Muita, joilla ikäviä kokemuksia nuoruudesta naistenvälisestä ystävyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinku ne ihmiset olis johonki muuttuneet, samallaisina ne persoonat pysyy vaikka ikää tulisi. Naivia myös luulla että kiusaaminen kuuluu vain kouluihin, kiusaaminen jatkuu ihan samalla tavalla työelämässä.

Voi kuule, myös vanhainkodissa kiusataan ihan yhtä lailla hautaan saakka. Hoitajana olen tämän kyllä nähnyt.

Minua surettaa että lapsuudesta ja nuoruudesta on jäänyt vain pari ystävää, kun jouduin kokemaan juuri tuollaista kieroilua. Olin kaunis, kiltti, luonnollisella tavalla viehättävä ja vähän ulkopuolinen, eli täydellinen kohde toisten tyttöjen ilkeydelle. Pojat olivat minulle aina tosi mukavia, ja sehän niitä toisia tyttöjä kai suututtikin, vaikka en tietenkään tajunnut sitä silloin. Olin jossain vaiheessa niin kurkkuani myöten täynnä naisten kaksinaamaisuutta, että makselin kalavelkoja kollektiivisesti kaikille naisille kietomalla toisten miehet pikkusormeni ympärille. Nyt olen vihdoin tehnyt rauhan asian kanssa, mutta kaiken tämän työstäminen ja jäsentäminen on vienyt kymmeniä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Jep! Olin aina se kenet jätettiin ulkopuolelle, josta jauhettiin shittiä ja jonka mainetta mustamaalattiin!

Itse olen huomannut että tuo jätti muhun niin hirveät arvet tai kenties ihan avohaavat, että ahdistun kun huomaan että jotakuta esim poliitikkoa kohtaan aloitetaan joukkolynkkays vääristelyineen, jossa sanoja irrotetaan asiayhteydestään ja halutaan oikein tarkoituksella käsittää kaikki mahdollisimman ikävällä tavalla eikä siinä ole kohteella enää mitään saumaa puolustaa itseään vaan kaikki kuitataan selittelynä. Ja lopulta sitten nämä pskapuheet jää totuutena elämään ja itsellä onkin yhtäkkiä maine ties minä jollainen ei todellakaan oikeasti ole, mutta jatkossa kohdellaan tuon maineen mukaan.

Oli aika yllärikin huomata, että reagoin näin voimakkaasti vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Ja kauhistuttaa ajatuskin millaista se onkaan nykyteineillä kun some antaa ihan uudenlaisen ulottuvuuden ja aseet näille paskanjauhajille. Se kun tuntui onnistuvan varsin mallikkaasti ihan lankapuhelinaikanakin kun sopivan ilkeämieliset tytöt/naiset vauhtiin pääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista mahtaa olla nepsynä tyttöjen ja nuorten naisten maailmassa? Kun ihan taviksenakin mulla oli vaikeuksia tulkita niitä piilomerkityksiä ja seurata sitä kummallista logiikkaa, jolla asiat etenivät. 

Vielä kauheampaa.

Ei ollut. Nyt aikuisena muistelen miten ilmeisesti se minun outous ja impulsiivisuus riitti siihen, että olin suosittu. Toki olin myös älykäs ja minulla oli erikoislahjakkuuksia.

Aikuisena ihmissuhteet ovat haasteellisia. Nyt minua pidetään kummallisena ja syrjitään.

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa että lapsuudesta ja nuoruudesta on jäänyt vain pari ystävää, kun jouduin kokemaan juuri tuollaista kieroilua. Olin kaunis, kiltti, luonnollisella tavalla viehättävä ja vähän ulkopuolinen, eli täydellinen kohde toisten tyttöjen ilkeydelle. Pojat olivat minulle aina tosi mukavia, ja sehän niitä toisia tyttöjä kai suututtikin, vaikka en tietenkään tajunnut sitä silloin. Olin jossain vaiheessa niin kurkkuani myöten täynnä naisten kaksinaamaisuutta, että makselin kalavelkoja kollektiivisesti kaikille naisille kietomalla toisten miehet pikkusormeni ympärille. Nyt olen vihdoin tehnyt rauhan asian kanssa, mutta kaiken tämän työstäminen ja jäsentäminen on vienyt kymmeniä vuosia.

Vasta näin jälkikäteen vanhenpana ymmärrän kateellisuuden kavereissani,niitä vitutti kun minulla oli yleensä aina uusinta muotia olevat vaatteet ja olin kauniskin. Pelkäsivät kai että vien heidän mielitiettynsä niin puhuvat minusta paskaa toisille. Tämä 70 luvun lopussa.

Oliko muilla kiusaaminen rajua? Minua kiusattiin paljon IRc-galleriassa

Päivän naisvihat tulella sitten. Hävettää nämä pick-me:t.

Ja ei ole naisista sen kummempaa kokemusta kun miehistäkään, kaikkea löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Millaista mahtaa olla nepsynä tyttöjen ja nuorten naisten maailmassa? Kun ihan taviksenakin mulla oli vaikeuksia tulkita niitä piilomerkityksiä ja seurata sitä kummallista logiikkaa, jolla asiat etenivät. 

Kaikki nepsyt ei ole autisteja. Kummallista touhua tuo tyttöjen sosiaalinen peli tietysti on.

Nyt aikuisena, naapurin nainen tulee vastaan naama nurinpäin kun sai tietää, että ostin asunnon ja muutan vuokrakolhoosista pois, kateellisuus tässäkin 80 vuotias mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep! Olin aina se kenet jätettiin ulkopuolelle, josta jauhettiin shittiä ja jonka mainetta mustamaalattiin!

 

 

 

Itse olen huomannut että tuo jätti muhun niin hirveät arvet tai kenties ihan avohaavat, että ahdistun kun huomaan että jotakuta esim poliitikkoa kohtaan aloitetaan joukkolynkkays vääristelyineen, jossa sanoja irrotetaan asiayhteydestään ja halutaan oikein tarkoituksella käsittää kaikki mahdollisimman ikävällä tavalla eikä siinä ole kohteella enää mitään saumaa puolustaa itseään vaan kaikki kuitataan selittelynä. Ja lopulta sitten nämä pskapuheet jää totuutena elämään ja itsellä onkin yhtäkkiä maine ties minä jollainen ei todellakaan oikeasti ole, mutta jatkossa kohdellaan tuon maineen mukaan.

Oli aika yllärikin huomata, että reagoin näin voimakkaasti vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Ja kauhistuttaa ajJa kauhistuttaa ajatuskin millaista se onkaan nykyteineillä kun some antaa ihan uudenlaisen ulottuvuuden ja aseet näille paskanjauhajille. Se kun tuntui onnistuvan varsin mallikkaasti ihan lankapuhelinaikanakin kun sopivan ilkeämieliset tytöt/naiset vauhtiin pääsi.

Se on kirjaimellisesti tuhat kertaa pahempaa kuin osaat kuvitellakaan, ihmetyttää miten vähän tästä asiasta ylipäätään puhutaan missään.

Tuollaiset ihmiset olen jättänyt suosiolla taakse. Turhaa draamaa kehittelevät ihmiset eivät ole mua varten. Ehkä yläasteiässä noita jaksaa, mutta sitten alkaa jo mennä maku. Draamailkoot keskenään. Eli en ole oikeastaan joutunut tuollaisiin juttuihin mukaan.

on ikäviä kokemuksia, siksi nykyään hengailen itsekseni.

Tyttökaverini houkutteli kanssaan pitkälle pyöräretkelle.Halusikin seuraa vain menomatkalle ja meni tapaamaan parempaa ystäväänsä.Sain polkea yksin takaisin.Olisi sievempänä vietellyt sulhasenikin,kun tälle heti keimaili.Onneksi katkaisin välit ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, minulla on ollut ihania ystäviä. Miksi ihmeessä olisin viettänyt aikaani ikävien ihmisten kanssa?

Pieni lapsi tottuu jo siihen, että kaveri x on pääsääntöisesti kiva, mutta välillä tekee jotain ikävää. Samalla tavalla sisarusten kanssa nahistaan, mutta kohtan voidaan taas olla hyvää pataa. Omien rajojen opettelu ei tapahdu automaattisesti, eikä ole helppoa, jos tervaan kanssakäymisen mallia ei ole. Ehkä ei edes ole muita kavereita. Ilmapiiri myrkyttää kaikki, ja kivoistakin ihmisistä tulee kakkiaisia.

Siinä näitä syitä.

Nainen osaa olla naiselle susi.