Lue keskustelun säännöt.
Elän äitiyteni pahinta aikaa.
04.02.2007 |
Että sitten piti käydä näin. Poikani 16v samanikäinen tyttöystävä on raskaana. Sitä luulee että on antanut tarpeeksi valistusta aiheesta, mutta ei. Ei riittänyt.
Pohtivat kai nyt että pitääkö lapsi vai ei. Olen ehdottomasti abortin kannalla. Vaan yksin olen ajatusteni kanssa. Kaikki muut kannattavat lapsen pitämistä, tytön vanhemmat ja poikani isä. Mutta eivätkö he käsitä miten valtavasta asiasta on kyse. Millä ihmeellä nämä lapset meinaavat jälkikasvunsa elättää?
Koulut juuri aloitettuna peruskoulun jälkeen. Poikani tietysti voi koulua käydä, mutta entäs se tyttö? Ei vauvan kanssa opiskelu voi olla lapselle kovin helppoa.
Ja raha. Poikani saa kunnalta elatusmaksua, tai siis minä saan. Miten sen käy jos lapset perustavat perheen ja muuttavat yhteen? Entäs sossu, miten se tukee alaikäistä perhettä? Minulla ei valitettavsti ole mahdollisuutta elättää kahta perhettä. Tässä yhdessäkin on jo keittiöapulaiselle tekemistä.
Haluaisin ehdottomasti kieltää lapseni muuton tyttöystävän kanssa yhteen. Tottakai voisin niin tehdä, mutta vastuu olisi pojankin kannettava.
Nyt tarvitsen apuanne, ehdottakaa mitä tässä pitää tehdä!! Tietenkään en voi päättää abortista, mutta miten tuen lastani parhaiten?
Kommentit (49)
Yhteiskunta nyt vaan on sellainen ettei kukaan katso pahalla jos poikasi lähtee vuoden päästä litomaan. Tyttö on ihan oikeasti sidottu lapseen loppuikänsä. Puhu suoraan tytön vanhempien, varsinkin äidin kanssa. Onhan se nyt kumma jos olet ainoa jonka mielestä abortti on järkevin vaqihtoehto.
Terveisin tulin 15-vuotiaana raskaaksi, tein abortin, ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei lapsen isän äidillä, joka on lähinnä huolissaan rahoista, jotka ei edes kuulu hänelle.
Tässä on kyse lapsen elämästä.
Oli välillä muuta puuhaa, mutta palasin nyt vielä ihan hetkeksi.
Rahoista olen huolissani. En sinänsä minun vaan pojan ja tämän tyttöystävän. Heidän taloudellisesta pärjäämisestään. Ihan oman kokemukseni takia olen huolissani, omat luottotietoni paloivat iloisesti ollessani nuori äiti ja kertakaikkisen lapsi. Olin kuitenkin jo 19-vuotias saadessani poikani.
Pojan vastuu. Sitä ajankin voimakkaasti takaa. Hän on ihan kakara, sanoisin. Tyttö on kypsemmän oloinen, mutta poikani kaikkea muuta. Juuri ja juuri pystyy kantamaan vastuun omasta opiskelustaan. Vastuuta vauvasta tälle.. huhhuh.
Se että olen ajatellut kirjoittaessani lähinnä poikaani ja hänen tulevaisuuttaan johtuu siitä että katson että minulla ei ole mahdollisuutta pohtia tyttöystävän kannalta. Tunnen hänet huonosti ja vanhempia en ollenkaan. Sen tiedän että hyvä perhe hänellä on, kantavat paljon huolta tytön menemisistä.
Kirjoitin jossain vaiheessa että saattavat pilata tällä kolme elämää. Niin, myös sen vauvan. Toivoisin niin että lapsenlapseni saisi elää ehjässä perheessä ja mielellään riidattomassa, päinvastoin kuin oma poikani.
Menen nyt nukkumaan, saa kommentoida lisää. Katson huomenna mitä olette olleet mieltä.
Kiitos tähän asti!
ap
en osaa ottaa kantaa itse asiaan, mutta pienen vauvan äitinä ymmärrän huolesi tulevaisuudesta.
Puhumisesta, keskustelusta voisi olla apua sinulle ja teille, joten ajattelin ehdottaa että kysyisit lähtisikö nuoripari juttelemaan jonkun perhetyöntekijän luokse siitä, mitä päätös merkitsee, mihin käytännössä pitää olla valmis, mihin he ovat ryhtymässä, mitkä ovat taustat ja riskit pojallasi... Ehkä voisit mennä jonkun kerran mukaan sinäkin, koskettaahan tämä sinua myös. Ulkopuolisen johtamassa keskutelussa olisitte puolueettomalla maaperällä, uskoisin että se olisi kaikille avuksi mitä sitten tapahtuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuet sitten täysin sitä päätöstä minkä he tekevät.
Minun äitini sai minut 17-vuotiaana ja on isäni kanssa edelleen naimisissa. Mummu oli paljon heidän apunaan ja häneen myös läheiset välit nykyään.
Minäkin tapasin mieheni ollessani 17v ja mies oli vasta 16v. Kohta ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa. Tosin me saimme lapset vähän " vanhemmalla iällä" .
eivät halua aborttia, niin älä mene aborttia " vaatimaan" . Aivan varmasti tyttö saa apua vanhemmiltansa ja lapsenlapsesi tulee hyvin hoidetuksi (olipa sitten poikasi mukana tai ei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalitoimiston toimeentulotuessa otetaan huomioon opintolaina eli opintolaina vähennetään automaattisesti mahd. avustuksesta, vaikka opiskelija ei sitä nostaisikaan. Voi käydä niin, ettei sitä tukea tipu juuri lainkaan. Tietysti asumistuki tulee todennäköisesti täytenä riippuen asunnon vuokrasta, mutta maksettavaa silti jää. Ruoka on nykyisin todella kallista. Ihan hirvittää kuinka paljon meidän lähikaupassa on hinnat nousseet euron jälkeen. Viimesen parin vuoden aikanakin nousua tapahtunut hurjasti. Tulot vain ei ole kasvaneet.
Opiskelijan tulot ovat naurettavat ja niillä ei perhettä elätetä varsinkin kun se opiskelukin vie rahaa. Kirjat ei ole halpoja ja siellä koulussa täytyy jotenkin kulkeakin, jos ei asu lähellä.
38 vielä: sosiaali-tuella eläminen ei mielestäni ole nykyään enää mikään häpeä -- tai ei ainakaan tulisi olla (itse olen korkeakoulutettu tosin). Töitä ei ole kaikille, sosiaalituet on tarkoitettu auttamaan juuri tällaisissa tilanteissa. Ne tuet tuntuvat pahalta, koska suomi on korkean työmoraalin maa, mutta sekin on " menneen talven lumia" -- työtä ei kertakaikkiaan vain ole kaikille! Ja on loistavaa, että valtio pitää (jos pitää...on niitä heikko-osaisiakin nykyään paljon) niin hyvää huolta, jos tilanne on tukala.
Minäkin saan kotihoidontukea tällä hetkellä. Olen kotona pienen poikani kanssa. Hän on vielä pieni, mutta olen myös miettinyt hänen teini-ikäänsä ja mahdollista teini-isyyttä. Mutta juuri siihen havahduin eräs päivä: se ei ole minun elämäni, eikä poikani kuulu elää niiden haaveiden mukaan, joita minulla on hänen elämäänsä varten (jos poikani ei tee mitään moraalisesti epäilyttävää kuten ole narkkari tms.). Hänellä on oma elämänsä. Ja minä voin vain tukea ja rakastaa.
Rukoilen Jumalalta, ettei hän ota poikaani koskaan minulta pois, koska hän on ainoani. Ja minusta olisi kyllä ihanaa joskus nähdä lapsenlapsia!
Uskon, että alkukauhistuksen ja ehkä piintyneiden ajatusmaailmoiden selkiydyttyä näet ja ymmärrät mitä poikasi tarvitsee. Tukea ja rakkautta toimia miten on oikein.
Katso miten hienosti olet hänet kasvattanut: hän haluaa pitää lapsen noinkin nuorena ja kantaa vastuunsa! Niin moni surkea pojankloppi juoksisi jo toisten tyttöjen perässä ja jättäisi raskautetun itse huolehtimaan asioista.
Nostan sinulle hattua!