Kolari vuosi sitten pilasi poikani elämän

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne, eikö poikasi saa mitään kuntoutusta tilanteeseen? Me asutaan maalla ja täällä päin monet saa erikoisluvalla 17-vuotiaana ajokortin, monelle se on tarpeellinen että pääsee kulkemaan pitkiä matkoja kouluun ja harrastuksiin kun vanhemmat ei ehdi kuskaamaan omien töiden vuoksi.

Jos vanhemmat ei ehdi kuskaamaan omien töiden vuoksi, niin silloin ottaa riskin, että jotain tuollaista tapahtuu.

Jokainen koulunsa käynyt tietää aivojen kehityksestä sen, että alaikäisellä ei aina ole järki päässä. Moni vanhempu laittaa lapsen töiden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaan syytät erikoislupaa. Sama olisi voinut tapahtua vuosi myöhemmin.

Juuri näin.

Ja mihinkään arvauskeskuksen tohtoreihin ei kannata luottaa, se poika pitää käyttää oikealla asiantuntija-lääkärillä.

Ja arvauskeskuksen tohtorista tulee Oikea Asiantuntija kun hän menee pitämään tuplaliksalla yksityiselle illaksi vastaanottoa ;)

Ja meinaat että arvauskeakuksen lääkärit on erikoislääkäreitä?

Vaikea tilanne, olisiko psykologi käynneistä ja masennuslääkkeistä jotain apua tilanteeseen? Varmasti nuoresta tuntuu olo aika toivottomalta tuossa vaiheessa. Olisiko Pekka Hyysalon Youtube videoiden katsomisesta jotain apua/toivoa? hän on kuntounut hyvin vakavan lasketteluonnettomuuden jälkeen.

Jonkinlainen aivovamma tuosta kolarista on syntynyt.

Vrt näitä Konginkankaan onnettomuuden uhreja tai siitä selvinneiden kokemuksia.

Nuori pää käskee ajamaan kännissä ja kovaa "kaveri"en painostuksesta. Ei riitä pemarinkaan passiivine turvallisuua kun törtätään ylinopeudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tarvii sitä autoa oikeasti kulkemiseen

Niin mekin ajateltiin että koulumatkat helpottuisi. Jälkikäteen ajateltuna: hän selvisi bussikyydillä ihan hyvin ekan vuoden, olisi selvinnyt toisenkin. Vuosi on lyhyt aika. Mutta menneitä ei pysty muuttamaan. Ap

Jos sun pojan kaveri ajoi, niin eihän sillä ole merkitystä,  oliko sun pojalla kortti vai ei.

 

Kolarin kannalta ei. Mutta se olisi voinut käydä omallekin pojalle. Nyt vain sattui olemaan kyydissä. Mutta sitä tarkoitan, että meillä ainakin se että myös kaverit haki poikkeuslupaa, sai meidätkin hakemaan. Sama varmaan toiseenkin suuntaan. En tiedä olisiko tätä sattunut, jos ei oltaisi haettu poikkeuslupia. Tai jos me ei oltaisi. Tai joku muu kaveri. Mutta tämä on ihan jossittelua. Pitihän se omallakin olla kuin muillakin oli. Kuten aloituksessa kirjoitin, niin jos voisin palata tuohon hetkeen kun noita asioita punnittiin, niin en hakisi lapselleni poikkeuslupaa enkä päästäisi häntä muiden kyytiin. 17v on vielä lapsi. Ap

Surullista :( 

Promilleja alle 2 ja kaveri oli sanonut että se on sallitun raja.

Nuorena sitä on rohkea eikä pelkää onnettomuuksia, täällä maalla useimmat saa ajokortin erikoisluvalla 17-vuotiaana, oma tyttönikin oli mukana traktorimönkijä onnettomuudessa jossa kaveri ajoi, joutuivat sairaalaan mutta ei tullut onneksi mitään pysyvää vammaa.Itse olen aina pelännyt jos jotain sattuu mutta ei sitä voi jatkuvassa pelossakaan elää

Kyllä, uskon tarinasi, AP. Kyllä, kyllä.

Toivon sinulle paljon voimia ja pojallesi myös. Toivottavasti toipuminen etenee vielä ja poika pääsee elämässään eteenpäin. Toivon myös, että kun aika on kypsä pystyt päästämään irti siitä mikä olisi ehkä voinut estää tilanteen menneisyydessä ja suunnata tulevaisuuteen. Onnettomuudet on sattuman kauppaa myös. Pyörälläkin, kun voi kaatua niin pahoin, että tulee aivovamma. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Kiitos kun jaoit asian. 

Isommassa kaupungissa tai pääkaupunki seudulla asuvan on ehkä vaikea ymmärtää miten joillekin nuorille on suuri asia päästä maalta itse kulkemaan autolla kouluun ja harrastuksiin ym. kun välimatkat on pitkiä ja jos vanhempien pitää vaikka lähteä jo aamulla viideltä töihn ja nuoren koulu alkaa klo9 niin mahdoton on vanhempien päästä nuorta kuskaamaan ja bussipysäkki voi olla jossain todella kaukana tai ei ollenkaan joten on suuri asia nuorelle siinä tapauksessa päästä itse kulkemaan autolla, on paljon nuoria ketä ajaa hyvin ja asiallisesti. Meillä päin yksikään 17-vuotiaana ajokortin saanut ei ole joutunut onnettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vie poikasi kunnon lääkäritutkimuksiin. Pää pitää tutkia huolella.

Ja mitäköhän se auttaa. Jo oireiden perusteella aivovamma kyseessä. Ei se tutkimalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Isommassa kaupungissa tai pääkaupunki seudulla asuvan on ehkä vaikea ymmärtää miten joillekin nuorille on suuri asia päästä maalta itse kulkemaan autolla kouluun ja harrastuksiin ym. kun välimatkat on pitkiä ja jos vanhempien pitää vaikka lähteä jo aamulla viideltä töihn ja nuoren koulu alkaa klo9 niin mahdoton on vanhempien päästä nuorta kuskaamaan ja bussipysäkki voi olla jossain todella kaukana tai ei ollenkaan joten on suuri asia nuorelle siinä tapauksessa päästä itse kulkemaan autolla, on paljon nuoria ketä ajaa hyvin ja asiallisesti. Meillä päin yksikään 17-vuotiaana ajokortin saanut ei ole joutunut onnettomuuteen.

Mutta ei ne joka tapauksessa pääse itse kulkemaan autolla vuosina 0-17, joten miksi se vuosi 17-18 on niin merkityksellinen? 

Asuinpaikka on tietysti myös vanhempien valinta. 

Minä en menee enää kenenkään kyytiin. Yks kaveri ajoi kahtasataa kun mentiin salibandy turnaukseen. Pelkäsin tosissani etä se ajaa kolarin ja kuole. Onneksi minulla on oma auto nykyään.

Meillä kolme teiniä. Kaikille on haettu ajo-opetuslupa kun täyttivät 16. Ja poikkeuslupa kun täyttivät 17.   Lapset olisivat pärjänneet kyllä ilman ajokorttia vaikka 19v ikään mutta ajokortista on ollut heille todella paljon hyötyä. Ja ennenkaikkea haluttiin että ajavat mielummin itse mitä että menevät kavereiden epämääräiseen kyytiin.

 

Eli koettiin että kun ovat koko lapsuuden nähneet että vanhemmat eivät aja ylinopeutta ja muutenkin noudattavat liikennesääntöjä ja vuosi ajatetaan vanhempien kanssa ajoluvalla paljon niin ovat keskimääräistä turvallisempia teinikuskeja. Lisäksi kaikki lapset ovat ajaneet mikroautolla jo nuorena, traktorilla jostain 9v iästä metsässä työajoa ja sitten on saaneet ajaa vielä peltoautolla oikein kunnolla peltoradalla talvisin niin ajokokemusta on todella paljon jo 17 v iässä. Lapsille myös selitettiin että jos jäävät yhdenkin kerran kiinni törkeistä ylinopuksista ym typeryyksistä 17v iässä niin sama se mitä poliisi sanoo mutta me vanhemmat kiellämme siinä tapauksessa ajamisen siihen että on 18v. Sitten vielä lapsille on hommattu omat auton aihiot jo 15v iässä ja sitä kun on pari vuotta rakennellut niin ei kyllä tee mieli heti kolhia kun saa kortin ja pääsee ajamaan eli autoakin tekee mieli säästellä. 

Eli olemme tehneet töitä pitkäjänteisesti että lapsista tulisi turvallisia kuskeja. Peltoautolla ajaessakin teinit tiesi että meillä on aina täysi-ikäinen paikalla vahtimassa hommaa pellon laidalla, kaikilla autossa on kypärät ja 5 piste vyöt. Paikalla olevalla aikuisella on palosammutin jne. Eli ei niin että tuossa auto tehkää mitä haluatte vaan aina selitetään vaarat ja miten niihin varaudutaan jne. Onneksi ainakin kahdella on mennyt hyvin ajaminen 17-19 vuotiaana. Yhden kanssa vielä jännitetään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolme teiniä. Kaikille on haettu ajo-opetuslupa kun täyttivät 16. Ja poikkeuslupa kun täyttivät 17.   Lapset olisivat pärjänneet kyllä ilman ajokorttia vaikka 19v ikään mutta ajokortista on ollut heille todella paljon hyötyä. Ja ennenkaikkea haluttiin että ajavat mielummin itse mitä että menevät kavereiden epämääräiseen kyytiin.

 

Eli koettiin että kun ovat koko lapsuuden nähneet että vanhemmat eivät aja ylinopeutta ja muutenkin noudattavat liikennesääntöjä ja vuosi ajatetaan vanhempien kanssa ajoluvalla paljon niin ovat keskimääräistä turvallisempia teinikuskeja. Lisäksi kaikki lapset ovat ajaneet mikroautolla jo nuorena, traktorilla jostain 9v iästä metsässä työajoa ja sitten on saaneet ajaa vielä peltoautolla oikein kunnolla peltoradalla talvisin niin ajokokemusta on todella paljon jo 17 v iässä. Lapsille myös selitettiin että jos jäävät yhdenkin kerran kiinni törkeistä ylinopuksista ym typeryyksis

Hyvä kirjoitus, monet maaseudulla kasvaneet nuoret on todella hyviä käsittelemään autoa, meillä nuoret ajaa paremmin autoa kuin minä keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaan syytät erikoislupaa. Sama olisi voinut tapahtua vuosi myöhemmin.

Juuri näin.

Ja mihinkään arvauskeskuksen tohtoreihin ei kannata luottaa, se poika pitää käyttää oikealla asiantuntija-lääkärillä.

Ja arvauskeskuksen tohtorista tulee Oikea Asiantuntija kun hän menee pitämään tuplaliksalla yksityiselle illaksi vastaanottoa ;)

Joo, mutta vain omasta mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Toivon sinulle paljon voimia ja pojallesi myös. Toivottavasti toipuminen etenee vielä ja poika pääsee elämässään eteenpäin. Toivon myös, että kun aika on kypsä pystyt päästämään irti siitä mikä olisi ehkä voinut estää tilanteen menneisyydessä ja suunnata tulevaisuuteen. Onnettomuudet on sattuman kauppaa myös. Pyörälläkin, kun voi kaatua niin pahoin, että tulee aivovamma. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Kiitos kun jaoit asian. 

Millä tahansa kulkupelillä tai väikka kävellenkin voi sattua onnettomuus, ei kannata jäädä jumiin siihen mikä aiheutti onnettomuuden tai olisiko se voitu estää, tosiaan pyörälläkin voi kaatua ja saada aivovamman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tarvii sitä autoa oikeasti kulkemiseen

 

Vanhempien tehtävä ne kyydit on alaikäiselle järjestää. 

Ja opettaa kulkemaan omin voimin

Terveisin ajokyvyttömän yksinhuoltajavanhemman lapsi pitkien välimatkojen alueelta

Olisin ollut oikeutettu koulukyytiin, mutta kun toistuvasti joutuivat vääntämään siitä, että halusin varsinkin koulun jälkeen mennä omin voimin kotiin, lopetettiin

Aina ei ollut herkkua kävellä, pyöräillä, potkukelkkailla tai hiihdellä aamuisin kouluun, mutta iltapäivällä nautin siitä, kun sai omassa rauhassa kulkea kotiin

Nyt kaupungissa välillä ärsyttää, kun hiekotetaan niin paljon, että hiihtämällä ja potkurilla meno harvoin onnistuu

Potkuri on aivan ylivoimainen silloin, kun paikat ovat aivan peilijäällä. Ei tarvinnut tehdä juuri mitään, kun oli jo kotona.