Näkökulmia kaipaan -uuden suhteen löytäminen yli 45-vuotiaana

Tässä taas on kulunut kesä saanut pohtimaan, että miksi toisille (näihin toisiin itse kuulun) parisuhteen löytäminen voi olla niin vaikeaa, samalla kun toiset tuntuvat löytävän eron jälkeen uuden helpostikin. 



Omasta erosta on jo pian 10 vuotta ja sen jälkeen olen vain kahteen eri otteeseen tapaillut muutaman kuukauden eli en niitä oikein edes seurusteluksi laskisi. Vikahan on selkeästi minussa, mutta olen yrittänyt selvittää missä voisi olla vika😅 Minulla on paljon ystäviä ja kavereita ja tutustun helposti ihmisiin ja saan uusia kavereita, myös näin aikuisena (47 v), mutta en sellaisiin miehiin, joiden kanssa syntyisi parisuhde. Olen ihan hyvässä työssä (elätän siis itseni ja lapseni), harrastan liikuntaa, olen normaalipainoinen ja ihan kivan näköinen (jos näistä nyt voi ajatella että voisivat olla este). En vaan jotenkin edes tapaa miehiä niin, että siitä lähtisi syntymään jotain romanttista, en vaan jotenkin osaa sitä. Olen jotenkin lukossa.

 

Nuo pari tapailusuhdetta ovat löytyneet työpaikalta ja miesten aloitteesta, mutta sitten ne ovat kuivuneet siihen, että ei oikein tule tunteita. Onkohan mun käyttäytymisessä jotain luotaantyöntävää, haisenko pahalle vai missähän vika😂

Mitä te näätte muista ulkopuolisena, että on vialla, jos ns paperilla ihan hyvä tyyppi ei löydä kumppania? Ja tiedän, että kukaan ei pysty suoraan mun tilanteeseen vastaamaan, mutta yleisesti