susta sai ensin ihan hyvän vaikutelman mutta sähän olet ihan hillitön paskanjauhaja."
Sanoo tuon kun on muitakin läsnä ja katsot halveksien sitä juoruämmää. Kaikki tietävät mikä se on ja ovat (salaa, koska ovat yhtä nössöjä kuin ap) sinulle kiitollisia. Samalla et enää jatka mielistelyä ja säilytät itsearvostuksesi.
Ajattelin jopa, että ehkä lähden työyhteisöstä mutta sitä ennen haluan ilmaista mielipiteeni tilanteeseen. Kerron myös esimiehelle, että ei ole kovin työhyvinvointia tai työyhteisöä parantavaa toimintaa.
Jos tuon jälkeen jäisin niin olisin vain silmätikku ja ankeuttaja varmaan ja sellaista painavaa ilmapiiriä vahvoilta persoonilta en vain pysty sietämään.
En ole itse niin vahva ja voimakas persoona, että pystyn sanomaan suorat sanat tällaisille henkilöille. Pelkään ihmisten isoja reaktioita ja konflikteja. Olen tosiaan se miellyttäjä ja se ei kyllä ole eduksi tässä tilanteessa, tiedostan sen. Ap
Tulin 14-vuotiaana uudella paikkakunnalla luokalle, jonka Queen oli juuri tuollainen txökaverisi tyylinen ihminen. En tietenkään uskaltanut puolustaa ketään, vaikka salaa haaveilin ystävyydestä monien hiljaisten ja ujojen, hänen maalitaulujensa kanssa. Ajauduin kuitenkin luokan "pääryhmään", jossa en viihtynyt ollenkaan, vaikka yritin näytellä muuta.
Näen edelleen joskus öisin unta tuosta koulusta ja luokasta. Varsin traumatisoiva kokemus. Pahinta unessa on se lamauttava uskalluksen puute, ja se onkin noiden unien pääteema.
Ap, on vaikea nousta vastarintaan, mutta entä jos uskaltaisit olla uskollinen omalle sisäiselle itsellesi? Voit toteuttaa sen lopettamalla mielinkielin olemisen tuolle toksiselle työkaverillesi. Toinen on, ettet naura, hymyile jne mukana, kun jotakuta pilkataan tai jostakin juoruillaan. Alat voida paremmin. Jos tilanne vaatii, ala katsoa uutta työpaikkaa. Tsemppiä!
Neuvoja?