Uskaltaisitko irtisanoutua tyhjän päälle?

Toisille töissä pelaaminen on elämän keskeinen sisältö. Minun elämäni tärkeimmät sisällöt ovat muualla kuin töissä. Toisaalta jos olisi aivan huiput työkaverit niin voisihan elämän sisältönä työkin nousta korkeammalle. 

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoduin. Totesin henkisen hyvinvointini olevan tärkeämpää kuin raha (työ sai voimaan huonosti). Olin 3vko työttömänä ja sain uuden mukavan työn. Itsellä oli ns. puskurirahasto tälläisen tilanteen varalle.

Ei se noin yksinkertaista ole.  Eikä noin mustavalkoista.

Mieti itseäsi, millainen olet tyyppi olet ollut, uusissa työpaikoissa.

Niihin uusiin työpakkoihin tulee ensin tutustua. Selvittää omat vastuunsa omassa työssään. Ja katella ympärillään. että mite tää työyhteisö elää ja toimii.

Mt-ongelmaiset, itsekkäät, narsismiin taipuvaiset, sekä ihmiset, jotka joissakin  ( huonoissa) työpaikoissa ovat muka olleet kunkkuja.

Niin nämä tyypit eivät koskaan sopeudu asiantuntija ja toisia osaamisen perusteella arvostavaan työyhteisöön.

En todellakaan, ainakaan tuosta syystä, nykyinen työ ei tule johtamaan mihinkään. Etsisin uuden työpaikan ja vasta sitten irtisanoutuminen nykyisestä. 

En uskaltaisi. Työnantajat sitä paitsi palkkaavat mieluummin töissä olevia kuin työttömiä. Karua, mutta totta. Eli ensin uuden työpaikan etsintä ja vastä sitten irtisanoutuminen.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan, ainakaan tuosta syystä, nykyinen työ ei tule johtamaan mihinkään. Etsisin uuden työpaikan ja vasta sitten irtisanoutuminen nykyisestä. 

Totta, syy saattaa olla turhan kevyt. Ja rn minä ilman työtä kyllä haluakaan olla. Jos joku huolii kai sekin jotakin on. 

Olen sen tehnytkin. Jälkikäteen todeten ei olisi kannattanut, vaikka lähdin heti opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sen tehnytkin. Jälkikäteen todeten ei olisi kannattanut, vaikka lähdin heti opiskelemaan. 

Miksi ei kannattanut? Menikö taloutesi kuralle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mielenterveyteni on kyseessä niin kyllä mutta muuten en irtisanoutuisi: uuden duunin saa paremmin kun on töissä; vanha juttu kaikki sen tietää ( tai ainakin pitäisi) 

Voihan sitä toki saikuttaakin pidempääkin. Kyllä työnantaja äkkiä ymmärtää, mistä on kyse

 

Koulutetut asiantuntija ammateissa toimivar ihmiset eivät saikuttele.

Tuo saikuttelu kuuluu niilla, jotka ovat säälistä palkattu duuniin, johonkin vähä-älyiseen työhön.  Työhön, jossa omia aivoja ei tarvitse koko työpäivän aikana käyttää.

Kunhan vaan teet sen, mikä o  kädestä pitäen opetettu. Ja neuvottu. Mutta työttömät luuserit jäävät näistäkin duuneista sairaslomille.

Koska ahdistaa, en jaksa nousta ylös klo 5 aamulla, ja lähteä täyttämään suuren elintarvike kaupan hyllyjä.

Tämä. Ja vain tämä, on suuren Suomen suuren työvoimapulan syy.

Laiskat suomalaiset nuorehkot ihmiset.  

Vierailija kirjoitti:

Toisille töissä pelaaminen on elämän keskeinen sisältö. Minun elämäni tärkeimmät sisällöt ovat muualla kuin töissä. Toisaalta jos olisi aivan huiput työkaverit niin voisihan elämän sisältönä työkin nousta korkeammalle. 

Mullekin tärkein sisältö on muissa asioissa, mutta saan rahaa työstä tehdäkseni niitä asioita. Työttömänä jouduin laittamaan nuo muut asiat jäähylle koska ei ollut niihin varaa, elämänlaatuni kärsi ja mielenterveys oli koetuksella.

Kyse ei ole uskalluksesta, vaan olisinko niin tyhmä, että tekisin niin. En ole.

Uskaltaisin. Teen osa-aikatöitä ja olen myös yrittäjä. Olen alusta asti tähdännyt siihen, etten ole nalkissa yhdessä työpaikassa, jos se ei minulle sovi. 

Vierailija kirjoitti:

Toisille töissä pelaaminen on elämän keskeinen sisältö. Minun elämäni tärkeimmät sisällöt ovat muualla kuin töissä. Toisaalta jos olisi aivan huiput työkaverit niin voisihan elämän sisältönä työkin nousta korkeammalle. 

Töissä pelataan kolmannes elämästä, ei ehkä kannata sitä aikaa käyttää vaan muun elämän rahoittamiseen, mutta myös yrittää nauttia siitäkin.

Kyllä, ja niin tein. Tyhjän päällä oltu nyt pari vuotta ja hyvin menee. Nautin elämästä ensimmäistä kertaa koskaan näin pitkäkestoisesti.

Olen tehnyt aikoinaan niin, kun esimies lähenteli ja ahdistuin liikaa. Jäin sitten työttömäksi. Lopulta työllistyin.

Oli elämäni paras ratkaisu.

Irtisanouduin kuntien firmasta kun sain paikan valtiolta vaikka viroissa on valitusaika

Vierailija kirjoitti:

Kukin tekee omat ratkaisunsa. Minä olin niin 'piipussa', että irtisanouduin. Ennen sitä kokeilin toista työpaikkaa, mutta sielläkin oli ilkeä kohtelu. Palasin, ja kohtelu oli entistä huonompaa. Nyt onneksi jo eläkkeellä, mutta haavat ovat jääneet. Ihmiset eivät osaa enää käyttäytyä työssä, vaan kaikki pelaa pelejään. Erilaisia.

Nalkissa olevien käskyttäminen tai yli jyrääminen on alhaista. Toivottavasti monet pystyvät äänestämään jaloillaan ja lähtemään pois. Savustaminen tietysti ei saisi johtaa muiden pois ajamiseen. Parempi sekin kuin jäädä asiattomasti kohtelevaan paikkaan.

Myös töiden vääristely kuormittaa. Joku hyväasemainen voi alkaa puhua ihan kuin jotkut muut tekisivät eri töitä tai eri määriä kuin tekevät. Kokemusta on että joku säännöllisesti antaa kuvaa että joillain on vähemmän tai enemmän töitä ja ehkä eri työnkuva kuin oikeasti. Ihan pärstäkertoimella voidaan rummuttaa ketkä muka ovat hyviä eli suosiossa tai heikompia. Etenkin määräaikaisia vääristellessä mielestäni ihan laitonta toimintaa.

Viime paikassa eräs taas väitti hyväasemaiselle työntekijälle minun läsnäollessani kuinka teen vain hommaa X, vaikka tein muutakin. Puhuja itse ei juuri tehnyt kyseisiä töitä vaan toinen hänen tiimissään teki suurimman osan tietyn vaiheen töistä ja minä sitten muita vaiheita. Silti vaan pokkana vedätykseen tottuneen oloisena selostusta kuinka "he" tekevät jotain ja minä vaan X. Sillä kertaa huikkasin väliin tekeväni myös yksinkertaista hommaa Y. Tuskin hyväasemainen välitti, saattoi olla tottunut vastaavaan ja vedätyksiin.

Ehkä joillekin normaalia mutta en haluaisi vakituiseksi ikuiseen vääntöön. Jotkut jaksavat samalla sekä vähätellä töitä että ottaa niistä kunniaa.

Vaikka joku olisi ylennyt eikä itse viitsisi tehdä joitain töitä, tosi outoa jos kokee tarvetta alkaa vihjata että joku toinen ei saa niitä kovin paljon aikaiseksi tai jopa tekee virheitä. Miksi joku rankaisisi töitä tekevää? Mitä iloa on oman jengin kokoamisesta jos kuitenkin sitten tarvitsee muita tekemään ikäviäkin hommia? Harvoin kai alaisten vaihtaminen pidemmällä aikavälillä tuo viihdettä.

Työnhaku olisi rankkaa duunia. Työttömänä siihen olisi aikaa mutta työnantajat palkkaa ensisijaisesti työssä olevia. Töissä kun on niin ei ole aikaa eikä ehkä oikein jaksamistakaan pitkiin rekry prosesseihin, haastattelut, testit jne. Joten satsaan sijoitusharrastukseen josko saisi tulevaisuudessa elellä pääomatuloilla

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole uskalluksesta, vaan olisinko niin tyhmä, että tekisin niin. En ole.

No jos on rikas voi tehdä tämän ratkaisun ihan olematta tyhmä. Enkä muutenkaan allekirjoita väitettäsi tyhmyydestä. 

Kyllä, ja olen niin tehnytkin. Säästöjä oli sen verran, että selvisin vuoden työttömyydestä, joten ihan tyhjän päälle en jäänyt. Mielenterveys oli tärkeämpää, ja loppuvaiheessa koin vaihtoehtojeni olevan joko irtisanoutua tai luhistua työpisteeni ääreen. Työterveydestä ei ollut apua minulle, vaan oli pakko tehdä isompi ratkaisu. 

Uskaltaisin ja olen niin tehnytkin.