Lue keskustelun säännöt.
Muita, joita "neutraali" fyysinen läheisyys inhottaa? Jättimäinen henkilökohtainen alue, ja muut ei kunnioita?
31.07.2024 |
Tuli mieleeni tehdä tämä aloitus, kun istuin odottamassa bussia töihin ja yksi tuttu istui juttelemaan. Pidän ko. ihmisestä ja juttelen mielelläni, mutta heti nousi niskakarvat pystyyn ja nousin itse seisomaan.
Samoin harkitsen että jättäisin menemättä yhteen konserttiin, kun se pidetään kirkossa ja siellä joutuu istumaan kylki kyljessä ihmisten kanssa. Minua yksinkertaisesti inhottaa olla niin lähellä muita. Tavalliset kirkonmenot on eri asia, kun kirkko on silloin niin tyhjä että saa koko penkin itselleen.
Olen ollut lapsesta saakka tällainen, olen inhonnut kättelyä ja päätä silittäviä ja halailevia sukulaistätejä. Nykyäänkin kun kummitätini änkeää rituaalihalaamaan minua, se inhottaa aivan yhtä paljon kuin jos kummisetä kävisi tisseistä kiinni. Sillä erotuksella, että kummisetää voisin vaan tirvaista, kummitäti ei usko kun sanon että voitaisiin jättää nämä lääppimiset.
Mieheni kanssa koskettelen kyllä todella paljon, halaillaan, pussaillaan, pidetään kädestä. Tykkään myös koskea eläimiin ja pikkulapset on vauvana ok, kun ne alkaa puhua, en tahdo enää ottaa syliin (omia ei siis ole.)
Minusta tuntuu lievästi epämiellyttävältä jopa se, jos käsi hipaisee toisen kättä, tyyliin kumpikin kurkottaa samaan tavaraa yhtä aikaa tms. Ja tähän ei liity tuttuusaste, äitini ja isäni "inhottavat" ihan yhtä paljon kuin kaikki muutkin. Ainoat ihmiset, joita mielelläni kosken, on tosiaan pikkuvauvat (koska ne on käytännössä kuin eläimiä) ja miehet, joita pidän puoleensavetävinä.
Toisaalta minulla on erittäin herkkä tuntoaisti, minulle on hyvin tärkeää esim. vaatteiden materiaalinen tuntu. Ei tekokuituja minulle, kiitos vaan. Voin joskus vaan silitellä reittäni että tunnen sen pellavan kättä vasten, tai lakanoita nukkumaan mennessä. Olen siis noin muuten hyvin koskettelevainen ihminen.
Koskemisen lisäksi tosiaan liian lähellä istuminen tai seisominen tuntuu ihan yhtä kamalalta.
Onko muita friikkejä? Millä olette saaneet toiset tajuamaan, että teillä on oikeus päättää, kosketaan teihin ja miten lähellä sopii seistä?
Kommentit (64)
Oon samanlainen. Jotenkin pitää vaan pyristellä tän ominaisuuden kanssa, en ole muille ihmisille jaksanut selittää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen havahtunut ihan hiljattain, että naisten fyysinen läheisyys inhottaa, oikein puistattaa, ällöttävä. Miehet eivät aiheuta vastaavia tuntemuksia.
Hulluilla ja huorilla on hölmöt huolet.
Kuulostaa autistisuudelta. Tuo että materiaalin tuntu iholla on hyvin tärkeää, kosketuksen kaihtaminen jne. Erikoiselta kuulosti tuo, että vauvat ovat ihania, rinnastat eläimiin ja että et pidä enää kun oppivat puhumaan. Kommunikoinnin vaikeus.
Ihmisten sydämen sähkömagneettinen kenttä ulottuu aika pitkälle kehon ulkopuolelle. Ja meidän sydämet tahtovat "tahdistua" samalla taajuudelle. Tämän on siis ihan tieteellinen tosiasia, vieläpä aika helposti mitattavissa.
Kuvittelisin, että herkemmän ihmisen on sen takia vaikea olla monien ihmisten lähellä, jos sydänaallot on epäsynkronissa.
Tuo sydämen sähkömagneettinen kenttä on siis se juttu, mikä on saanut ihmiset aikanaan keksimään "auran" käsitteen. Osa ihmisistä aistii vaan herkemmin tuollaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa autistisuudelta. Tuo että materiaalin tuntu iholla on hyvin tärkeää, kosketuksen kaihtaminen jne. Erikoiselta kuulosti tuo, että vauvat ovat ihania, rinnastat eläimiin ja että et pidä enää kun oppivat puhumaan. Kommunikoinnin vaikeus.
Minä itse asiassa kommunikoin aivan hyvin. Sinä ilmeisesti et, kun et lukemaasi ymmärrä? En puhunut kommunikoinnista, vaan lähellä olemisesta. Keskustelen hyvin ja sujuvasti, ja minua pidetään yleisesti hyvänä keskustelijana.
Lapsissa vaan tapahtuu jotain siinä vaiheessa, kun tulevat puheikään, niiden läheisyys lakkaa olemasta eläimenkaltaista, ja muuttuu inhimillisemmäksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oon samanlainen. Jotenkin pitää vaan pyristellä tän ominaisuuden kanssa, en ole muille ihmisille jaksanut selittää asiaa.
Sama täälläkin. Onneksi kaverit tietää etten ole halailija. Puolison kanssa taas ihan eri juttu, kiehnäisin koko ajan vieressä, onneksi tykkää hipsutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä ikäluokkaa, että jo lapsesta alkaen kotona neuvottiin jättämään kohteliaasti toiselle istumatilaa sekä huomioimaan saako toista halailla ja taputella. Väistämään ja jättämään liikkumatilaa, jos joku tulee vastaan tai ollaan jossakin ruuhkassa Pysytään kohteliaina ja huomaavaisina.
Joskus kosketusta ei voi välttää, jos lentokoneessa tuupitaan edessä olevia tai kassajonossa joku huohottaa pääsyään kassalle.
Olen sitä ikäluokkaa, etten aina tajua sitä miten muita ei huomioida ja kunnioiteta toisen reviiriä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten sydämen sähkömagneettinen kenttä ulottuu aika pitkälle kehon ulkopuolelle. Ja meidän sydämet tahtovat "tahdistua" samalla taajuudelle. Tämän on siis ihan tieteellinen tosiasia, vieläpä aika helposti mitattavissa.
Kuvittelisin, että herkemmän ihmisen on sen takia vaikea olla monien ihmisten lähellä, jos sydänaallot on epäsynkronissa.
Tuo sydämen sähkömagneettinen kenttä on siis se juttu, mikä on saanut ihmiset aikanaan keksimään "auran" käsitteen. Osa ihmisistä aistii vaan herkemmin tuollaisia juttuja.
Feromonit selittänee myös paljon, vallankin kun ap sanoi että koskee kyllä mielellään puoleensavetäviä miehiä. Kukapa ei? Mutta ehkä ihmisellä voi olla joku häikkä feromonireseptoreissa, että ei-pantavat tuntuu inhottavilta?
Onneksi Suomessa on enimmäkseen aika helppoa olla koskematta ihmisiin ja pitää etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehottaisin vielä sinua miettimään, miksi ns. normaalisti käyttäytyvien pitäisi sopeutua sinun tarpeisiisi? Ja miksi kuluttaisit aikaa ja energiaa yrittämällä vääntää maailmasta sinun kaltaista?
Olen siis se joka yllä mainitsi olevansa samanlainen, mutta sillä erotuksella, että itse olen keskittynyt enemmän siihen, millä keinoilla itse pystyn selviämään normaalissa maailmassa, enkä siihen miten muiden tulisi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen havahtunut ihan hiljattain, että naisten fyysinen läheisyys inhottaa, oikein puistattaa, ällöttävä. Miehet eivät aiheuta vastaavia tuntemuksia.
Ehkä äitisi oli kamala, assosioit kaikki naiset äidiksesi?
Vai oliko tää joku homovitsi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa autistisuudelta. Tuo että materiaalin tuntu iholla on hyvin tärkeää, kosketuksen kaihtaminen jne. Erikoiselta kuulosti tuo, että vauvat ovat ihania, rinnastat eläimiin ja että et pidä enää kun oppivat puhumaan. Kommunikoinnin vaikeus.
Minä itse asiassa kommunikoin aivan hyvin. Sinä ilmeisesti et, kun et lukemaasi ymmärrä? En puhunut kommunikoinnista, vaan lähellä olemisesta. Keskustelen hyvin ja sujuvasti, ja minua pidetään yleisesti hyvänä keskustelijana.
Lapsissa vaan tapahtuu jotain siinä vaiheessa, kun tulevat puheikään, niiden läheisyys lakkaa olemasta eläimenkaltaista, ja muuttuu inhimillisemmäksi.
ap
Älä ainakaan lapsia hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa autistisuudelta. Tuo että materiaalin tuntu iholla on hyvin tärkeää, kosketuksen kaihtaminen jne. Erikoiselta kuulosti tuo, että vauvat ovat ihania, rinnastat eläimiin ja että et pidä enää kun oppivat puhumaan. Kommunikoinnin vaikeus.
Höpöhöpö! Peräänkuulutan kohteliaita ja huomaavaisia tapoja , jotka ovat monelle hyvin vaikeita sisäistäa. Kaikki ei aina viittaa autismiin, jos haluaa kohdata ihmiset myös omilla ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa autistisuudelta. Tuo että materiaalin tuntu iholla on hyvin tärkeää, kosketuksen kaihtaminen jne. Erikoiselta kuulosti tuo, että vauvat ovat ihania, rinnastat eläimiin ja että et pidä enää kun oppivat puhumaan. Kommunikoinnin vaikeus.
Minä itse asiassa kommunikoin aivan hyvin. Sinä ilmeisesti et, kun et lukemaasi ymmärrä? En puhunut kommunikoinnista, vaan lähellä olemisesta. Keskustelen hyvin ja sujuvasti, ja minua pidetään yleisesti hyvänä keskustelijana.
Lapsissa vaan tapahtuu jotain siinä vaiheessa, kun tulevat puheikään, niiden läheisyys lakkaa olemasta eläimenkaltaista, ja muuttuu inhimillisemmäksi.
ap
Älä ainakaan lapsia hanki.
Omat lapset on ihan eri asia. Minulla on niitä kaksi, ja niistä on tullut ihan tasapainoisia aikuisia. Terv. samanlainen kuin ap
Kerrot olevasi friikki. Ei, tylsistynyt uniikki lumihiutale sinä olet. Suomessa n. 80% ihmisistä on kaltaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Hulluilla ja huorilla on hölmöt huolet.
Tyrkkymyrkkyä se itkettää. 👻
Ymmärrän ap:ta. En ole ikinä välittänyt koskea muihin kuin pantaviin miehiin, joihinkin eläimiin (olen tässäkin aika valikoiva, inhoan esim. rottweilerin tuntua vaikka muuten kelpo otuksia ovatkin), ja omiin lapsiini. Yrjöäisin, jos joutuisin niistämään jonkun vieraan lapsen nenän.
Minulla on sellainen turvamieshenkinen tapa julkisissa tiloissa, että olen aina jossain seinän vierellä, missä kukaan ei pääse taakseni mutta pystyn pitämään kaikkea silmällä. Ja ulosmenoreitti aina selvä.
Ei villit eläimetkään muuten siedä läheisyyttä tai kosketusta muilta kuin oman laumansa jäseniltä. Todellakaan. On luonnotonta päästää muita kuin oman lauman jäseniä kovin lähelle, ne kun ovat aina uhka, kilpailevat samoista resursseista jne. Selvästi osa ihmisistä on vaan kehittänyt sopeuman. Ja eroa on siinäkin, kenet näkee lauman jäseneksi, just nuo sukulaistädit pakkohalaamisineen.
Ei sellaista asiaa olekaan, kuin neutraali läheisyys. Siihen liittyy aina jonkinlainen varaus, ellet nyt vahingossa johonkin törmää niin, että tämä tai sinä ette kumpikaan huomaa toisianne. Se on ehkä juuri ja juuri neutraalia
Ja joo, tuo kosketteluhalu kohdistuu yleensä juurikin lapsiin ja naisiin, jotka ehdollistetaan lääpittäväksi kuten koirat. Yksilöiden kannalta todella typerää ja epäreilua kouluttaa sellaiseen. Vanhemmiten tällaiset "kaikkien sylivauvat" sitten pettävät ja pomppelehtivat suhteesta toiseen, kun eivät kiinny normaalisti kumppaniinsa vaan pitävät lääppimistä kaikkien ja kaiken kanssa normaalina
Vaikutat olevan vielä siinä iässä, kun sinua kiinnostaa, mitä sinusta ajatellaan. Jossain vaiheessa se muuttuu, minkä jälkeen alat ihan reippaasti nousemaan ylös tai vaikka vaan ottamaan askeleen taaksepäin, jos joku tulee liian lähelle, etkä välitä vittuakaan siitä, mitä toinen siitä ajattelee. Itse en edes vastaa aina, kun minua puhutellaan. Se että on olemassa (visuaalisesti) ei tarkoita, että pitäisi olla myös 24/7 puhuteltavissa tai varsinkaan kosketeltavissa
Katsekontaktin välttäminen on tehokas keino ohjata epätoivottua kontaktia pois. Erityisesti miehissä on kuitenkin niitäkin, jotka tunkevät väkisin tilaan ja alkavat jututtamaan tai istuvat viereen. Lapsiin ja eläimiin tätä kohdistuu myös vanhemmista naisista. Heihin toimii parhaiten stone walling ja pois siirtyminen. Riitelemään ei kannata alkaa
Tuleeko ap:n tarinaan vähintään yhtä pitkä jatko-osa?