Ahistaa kun tilipäivänä kaikki pyytää minulta rahaa.

Kantapään kautta oppineena ainoa vaihtoehto on opetella sanomaan ei.

Pahinta on silloin, kun kyseessä on lähiomainen. Se 20 euroa muuttuu nopeasti 200 euroksi. Ja siitä 2000 euroksi. Jos yrität kieltäytyä, heittäydytään "marttyyriksi" tai muuten vedotaan, että saadaan lainaajalle huono omatunto. Luvataan maksaa takaisin. Saat seuraavalla viikolla 50 euroa takaisin, ja sitä seuraavalla viikolla ollaan vailla 100 euroa lainaa. Puhelimeen vastaaminen alkaa pelottaa, ja alkaa miettiä miten omat rahat riittää..

Vaikka kyse oli lähisukulaisesta, päätin katkaista välit. Minulla on oma perhe elätettävänä, en voi lainailla rahaa. Kun päätöksen teki, ja siinä on pysynyt, tuntui kuin taakka olisi pudonnut harteilta. 

Minä voitin joskus lotossa. Ainakin 20 tuttua kävi yhtenä päivänä pyytämässä rahaa minulta. En antanut ja nyt minulla ei ole kavereita olut vuosiin sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Minä voitin joskus lotossa. Ainakin 20 tuttua kävi yhtenä päivänä pyytämässä rahaa minulta. En antanut ja nyt minulla ei ole kavereita olut vuosiin sen takia.

Ei kannata koskaan paljastaa voittoa tai perintöä, muuta kuin puolisolle korkeintaan.

Ihmisten käytös muuttuu jos saavat tietää. Sinut nähdään tästä lähtien pankkina. Odotetaan että lainaat rahaa ja maksat kaikkien menot. Lahjasi eivät ole enää koskaan tarpeeksi hyviä. Ja voi sitä kateuden ja epäreiluuden tunnetta, joka saa kasvualustan tästä toiselle tulleesta onnenpotkusta. 

Itse opiskelin pitkään erikoisalalle ja sain hyvän työpaikan. Tästä "onnenpotkusta" tuli melkein sama ryöpytys, joten näköjään melko sama onko kyseessä voitto vai työ jolla piinaa muita.