Lasta ei saa syyllistää vanhemman tunteista...
... mutta kuitenkin kai asiaan kuuluisi opettaa, että omalla toiminnalla on vaikutusta muihin. Eli miten tämä tehdään? En halua marttyroida tai kaataa omaa uupumustani lasten koskaan, mutta kyllä 10- ja 12-vuotiaille pitäisi jotenkin saada välitettyä että heidän jatkuva nokittelunsa, toistensa ärsyttäminen, ivaaminen, provosointi ja kaikenlainen kiusanteko vaikuttaa myös minuun ja sillä on väliä. Siinä määrin, että elämänilo on aika kaukana meidän arjesta nykyään ja silti minun pitäisi jaksaa olla se joka sitä tänne luo. Välillä tuo lasten touhu on leikkiä, mutta välillä tappelun alku (tai muuten vain sellainen ajanviete että iltapala jää syömättä ja hampaat pesemättä), ja tän seurauksena mulla on verenpaine kohollaan suuren osan lasten kanssa vietetystä ajasta.
On käyty perheneuvolassa (ei ollut apua), on pyydetty perhetyötä (eivät nähneet tarvetta) ja olen yrittänyt itse saada uupumukseeni jotain apua. Koska tiedän ettei tilanne varsinaisesti korjaannu sillä jos alan itse kulkea täällä naama nurinpäin ja pinna kireällä.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Ohjaat omiin huoneisiin, jos meno yltyy hankalaksi. Muutenkin tuossa tilanteessa voi ottaa käyttöön esim sen, että tietty aika päivässä vietetään omassa huoneessa. Kouluaikana se on läksyjen lukuun, muutoin rauhoittumiseen. Myös illalla voi vaatia, että omiin huoneisiin mennään tiettyyn aikaan. Relaa kuitenkin. Pikkujuttuja nuo eikä tarvi hermostua kaikesta. Tietyt rajat kuitenkin pitää olla ja kun jaksaa pitää niistä kiinni niin homma helpottuu.
Omiin huoneisiin saa ohjata vaikka kolme kertaa saman iltapalan aikana ja homma jatkuu heti kun näkevät toisensa, tai vaihtoehtoisesti voi kuunnella iltamyöhään lapsen itkua kun nälän takia ei saa unta. Välillä pistän heidät syömään eri huoneissa esim. keittiössä ja olkkarissa, ja sitten olen itse "kiinni" siinä että pysyvät eri huoneissa vaikka toinen olisi jo syönyt.
Joo, tiedetään, olen surkea tässä hommassa.
Ap.
Kyse on noin isoista niin pitäisi jo olla selvät säännöt ja niitä noudattaa. Joku palkintojärjestelmä voisi auttaa esim hyvästä päivästä euro lisää viikkorahaan.
Pitäisikö ulkoilua lisätä? Ovatko liikaa keskenään. Onko lapsilla omia kavereita.
Ohjaat omiin huoneisiin, jos meno yltyy hankalaksi. Muutenkin tuossa tilanteessa voi ottaa käyttöön esim sen, että tietty aika päivässä vietetään omassa huoneessa. Kouluaikana se on läksyjen lukuun, muutoin rauhoittumiseen. Myös illalla voi vaatia, että omiin huoneisiin mennään tiettyyn aikaan. Relaa kuitenkin. Pikkujuttuja nuo eikä tarvi hermostua kaikesta. Tietyt rajat kuitenkin pitää olla ja kun jaksaa pitää niistä kiinni niin homma helpottuu.