Uskaltaisitko lähteä opiskelemaan jos tietäisit, että tukikuukaudet eivät riitä?
Houkuttelisi vihdoin ja viimein lähteä suorittamaan korkeakoulututkinto itseä kiinnostavalta alalta. Ongelma nyt on vaan, se, että koska minulla on aiemmin keskeytyneitä opintoja, niin tiedän jo valmiiksi, että tukikuukaudet eivät tule riittämään koko tutkinnon ajaksi, ja mietin tässä, että uskaltaisinko ottaa riskin ja hakea opiskelemaan (ensi syksynä tai keväänä siis), vaikka toimeentulosta ei ole takeita koko ajalle.
Nykyisin kun ei voi luottaa siihen, että varmasti saa töitä mistään, millä rahoittaa opinnot ja mistä sitä tietää, että jaksaako sitä edes opiskella ja vielä tehdä töitä niin paljon että sillä elättäisi itsensä. Ja kaikki tuet ovat harkinnanvaraisia opintojen suhteen. Jotkut kuulemma opiskelevat työttömyystuella, mutta mistä sitä tietää, että mitä opintoja suostutaan tukemaan ja samoin taitaa olla muidenkin tukien - kuten toimeentulotuen kanssa-, että on täysin virkailijasta kiinni, että miten käy.
Ja tätä ennen vielä pitäisi päättää, että minkä tutkinnon sitä suorittaisi. Sitä kun saa tukea vain yhteen korkeakoulututkintoon, niin tässä pitäisi osata valita ala mikä varmasti työllistää eläkeikään asti, ja vieläpä sellainen, missä työssä viihtyy ja mihin sopii persoonansa ja luonteensa puolesta.
Ymmärrän. Mulle Kela oli tehnyt päätöksen opintojen loppuun tukemiseksi, mutta halusin töihin ja siksi opinnot jäi kesken loppumetreillä. Nyt on haastavampaa tottakai jatkaa opintoja valmiiksi, kun ei taida tulla oikeistohallituksen aikana tuollaisia tukipäätöksiä. Pitää varmasti tehdä opintoja työttömänä ja osa työn ohella. Sain siis ihan todella tukipäätöksen opintojen loppuun saattamiseksi, mutta en jatkanutkaan opiskelijana.