Tupakoinnin lopettaneille kysymys
Kertoisitko omin sanoin lopettamisesta aiheutuneet HYVÄT asiat, jotka huomasit kehossa, sosiaalisessa elämässä ja muutenkin vaikka päivärytmissä. Oliko yllättäviäkin vaikutuksia, joita et osannut odottaa? Ja keräilisin näitä oman lopettamisen tsempiksi, alkaa olla aika kypsä ja haluan saada halun lopettaa suuremmaksi kuin jatkamisen. Että sitten heikkona hetkenä jaksaisi tsempata ja vaikka lukea tätä ketjua.
Kommentit (53)
Rahaa säästyy muuta en ole huomannut paitsi vitutuksen
Elämäni yksi parhaista päätöksistä. Nyt jo yli 10 vuotta savuitta,
Kerran melkein sain lopetettua. Jo parissa päivässä ilman kessua huomasi kuinka hapenottokyky melkein tuplaantui. Uni oli parempaa ja heräsi virkeämpänä. Pari viikkoa ilman kessua tuntui kuin keuhkotilavuus ja rintarangan lihashallinta olisi tullut takaisin tai jotain. Pystyin hallitsemaan hengitystä todella hyvin. Puol vuotta todella vähällä tupakalla ja juoksin jo 2km lenkkejä pysähtymättä. Pidempiäkin olisi varmaan mennyt, mutta oli aika huonot lenkkimaastot silloin lähistöllä.
Nyt alan taas keräämään vitutust ja rohkeutta samaan yritykseen kun kelit viilenee ja treenauksesta tulee kivempaa.
Miten lopetitte? Mä aloitan tyhmänä aina uudestaan.
-makuaisti parani
-hajuaisti parani
-suorituskyky parani
-uni syveni ja aamulla herää virkeämpänä
-pää on selkeämpi ja ajatus juoksee paremmin
-hampaat pysyvät valkoisina pitempään
-kielen ruskea kate katosi
-kynsien lohkeilu loppui
-tukka kasvaa paremmin
-hiki ei haise niin pahalta
Vierailija kirjoitti:
Rahaa säästyy muuta en ole huomannut paitsi vitutuksen
Sama vastaus. Monta kk polttamatta ja en näe mitään hyötyä. Haju on poissa ja se on varmasti muille mieleen.
Eteisessä on yksi takki, joka haisee vielä vähän röökille. Haistelen sitä aina ohi kävellessä ja itken ilman kyyneliä.
Esimerkki lapselle ( jos heitä on)
Levottomuus loppui, tupakasta tuli monesti tosi outo ahdistunut olo mutta oli hyvää silloin kun otti muutaman juoman, känni voimistui heti. Sitten oli sitä huonompi olo aamulla. Suussa maistui pahalta. Lopetin tupakoinnin kertaheitolla neljä vuotta sitten ja hengitys ja ajatus kulkee paremmin. En ollut mikään kova polttelija, muutama meni päivässä jos sitäkään mutta olo on paljon parempi kuin että polttaisin joskus. Ja rahaa on säästynyt tietenkin jonkin verran ja itsetuntoa kun hivelee se että pääsin siitä eroon kerralla. Sitä kun oli jo teinistä asti muka polteltu että oltiin olevinaan niitä kovistyttöjä.
Rahan säästö, parempi kunto. Lihomista saan kyllä varoa. Harva pitää vanhan tupakan hajuisista ihmisistä, vaatteista tai kodeista.
Väheni pelko kauheisiin keuhkosairauksiin kuolemisesta. Ainakin riskin kasvaminen pysähtyi. Ajatuskin keuhkoahtaumasta ja keuhkosyövästä on ihan kauhea.
Minusta kahvi maistuu paaaaljon paremmalle ilman röökiä. Toisaalta taas kalja sitten ei oikein ole enää maistunutkaan röökinpolton lopettamisen jälkeen, mutta sekin on kyllä ihan vaan plussaa.
Rahaa säästyy vaikka ei sitä vieläkään ole ylimääräistä (millä ihmeen rahalla mä poltin?)
Etenkin kasvojen iho näyttää paremmalta ja freesimmältä eli enää ei tarvitse aina pakkelia eikä varsinkaan kesällä kun on pieni päivetys. Kädet ja kynnet on myös nätimmät ja siistimmät vaikkei niille tekisi mitään.
Enää ei ole sellainen 24/7/365 nuha, köhä ja niiskutus.
En haise enää kauhealta (itse en pitänyt röökinhajusta edes silloin kun poltin, mutta siedin sitä) enkä toisaalta enää halua käyttää mitään vahvoja hajuvesiäkään vaan ne on kuin jokin tainnutuskaasu eli hajuaisti on parantunut/muuttunut.
Onhan niitä ja varsinkaan en keksi yhtään huonoa seurausta. Lisään vielä, että kun itsellä on aidosti tahto lopettaa niin siihen ei tarvitse varsinaisesti edes hyvää itsekuria eli se on lopulta paljon helpompaa mitä usein pelotellaan.
Hajuaisti ja makuaisti parani ihan muutamissa päivissä. Teen fyysistä työtä, en ole huomannut eroa hapenottokykyyn tms. Yskää tms ei ollut koskaan. Enää en kuitenkaan syleksi. Rahaa säästyy melkein 100e per viikko ! Armoton vitutus täällä pääasiassa myös edelleen vuoden tupakoimattomuuden jälkeen. Jos en olisi raskautunut ja nyt pienen vauvan äiti niin varmasti polttaisin vieläkin. Raskautuminen oli ainut tarpeeksi vahva motivaattori lopettaa 15v polttaminen.
Huono omatunto parani. Tupakoidessa se aina vähän vaivasi.
Lopettaminen oli minulle todella helppoa, ei tullut pakko-oireita ei mitään ongelmaa, eli päätin, että nyt tämä typeryys loppuu ja niin se loppui, kaikille se ei ole niin helppoa, olin yllättynyt itsekin ja elämäni hyvä päätös ja olen siitä erittäin ylpeä, helppoudesta siis. Kaikki tietävät tupakoinnin lopettamisen hyödyt, joten ne kaikki koskivat myös minua. TUPAKANPOLTTO ON PÖLJIEN LAJI !
Mulla pelko kannusti enemmän lopettamiseen. Moni ajattelee vain keuhkosyöpää, mutta keuhkoahtaumatautiin sairastuu iso prosentti tupakoijista ja sitten joku päivä edessä on ihana tukehtumisen tunne ja elämänlaadun romahdus. Siinä ei edes lopettaminen enää pelasta, jos se tauti ehtii päästä alkuun. Se kun on krooninen etenevä sairaus. Tärkeämpää kuin hajuaisti tai raikas hengitys on se, että ylipäätään saat vielä hengittää ja kävellä useamman kilsan lenkin huoletta. Lopeta ja huokaise helpotuksesta.
12 vuotta polttamatta.
Yskiminen loppui, rahaa säästyy, addiktio ei rytmitä elämääni, en ole ärtynyt odottaessani tupakointia. Fyysinen kunto parani.
Pelkäsin keuhkosairauksia ihan kauheasti. Huomasin, että henki alkoi vinkua ja rahista, ja rupesin puuskuttamaan pienestäkin rasituksesta. Hengityselimet alkoivat selkeästi osoittaa merkkejä, että lopeta hyvä ihminen kun vielä voit. En ole katunut. Tuosta on aikaa nyt parikymmentä vuotta.
Varmaankin isoin asia itselleni oli se itsetuntoboosti, että mä onnistuin ja tein sen! Ja vielä kerrasta vaikka ei se kyllä ihan niin hankalaa ollut mitä kuvittelin. On nimittäin aika harvassa nuo onnistumiset olleet tässä elämässä niin iloitsen sitten tästä vaikka fiksumpi ei olisi koskaan polttamaan alkanutkaan.
On myös vihdoin sellainen olo, että on oma itsensä kun ei enää polta. Se minä, joka poltti tuntuu nyt hirmu vieraalle ja jotenkin siitä itsensä silloinkin ulkoisti enkä ikinä osannut tai ainakaan halunnut ajatella olevani röökaaja. Minusta on tullut myös jotenkin levollisempi / rauhallisempi vaikka nimenomaan sitä röökiä usein kuvitteli vetävänsä ja tarvitsevansa, jotta hermot ei mene.
Ja se röökinhaju. Hyisaatana. Onneksi en enää haise itse.
Rahan säästö, kunnon koheneminen!