Ihastun liian helposti, mikä avuksi?
Erosin yli 25v kestäneestä liitosta. Etääntyminen vaimosta alkoi jo vuosia sitten, lasten ollessa teini-iässä, mutta erottiin vasta kun lapset olivat muuttaneet omilleen. Parisuhteen viime vuodet olivat aivan hirveitä puolison alkoholismin ja mielenterveysongelmien takia.
Nyt kun olen vapaa mies, niin tuntuu, että joka toinen vastaantuleva n. 50v nainen on potentiaalinen uusi kumppani ja ihastun uusiin ihmisiin tosi helposti. Tinder on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia, täydellisiä naisia - kun vaan saisi ensin luotua yhteyden heihin. Ei tietenkään kaikkiin, mutta edes yhteen.
Olen miettinyt, että tarvitsisin ehkä muutaman yritys-erehdys-pettymys-tyylisen kokemuksen, jotta tämä lapsi karkkikaupassa-fiilis hellittäisi. Yksin en halua olla, yhden hyvän naisen kanssa kyllä.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Keskity ja satsaa yhteen kerrallaan, jos haluat yhden.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jos olen saanut matchin ja vaihtanut muutaman viestin naisen kanssa, niin olenko silloin jo "puoliksi varattu"? Jos naisesta ei kuulu enää mitään, niin missä kohtaa kannattaa todeta, että se arpa oli tyhjä? Kaksi viikkoa, kuukausi vai useampi?
Olisi todella kohteliasta sukupuolesta riippumatta ilmoittaa, esim että "Nyt ei oikein iske, toivon parempaa onnea muiden kanssa. Kiitos ja hei!".
Aloitus on kiva. Olen viikymppinen ja nainen hyvin lähellä vastaavaa tilannetta, lapsi muuttaa omilleen ensi vuonna. Nykyinen avioliitto on kuollut kämppissuhde. Pelkään vain, että sinkkuna en löytäisi ketään, johon ihastua, kun en ihastu helposti.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kiva. Olen viikymppinen ja nainen hyvin lähellä vastaavaa tilannetta, lapsi muuttaa omilleen ensi vuonna. Nykyinen avioliitto on kuollut kämppissuhde. Pelkään vain, että sinkkuna en löytäisi ketään, johon ihastua, kun en ihastu helposti.
Mutta eihän tässä iässä, kun perhe-elämää on nähty ja lapset tehty, olekaan mikään kiire ihastua. Asioiden voi antaa edetä kiireettä, omalla painollaan. Minun ongelmani taas on se, että kaipaan naista elämääni ja se saa suhteen romanttisen puolen ylikorostumaan ja vähättelemään sitä, että suhteeseen kuuluu myös arki. Se taas aiheuttaa ihastumisia, vaikka toisesta ei vielä tietäisi juuri mitään.
Kun analysoin omaa tilannettani taustapeiliin katsomalla, tajuan että suurin syy olla eroamatta huonosta suhteesta oli ajatus (ja pelko?) siitä, ettei ehkä löydäkään uutta kumppania. Viimeiset vuodet suhde oli parhaimmillaankin kämppäkaveruutta ja pahimmillaan yhtä helvettiä. Asioita tehtiin tottumuksesta ja tavan vuoksi, ei siksi että oltaisiin aidosti haluttu. Lopussa kommunikoitiin ainoastaan viestein tai sitten riitelemällä.
Eropäätöksen jälkeen ei tullutkaan shokkia, vaan valtava helpotus. Ajatus siitä, että miksei oltu rehellisiä edes itseämme kohtaan ja erottu jo aikaa sitten. Nykyään kävelen selkä suorassa kaupungilla enkä enää tuijota kävellessäni kengänkärkiäni otsa rypyssä. Ja kun näen viehettävän aikuisen naisen tai onnellisen näköisen vanhemman parin, niin hymy nousee huulille ihan tiedostamatta.
Ap
Ap, ota riski ja ihastu suomenruotsalaiseen.
Mvh,
Camilla från Grankulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kannattaa nyt vaan etsiä itselleen nainen. Ihastuminen on kivaa ja joskus syvenee jopa rakkaudeksi. Yksin ei kuitenkaan ole hyvä olla, ellei ole täysin epäsosiaalinen erakkoluonne.
Miksei yksin olisi hyvä olla? Itse olin 15 vuotta avioliitossa, eron jälkeen minullakin oli muutama vuosi innokasta deittailua ym, kunnes siitä vielä muutama vuosi eteenpäin, enkä jaksa sitoutua kehenkään. Tuntuu, että ihmissuhde vain rajoittaa ja velvoittaa, ja yksin voin elää täysin oman mieleni mukaan ja se tuntuu parhaalta.
Miten olisi läheisyys ja seksi? Minulle ainakin tärkeimmät syyt olla suhteessa. Paljon muitakin toki on. Ja kun ei olla enää teinejä eikä kokemattomia, niin homman saa toimimaan ilman draamaa ja kiukuttelua.
Jos olisikin niin, että ihastuisi heti toiseen, haluaisi seksiä melko nopeasti ja kaikki alun epävarmuudet ja ihmettelyt olisi poissa, niin sitten se voisi toimiakin. Edellyttäen, että molemmat tuntevat samoin, haluavat samanlaisen pelkän läheisyys-seksisuhteen, haluavat yhtä usein seksiä ja samanlaista seksiä. Jos kaikki nämä osuisivat kohdilleen, niin ehkä siinä olisi ideaa, eikä kuormittavuutta. Harvoin tuntuu noin menevän.
@46 En tiedä, pitäisi ensin päästä kokeilemaan, miltä seksi "vieraan" ihmisen kanssa tuntuu. Itse en ole koskaan intiimeissä toimissa muiden kuin oman tutun kumppanin kanssa.
Sinänsä olisin kyllä valmis seksiin heti kun nainen näyttää vihreää valoa. En kuitenkaan haluaisi mitenkään painostaa.
Ap
Kyllä se ihastumiskynnys kasvaa ja nahka paksunee kunhan tarpeeksi monta kertaa petyt ja tulet ghostatuksi. Lopulta olet niin kyyninen, ettet usko edes siihen vilpittömään ja tosissaan olevaan naiseen.
Ap, tartu hetkeen. Minulla on erosta jo kahdeksan vuotta ja vuosi vuodelta tulee vaikeammaksi ajatus uudesta parisuhteesta. Alapääkin on varmaan jo kasvanut umpeen, kun en dildoja tai edes tamponeja käytä.
N52
Ala ap käymään hu0ris5a. Ihastut tietysti myös heihin, mutta sulle opetetaan realismia.
Minäkin olen parhaillaan ihastunut. Hormonit jylläävät, mihinkään on vaikea keskittyä, mies pyörii mielessäni koko ajan. Olemme muutaman kerran tavanneet viimeisen viikon aikana ja päivittäin lähetämme toisillemme kymmeniä viestejä.
Samalla pelkään, että etenemme liian nopeasti ja että kyseessä on vain hormonihumala, joka sekoittaa pään. Pelkään, että ei tästä tulekaan mitään, emme ole toisillemme sopivat parisuhdemielessä, että jään taas yksin sydänsuruineni jne. Pelkään siis antaa suhteelle mahdollisuuden ja pelkään rakastua. Juuri kun elämä oli sopivan seesteistä ja olin hyväksynyt että loppuelämä todennäköisesti menee eronneena sinkkuna ja äitinä sekä mahdollisesti tulevana isoäitinä.
Tärkein asia parisuhdetta etsiessä on realismi.
Itse ainakin olen sortunut siihen, että alan muutaman viestin jälkeen kehittelemään päässäni kaikenlaisia haavekuvia siitä minkälainen tuo treffikumppani on. Totuushan ei yleensä sitten vastaa ollenkaan näitä kuvitelmia, treffikumppani ei olekaan kiinnostunut minusta, onkin joku 4 lapsen isä joilla kaikilla eri äiti, ei halua enää ikinä naimisiin, tai haluaa pelkästään seksiä jne.
Pahimmillaan rakastuin mieheen ja vastoin kaikkia hälytysmerkkejä muutin tämän kanssa yhteen kunnes tajusin eläväni ihan eri ihmisen kanssa kuin se fantasiahahmo johon olin alunperin niin kovin rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein asia parisuhdetta etsiessä on realismi.
Itse ainakin olen sortunut siihen, että alan muutaman viestin jälkeen kehittelemään päässäni kaikenlaisia haavekuvia siitä minkälainen tuo treffikumppani on. Totuushan ei yleensä sitten vastaa ollenkaan näitä kuvitelmia, treffikumppani ei olekaan kiinnostunut minusta, onkin joku 4 lapsen isä joilla kaikilla eri äiti, ei halua enää ikinä naimisiin, tai haluaa pelkästään seksiä jne.
Pahimmillaan rakastuin mieheen ja vastoin kaikkia hälytysmerkkejä muutin tämän kanssa yhteen kunnes tajusin eläväni ihan eri ihmisen kanssa kuin se fantasiahahmo johon olin alunperin niin kovin rakastunut.
Eroneena 5-kymppisenä miehenä kommentoin näin:
- Ihastuminen ja haaveilu on normaalia. Saatan ihastua ensimmäisillä treffeillä, mahdollinen rakastuminen seuraa sitten kun tunnetaan kunnolla.
- Lapset on tehty ja kasvatettu aikuisiksi, lisää ei tule. Eivät ole enää rasite missään muodossa. Ainakaan ennen kuin lastenlapsia joskus siunaantuu.
- En (välttämättä) halua enää naimisiin. Toki voin mennä, jos se on kumppanille tärkeää.
- En halua nopealla aikataululla laittaa lusikoita samaan laatikkoon. Oma asunto ja elämä kummallakin ainakin parin vuoden ajan. Pysyy suhdekin freesimpänä kun ei tarvitse ärsyyntyä lattialle jääneestä parittomasta sukasta tai keskeltä rutistetusta sinappituubista.
M51
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rauhoittua ettet vallan pety. Kaikki kauniit naiset eivät ole hyviä naisia. Anna aikaa itsellesi tasaantua ja muista arvostaa myös itseäsi. Tuossa tilassasi sinua saatetaan helposti alkaa käyttämään vain hyväksi. Opettele ihmisistä sekä heidän kanssa keskustelemisestakin.
Jos on lahjaton mielistelijä ei kukaan käytä häntä hyväkseen vaikka niin toivoisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa rauhoittua ettet vallan pety. Kaikki kauniit naiset eivät ole hyviä naisia. Anna aikaa itsellesi tasaantua ja muista arvostaa myös itseäsi. Tuossa tilassasi sinua saatetaan helposti alkaa käyttämään vain hyväksi. Opettele ihmisistä sekä heidän kanssa keskustelemisestakin.
Jos on lahjaton mielistelijä ei kukaan käytä häntä hyväkseen vaikka niin toivoisikin.
Minkälainen on lahjaton mielistelijä? Vaikea kuvitella. Mielistelykin jo vaatii jonkinlaisia lahjoja.
En ole sellaista kuvitellutkaan, en edes väittänyt. Mikäkö riittää? No yksi hyvä, minua kokonaisuutena miellyttävä ja minulle sopiva, aikuinen nainen. Kun vaan sellaisen löytäisi niin voisi lopettaa swaippailun vasemmalle ja oikealle.
Ap