Lue keskustelun säännöt.
Introvertit tapaatteko sukua ollenkaan?
29.07.2024 |
Mut on kutsuttu puolitutun sukulaisen luokse ja jotenkin en tiedä haluanko mennä. Oon hiljainen ja erakko introvertti ja en ole enää työelämässä. Jännitän tuollaisia missä pitäisi tavata tuttuja
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaan. Introvertti ei tarkoita erakkoa. Itse olen hyvinkin sosiaalinen, vaikka ihmiskohtaamisten vastapainoksi tarvitsen paljon omaa rauhaa.
En tietenkään, koska olen ihan oikeasti introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla syrjäytynyt ja mt ongelmaInen jo ala asteelta lähtien? Tuohon yhteen kommenttiin viitaten.... ja ujo oon ollut ihan koko ikäni ja ujostellut sukulaisia jo pienenä. Vanhempani ilmeisesti edelleen toivovat että muutun seuralliseksi
Ap
Kyllä voi. Jos on eristäytynyt ihmisistä ja pelkää ihmisten tapaamista niin ongelmistahan se kielii.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään, koska olen ihan oikeasti introvertti.
Introvertti ei tarkoita ihmistä, joka ei koskaan tapaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään, koska olen ihan oikeasti introvertti.
Introvertti ei tarkoita ihmistä, joka ei koskaan tapaa muita.
Kysymyshän koski vain sukulaisia, jos oikein ymmärsin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään, koska olen ihan oikeasti introvertti.
Introvertti ei tarkoita ihmistä, joka ei koskaan tapaa muita.
Kysymyshän koski vain sukulaisia, jos oikein ymmärsin?
Introvertti ei myöskään tarkoita ihmistä, joka ei tapaa sukulaisiaan. Ei sukulaisten tapaaminen ole millään tavalla määrittävä tekijä, kun mietitään onko henkilö introvertti. Katsos, kun ekstroverttikin voi olla sellainen, ettei ole missään tekemisissä sukunsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaan harvoin. Jos tapaaminen tuntuu sinusta pelkästään epämiellyttävältä, miksi mennä? Jos taas tuntuu jollain tasolla siltä, että haluat mennä ja nimenomaan muusta syystä kuin velvollisuudentunnosta, niin sitten menet jos se sinulle sopii.
Serkkujen kanssa ollaan kasvettu erilleen, ihmiset muuttuu, mielenkiinnonkohteet muuttuu. Jotkin sukukokoukset ei innosta, liikaa ihmisiä, ja olisi siellä ulkopuolisena. Sen ajan voi paremminkin käyttää hyödyksi. Oikean tyyppisen ihmisen kanssa irtoaa sosiaalisuutta enemmän, kunhan saa olla kahdestaan rauhassa. Siltikin hiljaisuutta tarvitsee akkujen lataamiseen. Jungin hassuttelussa irtoaa introversiossa suunnilleen täydet pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mennä. Joku tilannetajuton täti voi halata ja alkaa kysellä parisuhdeasioita.
Minä en tapaa enää edes äitiäni, koska en kestä hänen tahdittomuuttaan. Enkä jaksa small talkia jossa käydään pintapuolisesti läpi kunkin kuulumiset ja sitten siirrytään taas seuraavaan. Oma aikani on tärkeämpää.
Näihin voi miettiä vakiovastaukset. Käsi halauksen eteen ja ohjaa keskustelun heti tädin asioihin, mitä tälle kuuluu ja miten menee. Toisten juttujen kuuntelu on harvemmin hirveän kuormittavaa. Omista asioistaan voi miettiä etukäteen, mitä haluaa sanoa. Kannattaa valita jotakin sellaista, mikä ei ole itselle hirveän tärkeää. Esim. kertoilla jostain harrastuksestaan. Kunhan täyttää ilmatilaa äänellä niin kaikki jees. Jos kyselevät jostain spesifistä, kuten työstä tai parisuhteesta, voi sanoa vaikka pohdiskelevasti, että "ei oo nykypäivänä oikeestaan ta
Mikä on sen turhempaa kuin täyttää ilmatilaa äänellä? Puhun mieluummin vain tärkeistä asioista, toisin kuin sinä.
En pidä yhteyttä sukuun joka on minulle vierasta ja jopa tuntematonta. En myöskään heihin joilta ei saa muuta kuin pahaa oloa ja negatiivisuutta. Sitä en elämääni kaipaa joten en siis ole yhteyksissä.
Osa suvusta on oma-alotteisesti katkaissut välit erinäisten asioitten takia joita tässä en ala avaamaan. Olen todella hyvissä väleissä vanhimman sisareni poikaan ja tyttäreen perheineen. Ovat siis aikuisia. Myös toisen sisaren pojan kanssa vaihdetaan kuulumisia ja yhden veljen tyttären perheineen myös mutta koska en asu Suomessa tapaamisia ei usein ole.
Omat sisarukseni ovat jo aikoja sitten poistaneet minut elämästään sukuriitojen takia.
Olen introvertti mutta en erakko. Pystyn toimimaan vallan mainiosti seurassa missä tunnen viihtyväni sekä tietysti työssäni ja muissa pakollisissa ihmisten kanssa kanssakäymisissä. En pelkää ketään. Kuitenkin pitkään seurassa olo syö todella paljon voimia ja vaatii hiljaista rauhallista akkujen latausta jälkeenpäin.
Elän ja asun yksin ja nautin siitä. En jaksaisi ketään omassa kodissani olemassa. Koti on minulle rauhan ja hiljaisuuden paikka. Vain minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmennys: introvertti ei ole välttämättä hiljainen tai erakko, vaan ihminen joka kuormittuu sosiaalisissa suhteissa eri tavalla kuin ekstrovertti.
Omia lapsia lukuunottamatta olen nähnyt sukulaisia viimeksi reilu neljä vuotta sitten äitini hautajaisissa.