Lue keskustelun säännöt.
Pikkukylät on vastenmielisiä ukkoperiferioita, jotka itse pakottaa tytöt ja naiset muuttamaan pois
31.07.2024 |
Ylen juttu tänään: "Riina Tanskanen sai tarpeekseen lapsuutensa ukkomeiningistä ja muutti pois" https://yle.fi/a/74-20101878?fbclid=IwY2xjawEXHBpleHRuA2FlbQIxMQABHcdP9…
Juttu on täyttä totta ja täysin ohitettu näkökulma tätä ennen. Ensin tytöt ajetaan pois ukkoperiferiasta ja sen jälkeen heidät/meidät nähdään vain "katoavina kohtuina", kuten jutussa sanotaan. Todella karseaa.
Riina Tanskasen kokemus on teollisuuskaupungista, mutta sama ongelma pätee myös maaseutupitäjissä. Mitä pienempi paikkakunta, sen ankeampi ja taantumuksellisempi ilmapiiri. Eli suomeksi: sitä ukkoutuneempi periferia.
Jännä näkökulma sekin, että alueen merkitys on ohitettu myös kotimaisessa feminismissä, mikä on ihan totta.
Olen itse Hämeestä pikkupaikkakunnalta, mistä kaikki ikäluokkani tytöt muutti pois. Ilmapiiri oli niin ahdistava, että en itse käy siellä koskaan eikä ole vähäisintäkään kotiseutukaipuuta saati -rakkautta. Vihaan sitä pitäjää. Miehillä on aina etuajo-oikeus kaikessa, kaikkea tyttömäistä halveksitaan avoimesti. Tyttöjen harrastuksille, ilonaiheille, tyttöydelle nauretaan räkäsesti. Tyttöjä huoritellaan ja herjataan alakouluikäisistä lähtien. Samalla kolmekymppiset ja sitä vanhemmat ukot jahtaa kuola valuen tyttöjä kouluiästä asti. Miehiä ei syyllistetä mistään. Kaikenlainen ahdistelu ja väkivalta tyttöjä kohtaan nähdään täysin normaalina, edelleen tyttöjen pitää sietää se "huumorina", mistään ei saisi suuttua tai puolustautua. Jos seksiin asti mennään, se on tytön syy ja "itsepä läksit", olipa tilanne ihan mikä tahansa - vaikka raiskaus. Poliisiahan näissä kolkissa ei ole nähty vuosikymmeniin, joten ainoa "laki" näissä paikoissa on yhteisön normit - jotka on juuri niin kieroutuneet kuin kerroin.
Pikkupaikkojen todellisuus naisille ja tytöille on äärimmäisen ruma ja vastenmielinen, ja se on näiden pitäjien sielussa niin vahvasti kiinni, että en oikeasti usko, että sitä voidaan koskaan korjata. Siitä päästään eroon vasta, kun nämä pikkupitäjät pikkuhiljaa kuolevat pystyyn. Odotan sitä innolla.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä me maalle jääneet naiset elämme ihan erilaista elämää kuin tuo kokemusasiantuntija kertoo. Ehkä kyse ei ole sukupuolesta, ehkä kyse onkin yksilöstä. Jos jää henkisesti ikuiseksi tytöksi, ei oikein koskaan ole vakavastiotettava. Helsingissä puolikasvuisia on paljon, koska siellä on eniten yhteiskunnan elättejä. Maalla sanotaan aika suoraa, että sinunkin pitää jotain tehdä leipäsi eteen. Voihan sen sitten vaikka tulkita setämiesten naisvihaksi - tai omaksi laiskuudeksi.
Minun silmääni tämä johtuu siitä, että oman kuola ulkopuolista elämää on vaikea käsittää. Minun serkkuni ja vanhat ystäväni jotka ovat jääneet maalle lapsuudenkylääni tuntuvat kaikki ajattelevan että he elävät normaalia ja mukavaa elämää kun eivät muuta ole koskaan kokeneet. Ne, jotka lähtivät muualle opiskelemaan ovat kaikki ap:n kanssa samaa mieltä, joku yritti muuttaa takaisin mutta ei enää kyennyt elämään ukkokulttuurissa ja palasi kaupunkiin parin vuoden päästä.
Jollei koskaan muuta pois ja koe muunlaista tapaa elää, ei sitä omaa kuplaansa koskaan päädy tarkastelemaan ulkopuolelta vaan se on se "normaali".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnalla on aika julmetun yksinäistä, jos alkoholi tai rukousseurat eivät kiinnosta.
Ai, ei mulla oo. Mulla on harrastuksen kautta paljon kavereita.
Sano nyt vielä, että tämä harrastus on joko metsästystä, kalastusta tai koneiden rassaamista.
Ohiksena huutelen, että nämä harrastukset on sitten kielletty naisilta. Jos joku nainen kiinnostuu maalla esim. metsästyksestä, hän kiinnostuu siitä ainoastaan sAaDaKsEeN mIeStÄ. Sitten juorutaan koko kylän voimin, mitä se horottaa siellä mettällä ukkomiesten kanssa. Ja taas on hüorittelu aivan itse ansaittua... Kun yksi naisparka uskaltautui hetkeksi harrastamaan väärää asiaa.
Minä metsästin ja kalastin isäni kanssa,ei sentään horoteltu kun olin vasta lapsi ja isän kanssa mutta paheksuttiin, että isä kannusti minua moiseen. Jotkut arvelivat säälien että isä koetti tehdä minusta pojan,jota ei saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vaatii naiselta luonnetta asua pikkupaikkakunnalla. Kyllä täällä pärjää kun laukoo takaisin noille vanhoille kääville jauhot suuhun. Maaseutu kuuluu myös nuorille naisille, vaikka käppänät ukkelit onkin menneestä maailmasta. Kohta ne on jo historiaa.
Herkemmät ja ujommat eivät pärjää, ja tavallistenkin pitää nähdä vaivaa ja kasvaa kovanahkaisiksi. Ainoastaan sanavalmiille kalliomaisen vahvoille tuo on helppoa. Suurin osa ihmisistä ei ole tyyppiä joka laukoo jauhoja toisille suuhun, itse jopa pidän sellaisia pelottavina ja vältän heidän seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla tavallasi sinäkin ylläpidät tässä tietynlaista muottia, millainen maaseudulla naisen pitää olla.
Mutta ihan samalla tavalla sinunkin kutsumanimesi ukkojen kesken on jakorasia-Jaana tai jokin muu vastaava. Eikä se ukkous katso ikää. Kyllä sitä ilmapiiriä ylläpitävät ihan kaikenikäiset, myös naiset kuten sinä.
Jos sinä et osaa pitää puoliasi ja loukkaannut pienistä, niin ehkä olet itse se ongelma. Meillä ei kyllä ainakaan kylän baarissa huoritella yhtään naista tai saa kotona korville. Enkä elä missään sinun kuvittelemassa muotissa. Miehet käy riiaamassa jatkuvasti ja ihan kohteliaita ovat olleet. Jos sinua huoritellaan niin suosittelisin reflektoimaan että onko siihen jotakin syytä.
Sinä kuulostat siltä joka nyt loukkaantui, ei edeltävä.
Naisen huoritteluun ei ole koskaan mitään syytä, paitsi näköjään siellä maalla. Todistit kyllä juuri täysin oikeaksi edellisen ajatuksen siitä että olet tuollaisessa ahdasmielisessä muotissa ja ylläpidät sitä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii naiselta luonnetta asua pikkupaikkakunnalla. Kyllä täällä pärjää kun laukoo takaisin noille vanhoille kääville jauhot suuhun. Maaseutu kuuluu myös nuorille naisille, vaikka käppänät ukkelit onkin menneestä maailmasta. Kohta ne on jo historiaa.
Herkemmät ja ujommat eivät pärjää, ja tavallistenkin pitää nähdä vaivaa ja kasvaa kovanahkaisiksi. Ainoastaan sanavalmiille kalliomaisen vahvoille tuo on helppoa. Suurin osa ihmisistä ei ole tyyppiä joka laukoo jauhoja toisille suuhun, itse jopa pidän sellaisia pelottavina ja vältän heidän seuraa.
Mäkään en ymmärrä, miksi pitäisi olla tyly pärjätäkseen yhteisössä. Mitään ylpeydenaiheita siinä ei ole, päinvastoin, sairas yhteisöhän sellainen on. Ei ihme, että Suomessa on niin paljon pahoinvointia, jos vittuilukulttuuria pidetään normaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan maalaistyttönä ihmettelen, että mikä ihmeen maalaisten naisviha???? Enpä ole kokenut. Olenko viallinen vai tyhmä?
Semmoinen tuli mieleen, että jospa on erilaisia maalsispaikkakuntia. Toisissa on ahdasmielisempää meininkiä kuin toisissa. Itse olen myös kotoisin oikein mukavalta pieneltä maalaiskylältä mutta tiedän kyllä noita toisenlaisiakin paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuttuani Milanossa muutaman vuoden joudun palaamaan takaisin Helsinkiin ja masennuin sen henkisestä ilmapiiristä todella. Maaseutukin oli parempi paikka silloin kuulkaa. Helsinki on Suomen henkinen neukkula, harmautta ja ankeutta ja kyvyttömyyttä ja täydellistä kauneuden puutetta. Ja tulin sentään vanhoillisesta, katolisesta Italiasta!
Ongelma ei ole maaseutu-kaupunki-akselilla vaan suomalaisessa ankeudessa ja historiattomuudessa syvemmällä. Ilmasto tietysti tekee paljon.
Puhut eri asiasta, joten miksi kommentoit tätä ketjua? Kyllä, suomalainen mielenmaisema on todella ankea. Loputon valittaminen kuuluu siihen olennaisesti ja se on kamalaa.
Mutta tämä ketju käsittelee maaseudun naisvihaa.
So what? Pääsinpä kuitenkin kertomaan asuneeni Milanossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin kaupungissa, muutin maalle. Työskennellä voi etänä ja tavarat tilata postilla. Ruokakauppa kävelymatkan päässä riittää. Kaupunki on last season, en todellakaan kaipaa mitään pansion tai pernon "idylliä". Puistattaa ajatuskin palaamisesta sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me maksetaan isot kiinteistöverot. Palveluja oli vielä lapsuudessa 80-luvulla. Posti, pankkikonttori, pari kauppaa, kauppa- ja kirjastoauto, luistelukenttä. Aiemmin 70-luvulle asti juna-asema. Viime vuosina on lähtenyt kirjastoauto ja postilaatikko. Julkinen liikenne eli koulukuljetus muuttunut niin huonoksi että huonontaa ei ainakaan enää voi. Tiet yksityisteitä, joiden ylläpidosta vastaa kyläläisten tietoimikunnat. Mitä palveluita on jäänyt? En keksi muuta kuin katuvalot.
Lisään vielä kyläkoulut, jotka lopetettu ja lapset kyörätään kaupunkiin suurkouluihin sillä halvimmaksi kilpailutetulla koulukuljetuksella. Miksi ei kouluja voisi rakentaa maalle ja kyörätä ne kaupunkilaiset maalaiskouluun?
Olisiko vaikka siksi, että on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuljettaa 10 oppilasta kylältä kaupunkiin ku
Sama 54 paikkainen bussi ajaa tyhjänä saman ympyrän nytkin. Maalla on paljon yritystoimintaa ja veronmaksajia. Muutakin kuin maatiloja. Maksaa saa kyllä kiinteistöveroja ja tiet pitää kunnossa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun pikkupaikkakunnalla Uudellamaalla, enkä ole ikinä tuollaiseen törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungissa asuu sivistyneet ihmiset kuten viihdekäyttäjät. Siellä myös häkkivarastossa säilyttämille tavaroillesi kasvaa jalat, ja sitten ne häipyvät omille teilleen. Naapurissa asuu muutama sellainen, jotka uskovat työskentelevänsä stasille ja vakoilevat kaiken tekemisesi. Kyllä kaupungissa on iiihaaanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä pikkutaajamissa huudetaan nykyään joka asiasta että miksi ei ole sitä ja miksi ei ole tätä. Ja sitten kun niille tehdään vähän sitä ja tätä niin kukaan ei käytä niitä palveluja. Ihmeellisiä vanhojen kiukkuisten ihmisten saattohoitoloita. Siis j..lauta kun piti urheilukenttä kunnostaa niille ja sitten laitettiin kävijälaskuri niin koko kesän aikana siellä kävi 13 ihmistä. Siis 13 ihmisen takia jyrättiin, lanattiin, leikattiin nurmikoita, poltettiin syksyllä valoja....sitten ihmetellään että mihin ne rahat katoavat.
Mutta kun heille riittää se, että aamulla töihin lähtiessä on pihalla kauris ja töistä palatessa se sama kauris on siinä edelleen. Aivan kuten ne kymmenet jäteöljyläikät pihalla.
Ei siellä ainakaan spurgua tai narkkia ole ollut. 👍
Ei oo pihalla kunhan siirtyy siitä sinne talonsa sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kuin pikkukylillä asustaisi jotain sotilasjunttia jotka on lukinneet arvonsa 1950-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Aplodeeraan Riina Tanskasta, todella tarkkanäköinen nainen ja kykenee jo lyhyen välimatkan saatuaan analysoimaan ilmiötä todella hienosti!
Itsellä meni aikaa, että pystyin suhtautumaan entiseen kotikylääni näin järkiperäisesti, koska se kokemus (eli lapsuuteni ukkoperiferiassa) oli niin hirveä. Vei aikaa hyväksyä omat tyttömäiset piirteet ja tajuta, että ne on hienoja ja arvostettavia asioita, joita on oikeus rakastaa itsessään. Ja joita muiden ihmisten kuuluu kunnioittaa.
Kyllä, mutta onko olemassa oikeasti tyttömäisiä tai poikamaisia asioita vai onko ne vaan sellaisiksi määriteltyjä? Ei kaikkia tyttöjä todellakaan kiinnosta esim.meikit tai muoti tai poikia autot. Saa kiinnostaa, ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Eihän maaseudulle jää kuin ne, joilla ei äly tai rohkeus riitä poismuuttamiseen.
En ole näinä kolmenakymmenenä vuotena poismuuton jälkeen kokenut minkäänlaisia nostalgian tunteita, lähinnä inhon väristyksiä ajatellessani, jos joutuisin joskus muuttamaan takaisin.
Ja myös ne jää jotka haluaa asua maalla. Ei se elämä nyt ihan noin kauheaa ole joka puolella.
Just ennakkoluuloiset ihmiset ärsyttää kun ajattelen maalle muuttoa. Sinne taas vetäisi luonnon läheisyys ja avaruus, syksyn pimeys on erityisen ihanaa maalla...
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kasvoin Hämeessä pienessä maalaiskunnassa. Minulla on edelleen traumoja tietynlaisesta miestyypistä, johon ei onneksi paljon isossa kaupungissa törmää. Vastenmielistä sovinismia ja hiljaista naisvihan hyväksyntää. Kukaan ei puutu epäkohtiin, koska selkärankaa sellaiseen ei ole. Pikkupaikkakunnat saavat kuolla sukupuuttoon.
No niin se menee. Ukot sanovat päin naamaa että jokos ne tissit ovat kasvamassa. Tai jotain vastaavaa.
Puolisoni asui aikanaan pienessä kylässä pienen kaupungin kyljessä. Kylän monesta talosta kolmessa oli pariskunta, jotka erosivat. Miehet jäivät taloon, ex-vaimot muutti kirkolle, kaupunkiin ja yksi naapurimaakuntaan.
Ai että näitä naisia haukuttiin, vielä 5-6 vuotta eron jälkeen. Rahan perässä tulivat, oikeita h----a, hyvä kun päästiin eroon. Sekin katsoi aina niin omituisesti kun vastaan tuli. Miehet taas oli niin hyviä, tosi hyviä työläisiä ja metsästäjiä, mitenhän sekin meni halpaan.
Eihän maaseudulle jää kuin ne, joilla ei äly tai rohkeus riitä poismuuttamiseen.
En ole näinä kolmenakymmenenä vuotena poismuuton jälkeen kokenut minkäänlaisia nostalgian tunteita, lähinnä inhon väristyksiä ajatellessani, jos joutuisin joskus muuttamaan takaisin.