Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsia pitää tehdä, jos niistä on niin paljon vaivaa?
23.07.2024 |
En käsitä tuota logiikkaa. Ensin halutaan lapsia ja sitten kun niitä on, niin valitetaan kuinka rankkaa niiden kanssa on.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Harva ymmärtää miten raskasta lasten kanssa todellisuudessa on. Eikä tätä puolta tuoda todellakaan realistisesti esiin. Ihmisiä vaan kannustetaan tekemään lapsia ja uskotellaan että se on kivaa ja antoisaa elämää kun perheessä on lapsia...
No tämä. Paitsi sillä lisäyksellä, että onhan se kivaa ja antoisaa, mutta on se myös todella raskasta. Nämä eivät sulje toisiaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä.
Itselläni on nolla lasta, koska tajusin kotoa muutettuani, että en enää jaksaisi sitä. Suurperheen esikoisena olin koko siihen astisen elämäni tilanteessa, että kotona oli vähintään yksi alle 3-vuotias koko ajan. Eilen piti laittaa ikkunat kiinni, koska lasten itku pihalla alkoi stressata tietyn pisteen jälkeen liikaa. Varmaan siihen taas tottuisi, jos ei olisi muuta mahdollisuutta, mutta en aio testata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin paljon tekemisissä lasten kanssa ennen kuin sain omani. Ajattelin että kyllä tulen jaksamaan hyvin vaikka ei se helppoa ole. Kyllä todellisuus lapsen kanssa silti on uuvuttanut minut. Ei mikään yksittäinen asia vaan se kokonaisuus, kun ikinä ei ole lepotaukoa. Lapseni on aina ollut vähäuninen ja niitä omia hetkiä palautumiseen ei ole ikinä juurikaan ollut. Lapsi nyt 4v ja tuntuu että vauhti ja vaatimustaso vaan kiihtyy vuosi vuodelta enkä ole siitä vauva-ajastakaan vielä päässyt toipumaan :D
Missäs puoliso on joka hoitaa puolet jotta saat välillä lepotaukoja? Entäs isovanhemmat tai muut sukulaiset?
Newsflash: kaikki puolisot eivät hoida puolia, osa puolisoista myös esimerkiksi sairastaa vakavasti tai jopa kuolee, ja kaikilla ei ole puolisoa. Myöskään isovanhempia ei välttämättä ole tai he voivat vaatia paremminkin hoivaa, jos itse sairastavat ja tarvitsevat apua. Tai he voivat asua toisella puolen Suomea. Ja niitä muitakaan sukulaisia ei kaikilla ole, tai ne voivat olla vaikkapa tuhannen kilometrin päässä. Tai niitä ei muuten vaan kiinnosta auttaa, tai heidän oma elämäntilanteensa ei salli sitä.
Vierailija kirjoitti:
Sano yksikin olemassa oleva asia, josta ei joskus valitettaisi.
Ap on ilmeisesti sitä tyyppiä, joka kokee omilla valinnoillaan taanneensa itselleen täydellisen elämän. Mikään ei siis koskaan muutu tai korkeintaan positiiviseen suuntaan. 😌
Sitten hän tulee vauvapalstalle valittamaan, kun ihmiset valittavat 😁
Vierailija kirjoitti:
Harva ymmärtää miten raskasta lasten kanssa todellisuudessa on. Eikä tätä puolta tuoda todellakaan realistisesti esiin. Ihmisiä vaan kannustetaan tekemään lapsia ja uskotellaan että se on kivaa ja antoisaa elämää kun perheessä on lapsia...
Itse en arvannut edes miten raskasta koiran kanssa on. Vielä raskaampaa kuin ihmislapsen kasvatus ja hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Sitten kun erotaan niin kumpikaan ei halua lapsia riesakseen kun pitää saada omaa aikaa. Someen rummutetaan kyllä ihan toista kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Sitten kun erotaan niin kumpikaan ei halua lapsia riesakseen kun pitää saada omaa aikaa. Someen rummutetaan kyllä ihan toista kuvaa.
Eroa ja vanhemmuttaan voi hoitaa kovin eri tavoin. Kaikki eivät tee noin.
Viimeksi oli veljentytön rippijuhlissa, jotka järjestettiin veljeni luona. Molemmat vanhemmat ja heidän uudet puolisonsa osallistuivat valmisteluihin ja molempien suku oli paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ihmettelen myös minä päiväkodissa työskentelevänä. Yhä useammat vanhemmat ulkoistavat kasvatusta meille ja haluavat mahdollisimman paljon lapsivapaata aikaa.
Älkää tehkö niitä lapsia, kun ette niistä välitä!
Silloin en ymmärrä valitusta, jos on jo yksi lapsi ja sit tekee toisen. Kun tietää jo yhden perusteella, miten paljon tekemistä voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano yksikin olemassa oleva asia, josta ei joskus valitettaisi.
Ap on ilmeisesti sitä tyyppiä, joka kokee omilla valinnoillaan taanneensa itselleen täydellisen elämän. Mikään ei siis koskaan muutu tai korkeintaan positiiviseen suuntaan. 😌
Sitten hän tulee vauvapalstalle valittamaan, kun ihmiset valittavat 😁
En valita, kunhan vain ihmettelen. Yhdellä tuttavallani on kolme lasta ja hän valittaa ihan joka päivä siitä, miten lapset ovat likimain pilanneet hänen elämänsä, kun on ollut niin rankkaa (lapset eivät edes ole ns. erityislapsia). Kuitenkin on silti halunnut saada lapsia.
Ja ei, oma elämäni ei todellakaan ole täydellistä ja huonoja valintojakin on tullut tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano yksikin olemassa oleva asia, josta ei joskus valitettaisi.
Ap on ilmeisesti sitä tyyppiä, joka kokee omilla valinnoillaan taanneensa itselleen täydellisen elämän. Mikään ei siis koskaan muutu tai korkeintaan positiiviseen suuntaan. 😌
Sitten hän tulee vauvapalstalle valittamaan, kun ihmiset valittavat 😁
En valita, kunhan vain ihmettelen. Yhdellä tuttavallani on kolme lasta ja hän valittaa ihan joka päivä siitä, miten lapset ovat likimain pilanneet hänen elämänsä, kun on ollut niin rankkaa (lapset eivät edes ole ns. erityislapsia). Kuitenkin on silti halunnut saada lapsia.
Ja ei, oma elämäni ei todellakaan ole täydellistä ja huonoja valintojakin on tullut tehtyä.
Ap unohtui lopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva ymmärtää miten raskasta lasten kanssa todellisuudessa on. Eikä tätä puolta tuoda todellakaan realistisesti esiin. Ihmisiä vaan kannustetaan tekemään lapsia ja uskotellaan että se on kivaa ja antoisaa elämää kun perheessä on lapsia...
Itse en arvannut edes miten raskasta koiran kanssa on. Vielä raskaampaa kuin ihmislapsen kasvatus ja hoito.
HAHAHAHAAAA!!! :D Koiran hoitaminen raskaampaa kuin lasten hoito??? Eivät ole edes samalla viivalla, eivät edes lähelläkään! Nimimerkillä kolme koiraa ja kaksi lasta kasvattanut isä.
Koiran saa vuodessa sisäsiistiksi, hiljaiseksi, omatoimiseksi ja tottelevaiseksi. Sen jälkeen sitä tarvitsee minimissään vain ruokkia, käyttää ulkona, pitää seuraa ja tarvittaessa lääkitä. Hätätapauksissa koiran voi laittaa jopa häkkiin tai eri huoneeseen ja yleensä se vain nukkuu tyytyväisenä. Koira ei tarvitse ihmisen aikaa minimissään kuin n. 1 - 3 tuntia päivässä, mutta 0-10 vuotias lapsi 5-24 tuntia. Lapsi tarvitsee apua ja vanhemman läsnäoloa jatkuvasti, myös silloin kuin olet 40 c kuumeessa raskaan viikon jälkeen. Koiran kanssa voi tarvittaessa tehdä vain minimiasiat, jos itsellä on raskasta.
Sairaan omahoitajanakin (koettu) on helmpompaa kuin lapsia hoitaessa. Ainoastaan vakavasti sairaana, vankilassa tai sodassa on raskaampaa, kuin lasten hoitaminen. MIKÄÄN muu ei pääse lähelläkään. Ei oman yrityksen pyörittäminen, ei ok-talon rakentaminen, ei opiskelu ja samanaikainen työssäkäyminen ja remontointi, ei eläinten omistaminen EI MIKÄÄN MUU arkinen asia ole yhtä raskasta kuin lasten hoitaminen ja kasvattaminen. KAIKESTA muusta voit ottaa välillä vähän lomaa, tehdä vähän kevyemmin, nukkua joskus pidempään, tms. lasten hoidosta et voi ottaa lomaa tai kevyemmin, vaan lapset ovat vaatimuksineen aina läsnä.
En kuuntele valituksia itse hyvin tietoisesti valituista ja hankituista asioista. Totean vain että elämä on valintoja. Eihän se varmaan kaikista tunnu rankalta tai sitten ne vaan jättää huutelematta.
Mietin vielä aikuisena itse että minkä takia omat vanhemmat halusi niin monta lasta kun sitten kuitenkin oltiin niin väsyneitä ja uupuneita että huudettiin melkeen koko ajan eikä jaksettu henkisesti panostaa meihin lapsiin lainkaan, ei keskusteltu ei annettu mitään henkistä pääomaa - riitti että oli ruokaa vaatteita ja joku harrastus ja kulissit kunnossa. Juhlapuheissa sitten puhuttiin kuinka rakkaita ollaan ja tärkeitä. Itselle jäi varmaan elämänmittainen hämmennys siitä että sitäkö se vanhemmuus on, hetkittäin rakkauden tunteen välähdyksiä mutta 90 % ärtymystä raivoamista lapsen komentelua ja kurittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset valittavat lasten kasvatuksen ja perhe-elämän vaikeuksia, koska:
1) haluavat vertaistukea toisilta lapsiperheilta. Kun muut perheet kertovat, että meilläkin on raskasta, omat huolet ja murheet eivät enää tunnu yhtä suurilta.
2) elämän muuttuminen lasten myötä tulee useimmille yllätyksenä. Järki kertoo kyllä, että lapsen myötä vapaus päättää omasta elämästä vähenee ja että omaa rahaa on vähemmän, koska rahaa kuluu lapsen tarpeisiin, mutta se tunne vastuusta omasta lapsesta on jotain, mitä ei oikeasti ymmärrä ennen kuin kokee sen itse.
3) Vaikka jokainen tietää, että lapsen kasvatus maksaa, harva oikeasti ymmärtää, miten kalliiksi lapsi lopulta tulee. Jonkin laskelman mukaan yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa perheelle keskimäärin 140000€. Se on valtava summa. Lisäksi rahallisen arvon voisi laskea menetetyille mahdollisuuksille, koska perheellinen ei voi tuosta vain päättää, että muuttaa hyvän työtarjouksen perässä ulkomaille tai alkaa ottaa isoja riskejä. Perheellisen pitää isoissa elämänmuutoksissa huomioida myös lapsen ja puolison etu.
Kun ottaa huomioon kaiken sen ilon ja onnen, joka lapset tuovat useimmille vanhemmille, kaikista huonoista puolista huolimatta lasten hankkimisessa jää rutkasti voiton puolelle. Mutta jos ajattelee asiaa oikeistolaisesti pelkästään rahan kannalta, lasten hankkiminen on järjetöntä. Lapsen vanhemmat menettävät ison summan rahaa ja ison määrän mahdollisuuksia ja hyödyt valuvat muualle, kuten lapsille itselleen, työnantajille (uutta työvoimaa) ja yhteiskunnalle (jatkuvuus ja uusia veronmaksajia). Työnantajilta ja etenkin oikeistopoliitikoilta vanhemmat saavat lähinnä haukkuja, koska vanhemmat eivät voi suostua kaikkiin työnantajan oikkuihin ja saattavat jopa päättää jäädä pois töistä vanhempainvapaalle tai hoitamaan sairasta lasta.
Ainoa rahallinen hyöty, jota lapset ehkä tuovat vanhemmilleen, on mahdollinen vanhuuden turva eli on joku, joka viitsii katsoa, että vanhemmat eivät jää vanhuksina aivan täysin heitteille.
Sisaruksillani oli iso liuta kauhukakaroita jo kun aloin omiani pykäämään. Olin täysin vakuuttunut, että ko. lapsia ei vaan oltu kasvatettu ja että itse hoitaisin homman niin paljon paremmin, että sisarukset suorastaan jonottaisivat neuvoja. No toki! Luulenkin, että tämä on yksi niistä iluusioista jotka saavat ihmisen lisääntymään. Minun lapsista tulee tällaisia-ja-tällaisia mutta ei missään tapauksessa tuollaisia. Suuret kasvatusideat valuvat sitten ihmisestä vuosien myötä ulos samaa vauhtia voimien ja rahojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tuoneet elämääni syvemmän merkityksen. Ennen lapsia elämä oli pinnallista vaikka oli hyvä työ ja muuta. Lapset tuovat elämään paljon iloa, seuraa ja haasteita. Lasten kautta tutustuu uusiin ihmisiin, sukulaissuhteet säilyvät paremmin lasten kautta. Jossain vaiheessa, kun sinulle tulee ikää lisää, huomaat että tulevaisuutesi on lapsissa eikä enää sinussa.
Vaikka lasten kanssa joudut lujille, tiedät että olet elänyt täysillä. Ilman lapsia, et tule koskaan kokemaan, kuinka paljon saat itsestäsi irti. Voit luulla niin, mutta olet väärässä.
Lapsien syntyminen muuttaa myös sinua ja löydät itsestäsi uusia piirteitä, jotka ovat olleet piilossa ennen lapsien syntymää. Lapsien johdosta, olen kokenut paljon enemmän eri tunteita ääripäästä toiseen. Suurinta iloa ja suuttumusta. Lapset opettavat myös tunteiden säätelyä ja opettaa sinua oikeasti käyttäytymään vastuullisesti ja aikuismaisesti. Joskus lapset auttava
Miksi alapeukut?
Minulla myös on neljä lasta ja tämä voisi olla täysin minunkin kirjoittama teksti.
Mistään en ole ollut niin kiitollinen, kuin että vahingossa tulin raskaaksi ja sain tuon yhden lapsen. Sitä ennen luulin olevani vankkumaton vela.
On ollut rankkaa useinkin, mutta täyteläistä ja tarkoituksellista elämää. Minulle on tehnyt niin hyvää, että olen joutunut laittamaan jonkun muun tarpeet omieni edelle. Onneksi on ollut myös erittäin hyvä mies, kenen kanssa yhdessä ollaan lasta hoivattu ja kasvatettu.
Olen itse 70-luvun loppupuolella syntynyt. Lapsuuteni kaukana pk-seudulta oli aivan toisenlainen kuin omien lasteni. Vanhemmat huolehtivat, että 2 kertaa päivässä oli ruokaa. Vaatteissa riitti, että ne olivat ja puhtaat. Välipaloja sai ottaa itse jos halusi. Mitään kummempia harrastuksia ei ollut satunnaista musiikki- ja uintiharrastusta kesäisin lukuunottamatta. Itse kehitimme leikkimme ja urheilumme pihalla ilman mitään virikkeitä. Emme matkustelleet paria lähimaan ja Suomen reissua enempää. Jo hyvin pienenä olin yksin sisarukseni kanssa, noin 5-6-vuotiaana, kun vanhemmat olivat töissä. Olimme vapaita kuin taivaanlinnut. Muistan lapsuuteni onnellisena ja turvallisena. Joskus toivoin, että rahaa olisi ollut enemmän käytössä. Minusta tuli yliopistokoulutettu työssä käyvä ihminen, jolla on lapsia.
Omille lapsille pk-seudulla on tarjottu imetykset, itsetehdyt soseet, virikkeet, osallistuminen päiväkotiasioihin, kaikenmaailman harrastukset ja niihin kuskaukset, synttärit, vanhempina osallistumme tukemalla monin tavoin lasten koulunkäyntiin, tarjoamme terveelliset ruuat ja välipalat, mökkeilyn, matkoja, sukulaisia ja säästöjä. Lapsia tuntuu arveluttavalta jättää yksin edes yhdeksi yöksi, vaikka he itse haluaisivat, ainakaan ennen kuin ovat reippaasti teini-ikäisiä. Hyvän, puhumattakaan erinomaisen vanhemmuuden rima on paljon korkeammalla nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Ihmisten tulisi miettiä hieman enemmän sitä että haluaako ne elää lapsiperhe-elämää eikä niin paljoa sitä että halua saada lapsia. Halu ja ajatus omasta lapsesta voi olla ihana ja juhlallinen mutta jos et ole ihminen joka haluaa elää arkea perheenä etkä nauti elämäsi jakamisesta ja asioiden tekemisestä yhdessä niin ehkä ei kannata. Sitähän se lasten kanssa oleminen ja on omalla tavallaan raskasta vaikka mitään isompia ongelmia ei olisi. Itsellä on myötätuntoa heille jotka välillä toteaa vanhemmuuden raskauden mutta ymmärtää oman vastuunsa tunteistaan ja tekemästään valinnasta mutta sitten on niitä jotka valittaa koko ajan lapsistaan ja nimenomaan lapsista henkilöinä niin kuin se olisi niiden pienten vika että vanhempi ei jaksa. Rasittavaa kuunneltavaa.
Tämä. Miettikää haluatteko elää sitä lapsiperhe-elämää. Miehet, varsinkin teitä tämä koskee. Naisillehan sen lastenhoidon helposti edelleen jättävät, ja se on iso virhe perheen ja parisuhteen kannalta. Naiset taas olettavat että mies osallistuu puoliksi. Jos oikeasti ihmiset noudattaisivat ohjetta: tehkää niin monta lasta kuin itse jaksatte hoitaa, niin lapsia olisi harvassa.
Samaa ihmettelen. Ihmisten tulisi miettiä hieman enemmän sitä että haluaako ne elää lapsiperhe-elämää eikä niin paljoa sitä että halua saada lapsia. Halu ja ajatus omasta lapsesta voi olla ihana ja juhlallinen mutta jos et ole ihminen joka haluaa elää arkea perheenä etkä nauti elämäsi jakamisesta ja asioiden tekemisestä yhdessä niin ehkä ei kannata. Sitähän se lasten kanssa oleminen ja on omalla tavallaan raskasta vaikka mitään isompia ongelmia ei olisi. Itsellä on myötätuntoa heille jotka välillä toteaa vanhemmuuden raskauden mutta ymmärtää oman vastuunsa tunteistaan ja tekemästään valinnasta mutta sitten on niitä jotka valittaa koko ajan lapsistaan ja nimenomaan lapsista henkilöinä niin kuin se olisi niiden pienten vika että vanhempi ei jaksa. Rasittavaa kuunneltavaa.