Lue keskustelun säännöt.
Oletko ostanut vanhan talon maalta?
22.07.2024 |
Onko kaduttanut? Mulle tuo on unelma, ostaa vanha omakotitalo rauhalliselta paikalta ja remontoida vähitellen. Sinänsä ei mitään vierasta, koko lapsuuteni olen elänyt noin. Kuitenkin opiskelujen ja työn vuoksi ollut aika pitkään kaupungissa, pelottaa tehdä ratkaisuja. Kun näitä taloja ei niin vaan myydä jos haluaakin muuttaa muualle...
Kommentit (35)
Christiiina kirjoitti:
Nykypäivänä jos ostaa asunnon maalta niin pitää suhtautua niin, että siitä ei sitten pääse ikinä eroon, kun ei sitä kukaan osta.
Kesämökiksi voi koittaa myydä jos on viehättävällä paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex miesystävä osti. Huom.Ex. Olin kauhuissani. Lupaili tietenkin kaikkea kivaa, mutta mitään kivaa siinä ei ollut. Mies liimautui sinne kuin tauti. Vihasin sitä lehmien hajua joka puolelta, itikoita ja kaiken maailman ötököitä. Paikka oli täysi työleiri. Tein sielä niin paljon töitä, että voisin syyttää ukkoa orjuuttamisesta. Jos ei muuta keksinyt niin piti kantaa kiviä paikasta a paikkaan b. Kohta ne siirrettiin sitten takaisin, kun ei miellyttänytkään silmää. Onneksi tämä on menneissyyttä.
Eihän tuo tietenkään kaikille sovi. Onneksi ei ollut sitten sinun talosi. Minä taas eniten elämässä kaipaan sitä puuhailua kun saa laittaa taloa ja pihaa nätiksi. En koe rasitteena enkä työnä. Ap
Puuhailuksi en sanoisi esim. kattopellien kantoa ja niiden ojentelua herralle. Ihme, etten kuollut niihin teräviin ja raskaisiin pelleihin. Kovalevyjen ja kaikenmaailman tiilien kantelu oli kaukana nätistä puuhastelusta. Sain elinik.isiä vammoja esim.valutöissä.
Kattopellejä? Niitä voi tulla vastaan, asui sitten maalla tai kaupungissa. Terävät ja raskaat pellet tietysti aivan oma lukunsa, mutta niihin voi törmätä ainoastaan vauvapastalla.
Voisko lopettaa tuon kielioppijankkauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex miesystävä osti. Huom.Ex. Olin kauhuissani. Lupaili tietenkin kaikkea kivaa, mutta mitään kivaa siinä ei ollut. Mies liimautui sinne kuin tauti. Vihasin sitä lehmien hajua joka puolelta, itikoita ja kaiken maailman ötököitä. Paikka oli täysi työleiri. Tein sielä niin paljon töitä, että voisin syyttää ukkoa orjuuttamisesta. Jos ei muuta keksinyt niin piti kantaa kiviä paikasta a paikkaan b. Kohta ne siirrettiin sitten takaisin, kun ei miellyttänytkään silmää. Onneksi tämä on menneissyyttä.
Eihän tuo tietenkään kaikille sovi. Onneksi ei ollut sitten sinun talosi. Minä taas eniten elämässä kaipaan sitä puuhailua kun saa laittaa taloa ja pihaa nätiksi. En koe rasitteena enkä työnä. Ap
Puuhailuksi en sanoisi esim. kattopellien kantoa ja niiden ojentelua herralle. Ihme, ett
Mieluummin tuota tekisin kuin pikku näpertelyä. Ja teinkin. Kun olis vielä nivelet kunnossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex miesystävä osti. Huom.Ex. Olin kauhuissani. Lupaili tietenkin kaikkea kivaa, mutta mitään kivaa siinä ei ollut. Mies liimautui sinne kuin tauti. Vihasin sitä lehmien hajua joka puolelta, itikoita ja kaiken maailman ötököitä. Paikka oli täysi työleiri. Tein sielä niin paljon töitä, että voisin syyttää ukkoa orjuuttamisesta. Jos ei muuta keksinyt niin piti kantaa kiviä paikasta a paikkaan b. Kohta ne siirrettiin sitten takaisin, kun ei miellyttänytkään silmää. Onneksi tämä on menneissyyttä.
Eihän tuo tietenkään kaikille sovi. Onneksi ei ollut sitten sinun talosi. Minä taas eniten elämässä kaipaan sitä puuhailua kun saa laittaa taloa ja pihaa nätiksi. En koe rasitteena enkä työnä. Ap
Puuhailuksi en sanoisi esim. kattope
Teräviä ja raskaita pellejä täällä kyllä on.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pellin/peltien. Kaali/kaalia, ei kaali/kaalta.
Mutta pelli/pellin.
Mikä on pelli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pellin/peltien. Kaali/kaalia, ei kaali/kaalta.
Mutta pelli/pellin.
Mikä on pelli?
Sorry, ajatusvirhe oli. Siis pelti/pellin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just oli juttu pariskunnasta jotka osti hylätyn maalaistalon. Jollain tasolla tuollainen kiehtoisi itseäkin mutta sitten toisaalta taas karu todellisuus voi iskeä naamaan
Mies osti vanhan omakotitalon muuttotappiokunnasta ennen kuin tavattiin. Mukava paikka, mutta minä en töiden takia voi muuttaa sinne, ja jos hän sen jossain vaiheessa pistää myyntiin niin tulee olemaan hankala myytävä. Olen itse jo varautunut siihen että me ei ehkä pystytä koskaan hankkimaan yhteistä taloa. Itse en olisi tuollaista riskisijoitusta hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vain siinä tapauksessa että tiedät ettei ole tarvetta myydä sitä missään tilanteessa.
Olen ostanut. Nyt on kiva puutarhatontti asfalttitieltä 300 metrin päässä pienessä kylässä. Viihdyn niin hyvin, ettei viitsisi edes kauppaan lähteä. Talo on yli 100 vuotias ja remontoin sen niin, että voi jättää kylmilleenkin ilman vahinkoja. Tällaisessa vanhassa ei paljoa remonttia ole, jos sitä ei ole pilattu kivivilloilla tai muulla nerokkaalla. Talo on maalattu 1978, eikä vielä tarvitse ainakaan 20 vuoteen maalata. Kulut ovat melko pienet, kun neliöitä on vain 60 ja yksi ilmalämpöpumppu hoitaa koko lämmityksen ja puita voi polttaa hellassa ja pönttöuunissa. Talvella hellaa tulee käytettyä kokatessa. Vesipoileri lämpenee tunnissa ja yhdellä lämmityksellä pärjään jopa neljä päivää.
Kuluja saa nostettua remontoimalla liikaa. Jos rakentaa kylppäristä kylpylän lattialämmityksineen sun muine hörsöineen, niin sittenpä ei voi jättää taloa kylmilleen, jos vaikka tekisi mieli talvehtia kauempana. Tai jos ostaa ylitiiviit kymppitonnin ikkunat, niin homeeseenhan se talo menee kylmillään.
Huonoja puolia kaukana asumisessa on matkakustannukset ja kulkemisen vaikeus ilman omaa autoa. On maksettava kalliita parkkimaksuja lentokentillä, kun ei voi mennä julkisilla. Tietenkin matkustamiseen menevä aika on pois omasta vapaa-ajasta. Pari tuntia jos päivässä istuu autossa työmatkaa, niin se tekee jo lähes kolmen kuukauden työtunnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykypäivänä jos ostaa asunnon maalta niin pitää suhtautua niin, että siitä ei sitten pääse ikinä eroon, kun ei sitä kukaan osta.
Kesämökiksi voi koittaa myydä jos on viehättävällä paikalla.
Silloin on käytännössä pakko olla omaa rantaa tai muuten jotenkin erityinen tontti. Joku ihan tavallinen kuivan maan vanha talo pellon laidassa ei mene kaupaksi mökkinä.
Olen ostanut kaksikin, joista toinen tosin on taajamassa, toinen haja-asutusalueella mutta vain 5 km kirkonkylältä. En ole kovin remonttitaitoinen, joten olen ostanut sellaiset talot, jotka ovat asumiskunnossa sellaisenaan.
En kadu, enkä pelkää sitä, etten pääsisi näistä tarvittaessa eroon. Kaikki menee aikanaan kaupaksi, kun hinta on kohdallaan. En ole ostanut sijoitusmielessä, vaan käyttöä varten. Kahdesta talostani olen maksanut yhteensä reilusti alle 100 tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykypäivänä jos ostaa asunnon maalta niin pitää suhtautua niin, että siitä ei sitten pääse ikinä eroon, kun ei sitä kukaan osta.
Kesämökiksi voi koittaa myydä jos on viehättävällä paikalla.
Niin, jos on. Usein ei ole. Omassa pikkukunnassani olen nähnyt miten polarisoitunutta vanhojen talojen kauppa on. Jos on rantaa niin talo kyllä menee hyvällä hinnalla, joskus sellaisenaan ja joskus purettavaksi uuden hirsimökin tieltä. Jos taas ei ole rantaa niin ei niistä välttämättä kukaan maksa edes tontin hintaa.
Nykypäivänä jos ostaa asunnon maalta niin pitää suhtautua niin, että siitä ei sitten pääse ikinä eroon, kun ei sitä kukaan osta.