Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin mieheni kiinnostumaan isyydestä?
04.02.2007 |
Meillä on lapset 2v ja 3v.
Mies kokee kaiken isyyteen ja perheeseen liittyvän rasitteena. Välillä sillä on kausia kun se pakenee arkea töihin, harrastuksiin, remonttiin, melkein mihin tahansa jottei tarvitsisi osallistua " kamalaan lapsiperhe-elämään" . Olemme puhuneet asiasta avoimesti ja mies on myöntänyt että kokee lapsiperheen elämän rasittavana, kamalana ja tukahduttavana.
Arki on tälläistä: minä käyn osapäivätyössä. Kuskaan lapset hoitoon ja haen hoidosta. Teen yksin kaikki kotityöt. Mies vihaa kotitöitä ja ahdistuu jos yritän patistaa häntä tekemään niitä. Välillä pakotan ja sen jälkeen mies inhoaa kotona oloa entistäkin enemmän. Enimmäkseen siis minä teen kotona kaiken.
Minä teen myös aina ruoan, mies ei syö saman pöydän ääressä kuin ehkä kerran kuukaudessa. Kokee yhteiset ruokailut ahdistavina. Mies yleensä puuhaa omiaan sillä välin kun minä ja lapset syömme. Lämmittää myöhemmin mikrossa itselleen tekemääni ruokaa tai jotain ostamaansa einestä ja syö sen tietokoneen ääressä tai tv:tä katsellen tai sitten ei syö kotona ollessaan mitään.
Minä yritän keksiä koko perheelle yhteistä puuhaa. Kun ehdotan vaikka kävelylenkkiä niin mies vastaa " voittehan te mennä" . Miehen kaikki ilonlähteet tuntuvat olevan kodin ulkopuolella. Kavereiden kanssa juttelee usein puhelimessa tähän malliin " olis kiva tulla mutta kotona syttyy sota jos menen..." Jos mies itse päättäisi niin se ei olisi koskaan kotona. Olisi kavereilla, harrastaisi, paiskisi paljon töitä...
Itse olen välillä väsynyt siihen että yksinäni pyöritän koko arjen. Mies ei osallistu lasten kasvatukseenkaan. Korkeintaan ärjäisee pahasti jos jommalta kummalta käy vaikka vahinko ja muki kaatuu tms. Minä yritän rauhoitella miestä ja hoidan sitten itse tilanteen. Usein jos mies katsoo lapsia vaikka sen aikaa kun olen suihkussa niin kuulen miten lapset kyselee isältään asioita tähän tyllin: " isi miks aurinko paistaa vaan päivisin" . Mies on ihan hiljaa. Lapsi toistaa kysymyksen. Mies sanoo " hiljaa nyt, mä en kuule telkkaria" . Lapsi pyytää päästä syliin " lopeta toi riehuminen, mee vaikka omaan huoneesees siitä tekeen jotain" .
Jne.
Esikoisen vauva-aikana mies oli sentään vähän kiinnostunut lapsesta ja raskaudestani vaikka viihtyikin mieluummin kodin ulkopuolella kuin kotona. Nyt ei enää kiinnosta perhe yhtään =( Minun kanssa se kyllä tahtoisi olla kahdestaan ja seksi sujuu jne. Mutta tää perhe-elämä. Olen kuin yksinhuoltaja parisuhteessa. Lisäksi kun mies on niin äreä lapsille aina (vaikka asiasta on puhuttu) niin mun pitää tavallaan vahtia miestä ja sen käytöstä ja lohdutella lapsia kun mies on ollut niille epäreilu. Tahtoisin antaa miehen olla kahdestaan lasten kanssa ja tehdä asiat omalla tavallaan mutta se ei tahdo olla lasten kanssa.
Ikää miehellä on 32 vuotta eli ei ole mikään teinipoika enää.
Onko vinkkejä siihen miten saisin miehen kiinnostumaan perhe-elämästä? Eroajatuksia olen itsekin joskus pyöritellyt, niihin ei tarvitse nyt rohkaista.
Kommentit (15)
Kyllä alkaa isyys kiinnostaa. Sillä saa nimittäin hyvin häirittyä ex-vaimon elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmaan lähtisin läiskimään ja sanoisin miehelle, että ottaa yhteyttä sitten kun perhe-elämä kiinnostaa, niin katsotaan sitten kiinnostaako minua enää..
juttelemassa. Ei mitenkään miehen syyllistämismielessä, vaan ihan asiallisesti keskustelemassa. Tuli sellainen tunne, että miehesi ei edes hoksaa missä mennään ja miten hän käyttäytyy..
Kaikki miehet ei ole ns. isähahmoja kuten ei kaikki naisetkaan ole äidillisiä.
En kyllä lähtisi eroakaan suosittelemaan jos teidän parisuhde kuitenkin toimii ja rakastatte toisianne. Toki joku terapia voisi olla hyvä jos mies semmoseen suostuisi?
Entä millainen isä miehelläsi on ollut? Jos hänen lapsuudenkodissa on ollut sellainen malli että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies on vähän erillään siitä kaikesta?
Koita puhua asiasta miehen kanssa..niin että myös kuuntelet häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keta nytkin yksin hoidat kaiken, uskon elämän olevan ilman miestä paljon helpompaa. Kaikista ei ole isiksi!!
Miehen oma isä oli juuri sellainen ettei osallistunut perheen arkeen ollenkaan. Äiti oli kotiäiti ja hoiti kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän. Miehen isä taas toi elannon perheelleen. Appi oli todella ankara ja kamala isä mielestäni. Osallistui vain antamalla rangaistuksia.
Tästä on puhuttu mutta mies silti ajautuu tuohon malliin ja on sitä mieltä perhe-elämästä mitä on.
Parisuhde voi periaatteessa hyvin mutta kyllähän kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minua kohtaan mies on hellä ja ihana muuten mutta tämä perheasia on pielessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kotimasennus sillä varmaankin on. Iloinen on kyllä kodin ulkopuolella. Pitäis löytyä se kipinä että näkis ne perhe-elämän hyvätkin puolet. Vaan miten sen löytäisi? Meillä oli tosi rankkaa kun lapset oli 0v ja 1v ja siitä kait tämä " perhe-elämä on kamalaa" -kierre alkoi.
ap
Halusiko mies lapsia ylipäätään?
Aika kauhealta toi kuullostaa kyllä :(
Mä olen kyllä sitä mieltä et noin ei voi jatkua, parempi vaikka erota ennenkuin teidän lapset traumatisoituu ihan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulet ap, millaisen kuvan lapset saavat itsestään, kun ovat aina niitä " turhakkeita, riesoja, häiritseviä, masentavia" lapsia isälleen??? Jos miehesi ei ole ennen raskaaksi tuloasi allekirjoittanut vastuunvapautuspaperia jossa irtisanoutuu kaikesta vastuusta koskien lapsia ja yhteistä perhe-elämää sinun suostumuksellasi niin hänellä ei ole mitään oikeutta omalla käytöksellään terrorisoida sinua ja lapsia käyttäytymällä noin.
Ajattele ensisijaisesti lapsiasi ja sitten itseäsi - tuo tilanne ei kauaa voi jatkua. Lapsille on aivan sama asuuko " kauniissa talossa" vai tavallisessa peruskodissa kunhan saavat rakkautta ja huomiota vanhemmiltaan. Piparkakkukulissit ulospäin eivät auta lapsiasi kasvamaan tasapainoisiksi ihmisiksi. Miehesi vaikuttaa laiskalta ja iästään huolimatta lapselliselta. Herrajumala - jos perheessa on ruokapöydässä niin siinä syödään yhdessä. Hänhän osoittaa kaikilla tavoilla, että ei halua olla tekemisissä teidän kanssa.
miehesi toistaa isänsä kasvatustyyliä, mitä luulet lapsiesi toistavan isona kun ovat itse vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sanonut kyllä että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää niin olis lapset jääneet tekemättä.
ap
Lähes ainoa keino säilyttää perhe ehjänä, jos itse aiot jaksaa ja lapset tasapainoisina kasvattaa-...
Ykistyinen perheterapia on nin 50 e/ kerta,
kunnalliseen ja seurakunnan pitkät jonot...
--
Miehen hellyys-miten mies voi olla hellä- jos on jäädyttänyt sinut?
---
Onko sinulla töitä?
Jos ei, niin olet miehestä taloudellisesti riippuvainen.
Lakimiesapukin on sinulle varmaan tarpeen. Voit kysyä edullista lakimiespalevelua oikeusaputoimistosta.
---
VOIMIA!!!
Ps. Kannattaa lukea eilinen Hesarin kk- liite 2/ 2007 s. 66-77 siellä puhutaan miten voi käydä, jos ISI ei tue perhettä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä ehdottaa miehelle tuota terapiaa. Hän kyllä yleensä suhtautuu nihkeästi terapeutteihin, psykologeihin jne.
Mies on hellä minulle. Katsoo lempeästi, vaikka annan tiukastikin välillä palautetta niin ei anna minulle samalla mitalla takaisin vaan myöntelee ja puhuu ihan asiallisesti. Lapsille hän on vaan kamala. Minua mies silittelee ja suukottelee ja ottaa kainaloon illalla kun lapset nukkuu. Kyllä minä miestäni rakastan mutta todella vaivaa tuo hänen käytöksensä lapsia kohtaan.
Kyllä minulla on töitä. Teen nyt vielä lyhennettyä työviikkoa mutta jossain vaiheessa taas täyspäiväistä. Varmaan sitten kun kuopuskin täyttää 3v, pidennän työpäiviäni. Sitten kun olen taas kokopäivätyössä niin tienaan miehen kanssa suunnilleen yhtä paljon. En siis ole taloudellisesti hänestä riippuvainen.
Mutta jos erottaisiin niin tämä talo jäisi miehelle koska hän on nuorena sen itse rakentanut itselleen ja tontti on appivanhempieni. Asui tässä yksinään aika pitkään ennen kuin löysi minut ja saimme lapsia. Mutta tokihan me lasten kanssa tarpeen tullen kerrostalokämpässäkin pärjättäisiin. Tämä ei ole mahdollisen eron este.
Kuitenkin kovasti toivon että mies pysyisi saamaan sen kipinän isyyteensä. Hänessä kuitenkin on sitä hellyyttä, kohdistaa sitä minuun mutta ei lapsiin. Jotenkin vaan kokee lapset niin hirveän raskaana asiana ettei osaa yhtään nauttia heistä.
ap
4: en todellakaan tee eikä mies enää todellakaan tahdo lapsia nyt kun on huomannut mitä se on.
ap