Lue keskustelun säännöt.
Nuoruus ei ole enää missään elämän parasta aikaa kuten ennen. Linkki. Kerron mielipiteeni syystä.
27.07.2024 |
Mielestäni syynä on liika tehostus. Kaikkien pitää toimia yhä tehokkaammin. (Rahat tästä kerää harvat tahot, mutta se on eri juttu.)
Ennen vanhaan lukiossa yritin parhaani ja sain Magnan yleisarvosanan. En stressaantunut liikaa.
Oli mahdollisuus päästä edelleen minne tahansa opiskelemaan, jos vain jaksoi päntätä pääsykoekirjat.
ei ollut paineita valita heti oikein. Ensikertalaisuuskiintiö ei ollut olemassa, joten se ei stressannut. Aina oli samat mahdollisuudet päästä minne vain pänttäämällä.
Moni meni kauppaopistoon yo'kirjoitusten jälkeen, jollei heti päässyt haluamaansa opiskelupaikkaan. Niin tein minäkin. Yleissivistys kasvoi ja moni myös tyytyi siihen tutkintoon.
Luin yo-merkonomiksi ja sitten pääsykokeiden kautta teknilliseen yliopistoon. (Ensikertalaisuuskiintiötä ei ollut)
Aluksi ei ollut mitään vuosirajaa, jossa tutkinto olisi suoritettava. Se tuli myöhemmin.
Sen sijaan tyttäreni: kirjoitti keskinkertaisella todistuksella. Ei uskalla päättää, minne ensikertalaisuuspisteensä käyttää. Neljäs välivuosi alkaa ja nuori on siltä hyvin turhautunut.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa: tyttäreni olisi voinut yrittää samoin kuin minä, eli mennä lukemaan amk:hon ensiksi ja siellä ehkä olisi kirkastunut, jatkaako sitä rataa, vai pyrkiikö toisen alan yliopistoon.
Sitä mahdollisuutta ei tärkeiden ensikertalaisuuspisteiden vuoksi enää ole.
Myös se, että kohta ei enää millään alalla testata pääsykokeissa juuri sen alan osaamista, pudottaa sisäänpääseviä. Minusta olisi hyvä testata asiaankuuluvalla aineistolla, onko motivaatiota.
Miten niin ei ole tuota mahdollisuutta?
Juuri tuolla tavalla 2000-luvulla syntynyt läheiseni teki, että vuosi AMK:ssa jonka jälkeen yliopistoon. Pitäisiköhän sinun hankkia jotain ammatinvalintapsykologin apua sille lapsellesi, aika kuluu ja hän vain venyy ja syyttää pääsykoeuudistusta? Olet usein kirjoittanut tuosta asiasta tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut ammatinvalintapsykologia tyttären avuksi? Miksi tyttäresi "ei uskalla" päättää mihin hakee?
Voisit avata vähän tarkemmin tilannetta.
Pelkää menettävänsä ainutkertaisen ensikertalaisuutensa, josta siis saa lisäpisteitä.
Miettii näitä aloja: historian ja yhteiskuntaopin opettaja, sosiaaliala tai oikeustiede. Mutta on edelleen avoin muillekin mahdollisuuksille.
Itse olen kyllä varoitellut, että opettajan tehtävissä on jatkossa yhä vaikeampaa, kun oppilasaines vaikeutuu. (Ystäväni oli opettaja ja lopulta nääntyi oppilaisiin ja lopetti. Toinen sai psykooseja, mutta ei se varmaan ammatista johtunut. Joutui eläkkeelle ihan uran alussa.)
Jos hän on jo kolme vuotta ollut päättämätön, jossain on vikaa. Ei ole vaarallista valita väärin ja edelleen mo
Tähän vielä lisäys, että nyt voi vielä kysyä kansanopistoista paikkoja.
Mitä tytär on viimeiset kolme vuotta tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut ammatinvalintapsykologia tyttären avuksi? Miksi tyttäresi "ei uskalla" päättää mihin hakee?
Voisit avata vähän tarkemmin tilannetta.
Pelkää menettävänsä ainutkertaisen ensikertalaisuutensa, josta siis saa lisäpisteitä.
Miettii näitä aloja: historian ja yhteiskuntaopin opettaja, sosiaaliala tai oikeustiede. Mutta on edelleen avoin muillekin mahdollisuuksille.
Itse olen kyllä varoitellut, että opettajan tehtävissä on jatkossa yhä vaikeampaa, kun oppilasaines vaikeutuu. (Ystäväni oli opettaja ja lopulta nääntyi oppilaisiin ja lopetti. Toinen sai psykooseja, mutta ei se varmaan ammatista johtunut. Joutui eläkkeelle ihan uran alussa.)
Jos hän on jo kolme vuotta ollut päättämätön, jossain on vikaa. Ei ole vaarallista valita väärin ja edelleen mo
Joo, olen ehdottanut kansanopistoa. Kuulemma liian kallista. Haluaa pärjätä omillaan. Nytkin kyllä me avustamme.
Vaikuttaa siltä, että ap on tyttären suurin ongelma. Miksi lietsot negatiivisuutta, vaikka mieleiselle alalle on monta tietä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan itselleni nuoruus ollut parasta aikaa. Se oli jatkuvaa stressiä opinnoista ja samalla töistä. Piti käyttää kaikki vapaa-aika joko lukien johonkin tenttiin tai sitten kaupan kassalla painettiin kökköduunia, että saisi edes jostain vähän ylimääräistä rahaa. Tähän kun vielä yhdisti sitten sen, että se oli aktiivista kumppaninhakuaikaa ja oikeaa ei meinannut löytyä, niin en voi kyllä mitenkään sanoa sen olleen elämäni parasta aikaa. Sittemmin kun sai paperit ulos, hyvän työpaikan ja hyvän kumppanin, niin kyllä siinä moni stressi helpotti. Nyt kun töistä tulee kotiin, niin on oikeasti vapaa-aikaa ja samaan aikaan rahaa tehdä asioita. Voi vähän matkustaa, syödä hyvin ja ei tosiaan ole tarvetta notkua kaikkia viikonloppuja jossain yökerhossa etsimässä sitä oikeaa. Saa nukuttua öisin pidemmät yöunet ja jää aikaa myös treenaamiselle. Eli koen että olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin mitä olin opiskeluaikoina. Mä en tie
Loistava kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut ammatinvalintapsykologia tyttären avuksi? Miksi tyttäresi "ei uskalla" päättää mihin hakee?
Voisit avata vähän tarkemmin tilannetta.
Pelkää menettävänsä ainutkertaisen ensikertalaisuutensa, josta siis saa lisäpisteitä.
Miettii näitä aloja: historian ja yhteiskuntaopin opettaja, sosiaaliala tai oikeustiede. Mutta on edelleen avoin muillekin mahdollisuuksille.
Itse olen kyllä varoitellut, että opettajan tehtävissä on jatkossa yhä vaikeampaa, kun oppilasaines vaikeutuu. (Ystäväni oli opettaja ja lopulta nääntyi oppilaisiin ja lopetti. Toinen sai psykooseja, mutta ei se varmaan ammatista johtunut. Joutui eläkkeelle ihan uran alussa.)
Jos hän on jo kolme vuotta ollut päättämätön, jossain on vika
Mitä hän siis tekee konkreettisesti välivuosiensa aikana? Miksi et sano, ettei ole liian kallista ja mielelläsi autat kansanopistovuoden kanssa?
Miksei hän ole opiskellut edes avoimessa niitä aloja, jotka kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä ongelma lapsesi päättämättömyydessä eikä muussa. Lisäksi joka alalle pääsee myös pääsykokeella.
Kuka noita paineita tyttärellesi asettaa? Miksi hänen on vaikea päättää alaa? Hoetko hänelle, että hänen on pakko valita heti oikea ala?
Joka alalle pääsee pääsykokeella, mutta siihen saa lisäpisteitä, jollei ole opiskellut muuta.
Tämän vuoksi hän stressaa, mikä olisi oikea ala.
Tyttäreni menestyisi paremmin entisajan pääsykokeissa, joissa on alan kirjoja luettavana. Hän motivoituu, jos on tuollainen systeemi.
Mikä ala? Tuossa ajassa olisi avoimessa ehtinyt tehdä paljon opintoja ja hakea avoimen väylän kautta. Tuttuni pääsi juuri Aalto-yliopistoon haluamalleen alalle ilman pääsykoetta avoimen väylän kautta.
Vaikuttaa silt
Miksi alapeukutat, ap? Faktaa on, että yliopistoon voi hakea myös avoimen yliopiston opintojen avulla ilman pääsykoetta. Miksi hän ei opiskele edes avoimessa yliopistossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ap hävisi? Miksi ei vastaa kysymyksiin?
Ap, ei ole olemassa "oikeaa alaa" kenellekään. Työelämä on kaikkialla ihan paskaa, koska joudumme tekemään työtä teidän kanssanne, vaikka maailma on muuttunut mielettömästi. Suomen firmat junnaavat paikoillaan
Jos haluat rahaa, joku kansalaistenkiusaamis-ammatti kuten lääketeollisuus tai sosiaalipuoli. Työ on HIRVEÄÄ. Jos tärkeämpää on tehdä hyviä asioita ja elää miellyttävää elämää, media tai taide. Jos ei ole pelkoa seks.ahdistelusta, myös tekniset alat ok. Jos on kaunis, ei missään nimessä miesvaltaiselle alalle
Joka tapauksessa työelämä ei tule olemaan samaa kuin mitä teillä. Vanhemmat tekevät väärin kun alkavat pätemään nuorten valinnoista, ja hämmentävät heitä turhaan. Sinäkin varmaan noilla tarinoillasi, kehuskelet omaa reittiäsi vaikka tyttäresi tarpoo ihan eri suolla. Se on väärin häntä kohtaan. Pidä suusi kiinni ja kannusta häntä kohti sitä, mitä arvostaa. Rahaa vai elämänlaatua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen se vasta kauheaa oli. Oli pakko päästä lukion jälkeen opiskelemaan tai olisi joutunut armeijaan. Opiskelulla sai kuitenkin lykkäystä ja 25v jälkeen oli helpompaa saada vapautus. Nykyään opiskelemaan pääsee helpommin, kun yo-arvosanoja voi käydä korottelemassa miten tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut ammatinvalintapsykologia tyttären avuksi? Miksi tyttäresi "ei uskalla" päättää mihin hakee?
Voisit avata vähän tarkemmin tilannetta.
Pelkää menettävänsä ainutkertaisen ensikertalaisuutensa, josta siis saa lisäpisteitä.
Miettii näitä aloja: historian ja yhteiskuntaopin opettaja, sosiaaliala tai oikeustiede. Mutta on edelleen avoin muillekin mahdollisuuksille.
Itse olen kyllä varoitellut, että opettajan tehtävissä on jatkossa yhä vaikeampaa, kun oppilasaines vaikeutuu. (Ystäväni oli opettaja ja lopulta nääntyi oppilaisiin ja lopetti. Toinen sai psykooseja, mutta ei se varmaan ammatista johtunut. Joutui eläkkeelle ihan uran alussa.)
Itse valitsisin noista oikeustieteen. Ainoa mahdollisuus suunnata ulkomaille, esim. Eu-lainsäädännön pariin. Ihmisoikeuksiin. Historia on paskapuhetta ja propagandaa, soskuhommat täyttä paskan lapiointia, oikiksessa on mahdollisuuksia. Välittömästi kansainvälinen suuntaus ja niin paljon kuin mahdollista, englanniksi. Sopii myös esim. diplomaatin tehtäviin, jos tytär kerran ihmisrakas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että ap on tyttären suurin ongelma. Miksi lietsot negatiivisuutta, vaikka mieleiselle alalle on monta tietä?
En lietso negatiivisuutta. Ainoastaan tuo opettajuus on asia, josta varoittelen. En tietenkään pyri estämään, jos sitä haluaa, niin tuen.
Päin vastoin pyydän häntä menemään juurikin kansanopistoihin ym, joissa ei menetä ensikertalaisuutta ja voi edistää tietojaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut ammatinvalintapsykologia tyttären avuksi? Miksi tyttäresi "ei uskalla" päättää mihin hakee?
Voisit avata vähän tarkemmin tilannetta.
Pelkää menettävänsä ainutkertaisen ensikertalaisuutensa, josta siis saa lisäpisteitä.
Miettii näitä aloja: historian ja yhteiskuntaopin opettaja, sosiaaliala tai oikeustiede. Mutta on edelleen avoin muillekin mahdollisuuksille.
Itse olen kyllä varoitellut, että opettajan tehtävissä on jatkossa yhä vaikeampaa, kun oppilasaines vaikeutuu. (Ystäväni oli opettaja ja lopulta nääntyi oppilaisiin ja lopetti. Toinen sai psykooseja, mutta ei se varmaan ammatista johtunut. Joutui eläkkeelle ihan uran alussa.)
Jos hän on jo
En tiedä todellista syytä. Olen patistanut hänet opiskelemaan mitä tahansa, mikä kiinnostaa jossain kansanopistossa tai avoimessa.
Ei ilmeisesti osaa valita sitäkään tai sitten harmittaa, että joutuu edelleen turvautumaan tukeemme.
Nyt hän tekee huonopalkkaista osa-aikaista työtä. Kuukausitulot noin 600. Asuu kotona, mutta kova hinku muuttaa sukulaiselta vapautuneeseen yksiöön, jossa saisi olla halvalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi alapeukutat, ap? Faktaa on, että yliopistoon voi hakea myös avoimen yliopiston opintojen avulla ilman pääsykoetta. Miksi hän ei opiskele edes avoimessa yliopistossa? "
En alapeukuta. Olen samaa mieltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan itselleni nuoruus ollut parasta aikaa. Se oli jatkuvaa stressiä opinnoista ja samalla töistä. Piti käyttää kaikki vapaa-aika joko lukien johonkin tenttiin tai sitten kaupan kassalla painettiin kökköduunia, että saisi edes jostain vähän ylimääräistä rahaa. Tähän kun vielä yhdisti sitten sen, että se oli aktiivista kumppaninhakuaikaa ja oikeaa ei meinannut löytyä, niin en voi kyllä mitenkään sanoa sen olleen elämäni parasta aikaa. Sittemmin kun sai paperit ulos, hyvän työpaikan ja hyvän kumppanin, niin kyllä siinä moni stressi helpotti. Nyt kun töistä tulee kotiin, niin on oikeasti vapaa-aikaa ja samaan aikaan rahaa tehdä asioita. Voi vähän matkustaa, syödä hyvin ja ei tosiaan ole tarvetta notkua kaikkia viikonloppuja jossain yökerhossa etsimässä sitä oikeaa. Saa nukuttua öisin pidemmät yöunet ja jää aikaa myös treenaamiselle. Eli koen että olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin mitä olin opiskeluaikoina. Mä en tie
No mieti miten stressaavaa olisi nyt paperit kädessä ilman töitä ja kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ole olemassa "oikeaa alaa" kenellekään. Työelämä on kaikkialla ihan paskaa, koska joudumme tekemään työtä teidän kanssanne, vaikka maailma on muuttunut mielettömästi. Suomen firmat junnaavat paikoillaan
Jos haluat rahaa, joku kansalaistenkiusaamis-ammatti kuten lääketeollisuus tai sosiaalipuoli. Työ on HIRVEÄÄ. Jos tärkeämpää on tehdä hyviä asioita ja elää miellyttävää elämää, media tai taide. Jos ei ole pelkoa seks.ahdistelusta, myös tekniset alat ok. Jos on kaunis, ei missään nimessä miesvaltaiselle alalle
Joka tapauksessa työelämä ei tule olemaan samaa kuin mitä teillä. Vanhemmat tekevät väärin kun alkavat pätemään nuorten valinnoista, ja hämmentävät heitä turhaan. Sinäkin varmaan noilla tarinoillasi, kehuskelet omaa reittiäsi vaikka tyttäresi tarpoo ihan eri suolla. Se on väärin häntä kohtaan. Pidä suusi kiinni ja kannusta häntä kohti sitä, mitä arvostaa. Rahaa vai elämänlaatua
En kehuvomaa reittiäni, sillä se ei enää ole mahdollinen.
Kyllä minä varoitan, että aineenopettajan työ ei välttämättä sovi hänelle, kun lapset voivat yhä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ap hävisi? Miksi ei vastaa kysymyksiin?
Vastaan koko ajan. No, välillä kävin kyllä saunassa.
Puutu nyt tuohon asiaan ja menette yhdessä hakemaan apua. Tytön ahdistus ja päättämättömyys johtuu jostain muusta kuin pääsykoeuudistuksesta. Tarvii varmaan nyt apua päästäkseen elämänsyrjään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ennen se vasta kauheaa oli. Oli pakko päästä lukion jälkeen opiskelemaan tai olisi joutunut armeijaan. Opiskelulla sai kuitenkin lykkäystä ja 25v jälkeen oli helpompaa saada vapautus. Nykyään opiskelemaan pääsee helpommin, kun yo-arvosanoja voi käydä korottelemassa miten tahtoo.
Olen eri mieltä.
En kunnioita armeijaa vältteleviä.
Ennen ei yo-todiatuksella ollut juuri painoarvoa, sillä oli ne pääsykokeet.
Jos hän on jo kolme vuotta ollut päättämätön, jossain on vikaa. Ei ole vaarallista valita väärin ja edelleen moni vaihtaa alaa. Miksi pitää mennä pelko edellä? Se vie kaikki mahdollisuudet. Reippaasti hakemaan. Aina on muita vaihtoehtoja, jos eka aka ei nappaa.
Eikö hän ole edes avoimessa opiskellut mitään noista aloista? Miksei?
Yksi hyvä vaihtoehto nyt olisi kansanopistovuosi. Esimerkiksi oikeustieteen, kasvatustieteen tai yhteiskuntatieteiden linjoja löytyy vaikka kuinka monesta kansanopistosta. Niissä voi kokeilla eri alojen opintoja ja on mahdollisuus tehdä avoimen opintoja samalla. Kotona miettimällä ei mikään kirkastu, tarvitaan tekoja.