Pykäsin fagiisitempun. Kymmenen vuotta sitten olin kouluttamaton kahden pienen lapsen äiti ja osa-aikainen matalapakkaduunari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdella korkeakoulututkinnolla voisi kuvitella jo oppivan kirjoittamaan ymmärrettävää suomea.

Vai mitä kieltä "Pykäsin fagiisitempun" oli tarkoitus olla?

Arvasin, että joku tulee sanomaan tietenki. Pidätkö itteäs nokkelana :D Ihan niin kuin jollain vauva palstalla pitäisi kirjoittaa kaikki aivopierut virheettömällä kielellä.

Olisi hyvä jos aivopierut llmaistaisiin edes ymmärrettävästi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Ai uimaan?

Vain, jos osaat uida...

Vierailija kirjoitti:

Gehnån bråwån bögäsit🥳🥳🥳🥳

Thanks <3

Enkä yhtään ollut työttömänä vaan tein samaan aikaan myös töitä. Ajatelkaas sitä. Varmaan kokoomus tykkäis, mutta ei oo kuulunut kiitosta kunnon kansalaiselle.

Vierailija 

Thanks <3

Ei ollut kohteliaisuus.

Mutta kiva, jos saat iloa tyhmänä esiintymisestä...

Bögäleen bögäsit, et muuta.

Vakiirin tutkintoko?

Fakiiritemput on kyllä jotain ihan muuta.

Toivottavasti ap ottaa niistä selvää ennen uusia provoja...

Vierailija kirjoitti:

Fakiiritemput on kyllä jotain ihan muuta.

Toivottavasti ap ottaa niistä selvää ennen uusia provoja...

Miten niin tää ois provo? Miks ei vois olla totta?

Vierailija kirjoitti:

Fakiiritemput on kyllä jotain ihan muuta.

Toivottavasti ap ottaa niistä selvää ennen uusia provoja...

Mutta fagiisitemppu ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle! Mutta miksi kaksi korkeakoulututkintoa, eikö yksi riitä? Vai tarkoititko kandi-ja maisteri tutkintoja? 

Ei vaan kaksi erillistä tutkintoa. Ajattelin, että työmahdollisuudet paranisi.

Niin itse kävin korkeakoulun heti lukion jälkeen. Sain hyvän työpaikan ja olen ollut työelämässä kohta 35 v. olematta työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pykäsin fakiisitempun.. eli?

Fagiiri :D

Se on fakiiri. 

Täällä samanlainen tapaus joskin mies. Olin nuoruudesta asti merillä ja voipa myös jopa sanoa että olin täysjuoppo. Kaljaa join. Pääosin oli 6 viikon törnit joilla tein kovasti raskasta työtä ja söin ihania laivaruokia, näinpä jaksoin juoda olutta lomilla viikkotolkulla ja usein myös satamissa. Tavanomaisia satamiamme olivat Hampuri, Pietari, Baltian maat, Rotterdam... Aina illaksi pääsi kaupungille ja palkka oli hyvä, koneinsinöörinä työskentelin. Sitten 38 vuotiaana seilasin ruotsalaisella laivalla ja paloharjoituksissa jyrkässä portaikossa paloletku paineistettiin liian aikaisin ja molemmat jalat poikki, toisesta törrötti luu pohkeesta läpi. Helikopterissa minut haettiin enkkuihin Hulliin sairaalaan. Minun uskottiin kuolevan kun oli myrsky ja helikopteri joutui tulemaan tavallista kauemmas toimintakykynsä äärirajoille.

Join vielä tuonkin jälkeen mutta vähemmän. Jalkani kuntoitui mutta ei enää kestänyt harjoituksia laivalla. Ehkä olisi kestänyt muutamien vuosien päästä mutta opiskelin sitten nelikymppisenä luonnontieteilijäksi ja erään luennoitsijan esimerkistä innostuneena myös lakimieheksi. Nyt olen melkein viisikymppinen ja asun Saksassa, kaivosalalla työskentelen. Onnettomuuden jälkeen olisin voinut jäädä myös eläkkeelle, se oltaisiin myönnetty ja sitä suositeltiin.

Ihmisten kannattaa opiskella vaikka elämä jo tuntuisi "valmiilta". Uusi suunta voi aueta ja voi elää kuin "monta elämää" kun täysin muuttaa suuntaansa- sitäpaitsi onko mitään yhtä mukavaa kuin opiskella yliopistossa, aivan paras instituutio ihmisten tekeleistä!

Hyvä sinä! 

Miten neuvoisit muita jumissa/huonossa jamassa olevia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät sulle! Mutta miksi kaksi korkeakoulututkintoa, eikö yksi riitä? Vai tarkoititko kandi-ja maisteri tutkintoja? 

Ei vaan kaksi erillistä tutkintoa. Ajattelin, että työmahdollisuudet paranisi.

Niin itse kävin korkeakoulun heti lukion jälkeen. Sain hyvän työpaikan ja olen ollut työelämässä kohta 35 v. olematta työtön.

Hyvä sulle ja onneksi olkoon. Sulla oli selvät sävelet heti lukion jälkeen. Itselläni oli vähän huono lähtöasetelma, mutta selvisin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä samanlainen tapaus joskin mies. Olin nuoruudesta asti merillä ja voipa myös jopa sanoa että olin täysjuoppo. Kaljaa join. Pääosin oli 6 viikon törnit joilla tein kovasti raskasta työtä ja söin ihania laivaruokia, näinpä jaksoin juoda olutta lomilla viikkotolkulla ja usein myös satamissa. Tavanomaisia satamiamme olivat Hampuri, Pietari, Baltian maat, Rotterdam... Aina illaksi pääsi kaupungille ja palkka oli hyvä, koneinsinöörinä työskentelin. Sitten 38 vuotiaana seilasin ruotsalaisella laivalla ja paloharjoituksissa jyrkässä portaikossa paloletku paineistettiin liian aikaisin ja molemmat jalat poikki, toisesta törrötti luu pohkeesta läpi. Helikopterissa minut haettiin enkkuihin Hulliin sairaalaan. Minun uskottiin kuolevan kun oli myrsky ja helikopteri joutui tulemaan tavallista kauemmas toimintakykynsä äärirajoille.

Join vielä tuonkin jälkeen mutta vähemmän. Jalkani kuntoitui mutta ei enää kestänyt harjoituksia laivalla. Ehkä ol

Wau hieno tarina. Saat olla ylpeä itsestäsi. T. ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sinä! 

Miten neuvoisit muita jumissa/huonossa jamassa olevia?

Ei mulla muuta neuvoa kuin usko itseesi avikka muut sanoisi mitä ja laitat vaan päivä kerrallaan tassua toisen eteen.

Sama täällä. Tuolloin palkka 1789€/kk, nyt 4220€/kk. Tosin kahden lapsen lisäksi syntyi kolmas opiskelujen ohessa.

Fagiisi...? 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin tää ois provo? Miks ei vois olla totta?

           Huoh🤦🤦🤦🤦🤦