Ootko miettinyt,haluatko tulla haudatuksi vai poltetuksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen tolkkua on miettiä sitä, miten haluaa ruumistaan käsiteltävän kuoleman jälkeen..?!

Pitäisi miettiä, missä viettää ikuisuutensa, kun tästä ajasta kerran kuolee pois. Se, ettei joudu palamaan siellä iankaikkisuudessa, on kyllä huomattavasti tärkeämpi asia tajuta kuin se, polttaako joku sinun kuolleen fyysisen ruumiisi täällä maan päällä vai haudataanko se perinteiseen tapaan. Kadotukseen päätyneeelle on ihan sama, miten hänet haudataan ja mitä siellä hautajaisissa esitetään. Se ei lohduta pätkääkään. Päinvastoin, ahdistus voi jopa yltyä, jos kuolleen sielu näkee läheistensä ilolla muistelevan hänen maallista elämäänsä, musiikkimakuaan ym. asioita, joilla ei ole mitään virkaa iankaikkisuunäkökulmasta katsottuna.

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Ja kuoltuasi pääset hyvään paikkaan.

Voi olla myös välimuoto.

Tai jotain, mitä emme osaa edes ajatella.

Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä hengelle tapahtuu.

Ehkä kuolee ruumiin mukana.

Ehkä syödyksi. Olisin hautajaisteni "kruunu" tarjoilupöydässä.

Poltetuksi pahviarkussa. Tuhkat saa sirotella mihin lystää. Muistomerkkiä en tarvitse. Ja ehdoton ei muistotilaisuudelle! Osaan pysyä kuolleena ilman mitään kekkereitä ja muistella voi jokainen tykönään.

Kunnan sossu päättää. Varaton, velkainen ja työtön. Ei jälkeläisiä. Veikkaan polttamista ja sirottelua johkin sirottelupaikalle, se lienee halvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkussa maan alla matojen ruokana , ei kiitos. Sitten muut stressaa onko hautaa hoidettu.

Tätä eivät kaikki eivät  tule ajatelleeksi. Sitten, kun ketään ei ole enää  käymässä ja  hoitamassa /maksamassa hautaa....

 

Ei siinä tarvitse mitään ihmetellä. Hautapaikka otetaan tietyn ajan päästä, oliko se 20 vuotta, eikä paikkaa uusita niin se otetaan uudelleen käyttöön. 
Isäni hautapaikan uusin 25 vuodeksi. Se riittää, sen jälkeen minäkin voin olla jo haudassa tai en ainakaan jaksa sitä hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

En halua tulla tuhkatuksi. Suomessa on kyllä tilaa haudata, ei tarvitse polttaa niin kuin leskiä Intiassa. Matojen ruuaksi ihminen kuuluu, maasta sinä olet tullut jne.

Tuhkauksessa on sekin ongelma, että omaisilla on kiusaus ostaa pienempi uurnapaikka ja halpa pieni kyltti vaan jonnekin kunnollinen hautakiven sijaan. Minusta jokainen ihminen on normaalikokoisen hautapaikan ja hautakiven arvoinen. Joku voi haluta vainajaa muistella ja viedä haudalle kukkia. Eri asia, jos henkilö itse on eläessään ilmaissut ettei mitään halua. Sitten ei. Mutta on ikävää, jos omaiset halpuuttaan eivät järjestä vainajalle samaa mitä muillekin. Ajattelevat, ettei vainaja ollut niin tärkeä, että ansaitsisi kunnon hautapaikan.

Perintöä ne ajattelee. Hautajaiset, kivet ym maksetaan kuolinpesän varoista.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkaus. Pahin pelkoni on tulla elävältä haudatuksi. Vaikka tiedänkin, että Suomessa on erittäin pieni mahdollisuus tällaiseen, koska kuolemasta hautaukseen menee ainakin se kaksi viikkoa. 

Eikö haittaa tulla elävältä poltetuksi?

Vierailija kirjoitti:

kematorioon haluaisin päätyä ja tuhkat sitten samaan paikkaan mihin kissani on haudattu. 

Mulla on jo 3 tuhkauurnaa rivissä yöpöydälläni.  Kaksi koiraa ja yksi kissa.  Oma uurnani on vielä olohuoneessa kirjahyllyn päällä. Jonain päivänä  nämä kaikki uurnat ripotellaan Pihlajavedellä metsään.  Mulla on jo nyt sekä metsän omistajan että hänen lastensa lupa tähän. Itseasiassa jos heittäytysin perinnönjaossa hankalaksi, mun lapseni tulisivat perimään siitä metsästä paljon enemmän kuin yhden neliömetrin mun ja karvakorvieni tuhkien ripottelu sopii. 

Juuri tänään puhuimme asiasta puolison kanssa. Haluan tulla poltetuksi ja tuhkan saa ripotella mereen. 

Vierailija kirjoitti:

En halua tulla tuhkatuksi. Suomessa on kyllä tilaa haudata, ei tarvitse polttaa niin kuin leskiä Intiassa. Matojen ruuaksi ihminen kuuluu, maasta sinä olet tullut jne.

Tuhkauksessa on sekin ongelma, että omaisilla on kiusaus ostaa pienempi uurnapaikka ja halpa pieni kyltti vaan jonnekin kunnollinen hautakiven sijaan. Minusta jokainen ihminen on normaalikokoisen hautapaikan ja hautakiven arvoinen. Joku voi haluta vainajaa muistella ja viedä haudalle kukkia. Eri asia, jos henkilö itse on eläessään ilmaissut ettei mitään halua. Sitten ei. Mutta on ikävää, jos omaiset halpuuttaan eivät järjestä vainajalle samaa mitä muillekin. Ajattelevat, ettei vainaja ollut niin tärkeä, että ansaitsisi kunnon hautapaikan.

Muistaminen ei vaadi hautakiveä tai kukkia. Olen kyllä hiukan jäävi ottamaan kantaa, koska työskentelen krematoriossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten käy ylöstempauksessa jos on tuhkattu?

Jos johonkin kuolleita ylöstempataan, ollaan aika myöhässä. Useimmat vainajat ovat maatuneet jo vuosia,  vuosikymmeniä, vuosisatoja sitten....mitään ei ole jäljellä, ehkä muutama luunsiru?

Haluan että minut balsamoidaan kun kuolen. Säilytyspaikaksi haluan kelan. Näin ne eivät pääse minusta eroon ikinä. Kiusa se on pienikin kiusa.

Vierailija kirjoitti:

En halua tulla tuhkatuksi. Suomessa on kyllä tilaa haudata, ei tarvitse polttaa niin kuin leskiä Intiassa. Matojen ruuaksi ihminen kuuluu, maasta sinä olet tullut jne.

Tuhkauksessa on sekin ongelma, että omaisilla on kiusaus ostaa pienempi uurnapaikka ja halpa pieni kyltti vaan jonnekin kunnollinen hautakiven sijaan. Minusta jokainen ihminen on normaalikokoisen hautapaikan ja hautakiven arvoinen. Joku voi haluta vainajaa muistella ja viedä haudalle kukkia. Eri asia, jos henkilö itse on eläessään ilmaissut ettei mitään halua. Sitten ei. Mutta on ikävää, jos omaiset halpuuttaan eivät järjestä vainajalle samaa mitä muillekin. Ajattelevat, ettei vainaja ollut niin tärkeä, että ansaitsisi kunnon hautapaikan.

Toiveita on niin monenlaisia. Puolison kanssa on näitä tuumailtu, ja kumpikaan ei missään tapauksessa halua mitään hautapaikkaa, saati pönottävää kiveä. Muistella meitä saa ihan päässään, ei missään maapläntin äärellä. Ja juu, tuhkaus, kiitos, eikä mitään siunaustilaisuuksia.

Meillä suvussa pistettiin suvun kuolleille ja tuhkatuille muistokirja pystyyn. Yhdellä tontila on myös tietynlainen muistokivi, johon laitetaan nimet jossain muodossa. Tämä siksi, kun he halusivat itse tuhkauksen ja joku halusi tuhkat mereen, toinen metsään ja kuka minnekin, mutta kaikki harmittelivat, kun ei saa hautausmaalle sitten kiveä. Tehtiin sitten noin. Nyt sitten e sukulaiset, jotka haluavat perinteisen maahan hautauksen, toivovat saavansa nimen myös tuohon suvun yhteiseen muistpaikkaan. Ihan ymmärretävää, että "kuuluin juuri tähän sukuun" - jälki. Täytyy vaan nyt miettiä, että mtä tehdään sitten, kun tila loppuu kesken. Hyvä puoli tuossa on, että muistopaikan voi tarvittaessa siirtää (jos vaikka ne maat myydään, jossa sen nyt on) ja eti tarvi maksaa mitään hautapaikkakuluja. 

Onkohan se muistolaatta pakollinen? Olen myös miettinyt asiaa, mutta en vielä ilmaissut toivetta. Lapset maailmalla jo ja en haluaisi heille mitään pakko vierailua tänne hautani takia

Vierailija kirjoitti:

Poltetuksi pahviarkussa. Tuhkat saa sirotella mihin lystää. Muistomerkkiä en tarvitse. Ja ehdoton ei muistotilaisuudelle! Osaan pysyä kuolleena ilman mitään kekkereitä ja muistella voi jokainen tykönään.

Krematorio ottaa vastaan vain standardit täyttävät arkut.

Voit kertoa vanhemmillesi ja/tai lapsillesi miten haluat sinut haudattavan, mutta he tekevät kuitenkin oman mielensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se muistolaatta pakollinen? Olen myös miettinyt asiaa, mutta en vielä ilmaissut toivetta. Lapset maailmalla jo ja en haluaisi heille mitään pakko vierailua tänne hautani takia

Ei ole. Minulle tulee pelkkä suora tuhkaus, ja siitä on sovittu sekä hautaustoimiston että ainoan elävän lapseni kanssa. Hautapaikka minulla on jo valmiina.

Hautaustestamentti tehty yli 20 vuotta sitten ja annettu läheisille tiedoksi. Suora tuhkaus ilman mitään uskonnollisia pelleilyitä. Ateisti ei kaipaa huuhaa sekoilua edes kuollessaan. Papeilla ja muilla poppamiehillä täysi porttikielto niihin bileisiin. Jos haluavat kokoontua muistelemaan niin toivon että pitävät täysin pukukoodi ja pönötys vapaat grillibileet kesällä. (mun lempi kekkereitä) Eli naurua, shortsia, släbäriä, makkaraa ja rokkia kesä yössä. (vaikka akka lähtis uuniin talvella.) Tuhkat saa läväyttää ihan mihin vaan kunhan ei ole hautausmaa eikä muukaan "pyhämaa" tai uurnalehto. (Mulla on omistuksessa tonttia johon voivat nakata.) 

Vierailija kirjoitti:

En halua tulla tuhkatuksi. Suomessa on kyllä tilaa haudata, ei tarvitse polttaa niin kuin leskiä Intiassa. Matojen ruuaksi ihminen kuuluu, maasta sinä olet tullut jne.

Tuhkauksessa on sekin ongelma, että omaisilla on kiusaus ostaa pienempi uurnapaikka ja halpa pieni kyltti vaan jonnekin kunnollinen hautakiven sijaan. Minusta jokainen ihminen on normaalikokoisen hautapaikan ja hautakiven arvoinen. Joku voi haluta vainajaa muistella ja viedä haudalle kukkia. Eri asia, jos henkilö itse on eläessään ilmaissut ettei mitään halua. Sitten ei. Mutta on ikävää, jos omaiset halpuuttaan eivät järjestä vainajalle samaa mitä muillekin. Ajattelevat, ettei vainaja ollut niin tärkeä, että ansaitsisi kunnon hautapaikan.

Hautakivenveistämöt kiittävät

Krematoriota olen haaveillut, mutta oikeasti ihan sama. En minä ole sitä sitten enää murehtimassa.