Muistojasi maalaiskaupasta? Kauppa-autosta?Saaristokaupasta - kiertävä vene? Missä? Vuosikymmen?
Muistojasi kaupunkimaisemista: maitokauppa, lihakauppa, siirtomaatavarakauppa, kemikalikauppa, apteekki, rautakauppa, kampaaja-parturi, vaatekauppa, kenkäkauppa, hattukauppa, kangaskauppa, lankakauppa, mattokauppa, mitä vielä?
Muistojasi maalaiskaupasta? Kauppa-autosta? Saaristokaupasta - kiertävä vene?
Missä? Vuosikymmen?
Kommentit (15)
90-luvun alussa kauppa-autossa kävin karkkia ja suklaata ostamassa joka viikko. Tuli maalaiskunnassa kolmesti viikossa ja teini olin.
-70 luvulla oli puutos lista mitä piti ostaa kauppa-autosta kotiin. Itse lisättiin loppuun "smart toppa". Olevinaan ei saanut kunnolla selvää ja tavailtiin. No itselle se tuli kun isä poltti Smart tupakkaa.
Kauppa auto, Elannon kerman värinen Lopella 60 luvulla mökillä lapsena pikkukylällä. Oli elämys
Toinen autoihmetys oli keuhkokuvaus myös autossa.
Sitten kirjastoauto
Espoossa ihmeteltiin sitten 70 luvulla kauppavenettä. Onko tuollaisia olemassakaan, mutta kyllä oli ainakin Sommarössa
unohtu ihan lapsena kyläkauppa, josta sai vähän kaikkea. Ja kanta-asiakkaat vähän milloin halusivat
Kauppa-auto. Ysärillä. Mummolassa Kuusamon korvessa, täydessä hornapeessä. Lähin kauppa tais olla 60 km päässä. Mutta kauppa-auto kulki mummolan ohi ja saatiin kesäsin sieltä ostaa jätskii ja karkkii.
Kauppa- auto mummolassa, jännittävä kokemus lapselle. Muistan vain sen ummehtuneen hajun, oiskohan ollut homeen haju. Huh.
Olen käynyt kyläillessäni kerran kirjastoautoss ja taisin minä kauppa-autossakin käydä. Olin ehkä nelivuotias.
80-luvulla kauppa-auto oli tuttu mökkipaikkakunnalla.
Helsingistä kävin kemikaliossa vielä vuonna 2000. Tosin oli jo menossa loppuunmyynti tuolloin.
Lihakauppa on meillä täällä nytkin.
70 - 80 -luvuilla oli tärkeitä päiviä, kun 2 kertaa viikossa käytiin mummulasta kauppa-autolla, aina saatiin jäätelötuutit ja perjantaisin ostettiin yksi keltainen Jaffa mulle ja siskolle yhteiseksi saunajuomaksi lauantaille. Kirkonkylässä oli varmaan viisi ruoka-/sekatavarakauppaa silloin, 90-luvulla tuli R-kioski ja muutama kauppa kuoli. Nyt on Ärräkin kuollut varmaan kymmenen vuotta sitten ja enää yksi kauppa jäljellä. Yksi silloisista kaupoista oli sellainen, jossa myyjä oli tiskin takana ja hän antoi liki kaikki tavarat asiakkaille. Enhän minä sitä ymmärtänyt, avuliaana tyttönä muistin, että äiti oli sanonut, että pitää ostaa maitoa. Menin ja otin sen jonkun toisen asiakkaan korista siitä kaupan lattialta. Vieläkin muistan kuinka hävetti, kun äiti ihmetteli mistä minä sen sain ja sitten kauhea anteeksipyytely, kun toisen tavaroita olin sillä tavalla mennyt ottamaan.
Siihen aikaan oli muuten Alkotkin palvelumyymälöitä, pullot tiskin takana ja myyjälle kerrottiin, mitä halutaan ostaa. Ja ainakin ravintolavaunussa, en muista oliko ravintoloissakin, ruokapakko. Eli ei voinut ostaa alkoholia, edes olutta, ellei ostanut myös ruokaa. Muistan, koska joskus saimme ilmaiset leivät, kun vanhempieni kanssa mentiin kahville ja mehulle ravintolavaunuun. Siellä oli miehiä, jotka aina oli at joutuneet ostamaan voileivän, että saivat ostettua oluen. Joten heillä oli niitä syömättömiä leipiä pöydän täydeltä ja tarjosivat niitä halukkaille :)
Vierailija kirjoitti:
Kauppa- auto mummolassa, jännittävä kokemus lapselle. Muistan vain sen ummehtuneen hajun, oiskohan ollut homeen haju. Huh.
Tupakka haisi.
Kangasala Keskusta, Airin Puoti. Lahjatavarat, makeisia, saunatuotteita, muistanko oikein. Siitä ei ollut autolla pitkä matka maalle.
Mummolassa 70-luvulla kyläkaupasta käytiin ostamassa serkun kanssa pikkuaskit tupakkaa, minä Bostonia ja serkkuni Gold Dollaria ja mentiin mettään vetään poskareita. Käryttiin mummolle, mutta mummo oli sen verran joviaali, ettei kertonut meidän vanhemmille. Olin silloin 10 ja serkkuni 12. Tämä siis ennen vuoden 1976 tupakkalakia joskus 70-luvun alkupuolella, jolloin ei vielä tupakan ostolla ollut ikärajaa.. Kummastakaan meistä ei tullut tupakoijaa.
90-luvun alkupuolella muistan joskus käyneeni kesällä kauppa-autosta hakemassa kesälomalla jätskit tai karkkia. Meidän kylällä oli kyllä K- ja T-kauppa, vielä joku kolmaskin pikkukauppa ja R-kioski, mutta ainakin hieman syrjäisemmillä alueilla kävi tuo kauppa-auto.
Tämän lisäksi kotikadulla kävi myös kirjastoauto, joka oli lukutoukalle mieluinen käynti, kun kirjasto oli kunnan keskustassa kirkonkylällä.
Joitakin asioita jäi mieleen asioidessa Elannon pienessä myymälässä pentuna 1970-luvun alussa.
Maitoa myytiin litran muovipusseissa. Kevytmaitoa tai kulutusmaitoa. Rasvatonta ei tainnut siihen aikaan olla. Avattu maitopussi oli tapana laittaa sopivankokoiseen muovikannuun sellaisenaan eikä vain tyhjentämällä sisältö.
Elanto-nimi oli ulko-oven yläpuolella ja kassakuitin yläreunassa tietynlaisella kaunokirjoituksella. Kassoja oli kaksi, niiden ero ei näkynyt kuitissa tunnusnumeron tms. perusteella vaan Elanto-nimen fonttikoosta. Kassaneiti oli joskus kirjoittanut jonkin tavaran hinnan kynällä käteensä. Jos ostoksista tarvitsi virallisempaa kuittia, kassakuitti nidottiin laskulomakkeeseen, jonka alaosaan tuli myymälän leima (Elanto, mehiläislogo, myymälän koodi) ja kassan allekirjoitus. Joskus kassakoneen paperirullan vaihdettuaan myyjä antoi vanhan rullan loput minulle tai sisaruksilleni.
Kassakone oli sähkömekaaninen ja ilmeisesti varsin ajanmukainen. Mekaanisessa numeronäytössä oli aina kuitin (siihen asti) viimeisen rivin tiedot, loppusumman edessä oli T (=total). Jos kysyi siihen asti kassaan lyötyjen ostosten välisummaa, se tuli näytön lisäksi omana rivinään kuittiin St-alkuisena (subtotal). Pentuna ihmettelin sitäkin, että kun numerot räpsähtelivät kassakoneessa, näytti ihan siltä kuin rivin alussa olisi hetken ajan näkynyt Gt, jota ei koskaan tullut kuittiin. Vuosikymmeniä myöhemmin tulin tietämään, että se tarkoittaa grand total ja vastaa päivän kokonaismyyntiä, joka saadaan näytölle ja kuitille avainta kääntämällä.
Velipoika osti ensimmäisiä kokeilujaan varten tupakat samasta Elannosta. Ei olisi kannattanut, koska eräs sen vanhempi työntekijä asui naapurissamme ja tunsi isovanhempamme, jotka olivat aikaisemmin asuneet kotitalossamme. Asiaan liittyi pientä draamaa, koska kokeilun ja sen ilmitulon välillä oli kuitenkin kulunut sen verran aikaa, ettei isoäiti voinut tietää asiasta väittämällään tavalla tupakanhajun perusteella. Kukaan perheestämme ei aloittanut tupakanpolttoa.
kauppa-auto joo,se tuttu. jäi mieleen hedelmäpastilliaskit 60 luvulla. yms herkut. ja oli kyläkauppa. paperiin paketoitiin kaikki miltei,ukot joi kaljaa ja laskutoimitukset käärinpaperiin.