Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla joku paikka, mitä kaipaat mutta mihin ei ole enää koskaan mahdollista päästä
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu montakin paikkaa, jotka on rakennettu. Kaipaan erästä koivukujaa, jonka tilalla on kerrostaloja. Monikin minun lempimaisema on rakennettu. Maaseudulla kaipaan paikkoja, joissa ei ole varaa käydä tai mahdollisuutta viettää aikaa köyhänä ja autottomana.
Ukkila. Joskus olen unissani vielä siellä. Kuljen polulla pitkin jokirantaa ja koivukujalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän mökki! Vanhempani myivät sen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totti ja RT (järvenpääläisiä baareja, sijaitsivat jo puretussa rakennuksessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummola.
Suvulla oli maatila lehmineen ja kanoineen ja mentiin sinne kesäisin(kutsuttuna, ei lokkeilemaan ja vanhemmat + minä autettiin maatilan töissä).
Sitten mummi ja pappa joutui rahavaikeuksiin ja ikäkin alkoi painaa ja se oli pakko myydä.
Eräs erämaasauna. Tänä kesänä ei ollut varaa eikä aikaa lähteä. =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuteni Helsinkiä ei enää ole.
Lapsuudenkotini ympäristöineen on suojeltu, mutta isovanhempieni ympäristö on rakennettu pilalle. Kävin viimeksi viimeisen ollessa viimeisiä aikoja kotihoidossa, ja kun näin ne rakennustyömaat, totesin, että en taida haluta edes nähdä lopputulosta. Haluan pitää kiinni siitä, mitä vielä näen, kun suljen silmäni.
Kaipaan siistiin ja puhtaaseen osin minimalistiseen kotiin, jossa asun yksin, eikä ole ketään sotkemassa, valittamassa, kyttäämässä tai komentelemassa, eikä ole ketään, jonka sotkut joudun siivoamaan tai jonka asiat joudun hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereen Pispalassa sijainneet tulitikkutehdas ja kattohuopatehdas. Olen niitä tyyppejä keitä kutsutaan usein töhrijöiksi. Tikkiksellä oli kiva töhriä kavereiden kanssa kesäpäivisin keskiolutta ja kiljua hörppien ja hasista poltellen.
Vierailija kirjoitti:
Lykkimään naista takaakäsin
Miksi tätä on alapeukutettu? Tämä on jonkun toive ja se on täysin yhdenmukainen kenen tahansa muun toiveen kanssa. Outoa.
Matkustin v 1995 alkaen reppureissaamaan aasian joka talvi kuukaudeksi. Thaimaasta löysi silloin vielä aivan ihania rantoja ja niissä bungalow-majoituksia jossa yöpyä. Illalla rantaravintolassa näytettiin kankaalla joku elokuva. Ihan perus suosikkileffoja. Niitä katsottii ja asiakkaat otti pari olutta. Kun leffa loppui niin jengi käveli omiin mökkeihinsä ja klo 00.00 oli aika hiljaista. Ei bileitä, ei musaa, ei internettiä joka majassa, ihan vaan lomaa. Eikä oltu mitään hippejä niin että kaikki olis vaan hiipuneet sätkiä poltellen.
Menin 25 vuotta myöhemmin käymään Samuilla. Lähdinkin hetimiten pois. Oli kyllä järkyttävä muutos.
Ei löydy enää sellaista paikkaa. Enää ei lomailla niin, eikä ihmiset edes tiedä että semmoista on ollutkaan.
Kuulostanee kornilta, mutta lapsuuden kotiin aikaan, jolloin oli paljon kavereita lähellä ja lähes aina hauskaa, kun vanhemmillakin meni vielä siedettävän hyvin. Ei se kerrostalokämppä mikään idylli ollut, mutta ristus että oli kivaa aikaa tiettyyn pisteeseen asti. (Eli enemmän ehkä kaipaa tiettyä aikaa, mutta kumminkin).
Lapsuuskoti, koska se on purettu.
Jiin ja kissojen luona