Mitä tekisit jos yhtäkkiä olisit viidentoista ikäinen?

Olisin fiksumpi juuri sen päivän ja kävisin katsomassa kaikkia nykyään jo poisnukkuneita läheisiäni.

(Toisaalta olisivat varmaan ihmeissään yhtäkkisestä kiinnostuksesta.) Teini joka ei koskaan juuri pidä yhteyttä. :)

Olisin tehnyt monta samaan asiaan liittyvää pikkuasiaa toisin.

Olisin ollut ystävällisempi pojalle, jota silloin tapailin. Olisin istunut hänen viereensä enkä ottanut ylimielistä ilmettä yhdessä tilanteessa, jossa hän siirtyi kauemmas, jotta olisin mahtunut samalle penkille. Olisin myös maksanut hänelle takaisin yhden jutun, jonka hän oli kiireessä maksanut meidän molempien puolesta. Olisin kertonut hänelle enemmän itsestäni, ollut avoimempi. En olisi päästänyt häntä kotiini, ja vaikka olisin, olisin tarjonnut hänelle jotakin ja piilottanut yhden esineen pöydältäni. Olisin myös toiminut niin, ettei ensimmäisestä ja samalla viimeisestä kielisuudelmasta olisi tullut ihan karsea kokemus. 

En olisi ryypännyt niin paljon yhdellä matkalla.

Olisin keskittynyt enemmän matematiikan läksyihin. Fysiikka ja kemia menivät kiitettävästi.

Tää on vähän ongelmallista. Kuinka paljon saisin muuttaa historiaa - tämä on se ongelma johon tieteiskirjallisuuskin törmää. 

Toki jos minulla olisi tieto seuraavan viikon lottonumeroista niin jättäisin ohjeet keittiön pöydälle  - lototkaa näitä numeroita ja sijoittakaa vähintään puolet osakkeisiin. 

Mutta olisiko ykkösprio kuitenkin säästää miljoonia ihmishenkiä? Laatia ennusteet tulevista kauheista tapaturmista ja varoittaa ihmisiä? Entä kulkea nevotteluissa varoittaen aloittamasta sotia, kertoa tulevan sodan kauhuista? 

Entä jos tuo supervoima tulisi käyttää vain hedonistisiin tarkoituksiin? olisiko yhtä baby face kun olin silloin, 15-kesäisenä? En silloin olisi päässyt panemaan kenenkään kanssa. Mutta voisin kertoa silloiselle 15-vuotiaalle ainakin sen että kyllä se tapahtuu vielä ja se oikeakin löytyy, pitkä litto edessä.  Rohkaisisin myös tarttumaan tilaisuuteen, sillon 16 vuotiaana kun luokkatoveri osoitti kiinnostusta ja minä kainostelin tilanteen kiusalliseksi. 

Miettisin tarkkaan ja kirjoittaisin ylös ne asiat, joista olisin halunnut puhua parhaan ystäväni kanssa ja olisin aloittanut keskustelun hänen ansaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miettisin tarkkaan ja kirjoittaisin ylös ne asiat, joista olisin halunnut puhua parhaan ystäväni kanssa ja olisin aloittanut keskustelun hänen ansaan. 

Sivuhuomiona tässä meni aikamuodot sekaisin. Eli jokatapauksessa: aloittaisin keskustelun ystäväni kanssa.

Päättäisin olla kunnioittavampi vanhempiani kohtaan ja aloittaisin jonkin aktiivisen harrastuksen.

Kirjoittaisin itselleni mihin kannattaa sijoittaa ja milloin ostaa. Miten välttää 1990 luvun laman . Voisin olla rikas nokia-miljonääri.

Menisin taas naapurin Liisan ikkunasta sisään klo.01.00 ja panisin selkä kaarella. Liisa ei pihdannut.

Eräisiin amerikkalaisiin pörssiyhtiöihin sijoittaisin kaikki rahat mitä ikinä irti saisin tuon vuorokauden aikana.

Olisin lopettanut laihduttamisen, jo valmiiksi alipainoisena.

Sanoisin yhdelle v-mäiselle ja alistavalle  luokkalaiselleni suorat sanat.

Päättäisin etten halua tutustua yhteen luokkalaiseeni tyttöön.

En olisi mennyt rippikouluun.

Katsoisin itseäni peilistä ja sanoisin, että jätä se kesäromanssi vanhemman miehen kanssa kokematta: saat siltä genitaaliherpeksen, joka aktivoituu loppuelämän säännöllisesti eikä siitä pääse millään eroon. Sanoisin, että ota se lukio tosissaan: susta tulee tuplatohtori ja pääset helpommalla, kun jaksat opiskella kunnolla 3 vuotta eikä tarvitse 20 vuotta tuhlata aikaa ja etsiä itseään, kun äly riittää vaikka mihin. 

Sanoisin, että kyllä se masennus helpottaa ja elämästä tulee aivan ihanaa.

Ostaisin pommac-mehujään, Rio colan ja pimentävät verhot huoneeseen, jotta saisin nukuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään. 



 

Jeps.

Tyhmät, vähä-älyiset ovat samanlaisia luusereita, elämänsä alusta, sen loppuun saakka.

 

Tyhmää sanoa noin kun ei tiedä asioita.

Sen sanon että joillakin ei ole onnellinen lapsuus.

Kehoittaisin vanhempiani hankkimaan Nokian osakkeita niin itselleen kuin minullekin.

Tajuaisin, että kärsin mielenterveysterveysongelmasta ja hakisin siihen apua. Kärsin turhaan ongelmien kanssa 25 v ennen kuin sain diagnoosin ja apua.  Onneksi sain kuitenkin koulut käytyä ja hyvän työuran ongelmista huolimatta, pahemminkin olisi voinut käydä. 

Etsisin puuma naisen ja esittäisin asiani, että pitäisi päästä panemaan. Voisiko hän toimia opettajana.