Kuuluiko huutosi käytävälle asti, kun synnytit?

pari perkelettä ja yksi vit... kin lipsahti kun tyttö pakeni takaisin pirun kipeän häntäluun taakse supistuksen loppuessa..



Mutta naapurihuoneesta kantautui samanaikaisesti todella kova karjunta, katsoin mieheeni, joka tokaisi: " Ton täytyy olla mies" , hihitytti jopa siinä vaiheessa..



Tyttäremme syntyi samalla minuutilla kuin tämän " Asta Ovaskan" , mikä oli kuulemma pienessä sairaalassa suhteellisen harvinaista ; )

kätilö kehui rauhalliseksi ensi synnyttäjäksi. minkän lainen se toinen kerta sit on? Kaveri kertoi kun sen äti synnytti neljättä lastaan niin oli haukkunut kätilön huoraksi ja huutanut kuin pieni eläin eikö sen pitäisi helpottua loppua kohden?????

itekseni et ai perkele,mut en kyllä yhtään ääntä korottanu.... ponnistusvaihessa ähisin vaan että enpä enää jaksa.... ja nyt tokassa kipu lamaannutti silleen et hyvä jos kuiskaamaan pystyi et perhana... ja loppu vaiheessa olin epiduraalista ja älyttömästä ilokaasun vbetämisestä niin sekasin et en olis edes tajunnu huutaa...

luojan kiitos naapurihuoneen huuto alkoi kuulumaan vasta sitten kun

meillä oli jo homma ohi. Sieltä kuului aivan eläimellinen huuto, ei olisi

ollut kiva kuunnella sitä siinä avautumista odotellessa. Olisi varmaan

mieskin pötkinyt pakoon

kirkuen: " Ottakaa se pois, ottakaa se pois!! "

Sanoin synnytyksen jälkeen kätilölle, että en tainnut ees huutaa. Kätilö totesi, sanoi että olin vaan puhissut aina ponnistaessa, mutta en huutanut ollenkaan. Lääkäri kun tuli ompelemaan tikkejä, sain kamalan krampin pohkeeseen ja sillon kyllä huusin.

Kun menin raskauden alussa ekaa kertaa äippäpolille, niin odotushuoneeseen kuului ihan kaameaa huutamista ja kiljumista salista. Ei ollut kovin kiva kuunnella, kun silloin vielä pelkäsin synnytystä tosi paljon.

ei olisi tullut mieleenikään huutaa. turha huutaminen vie voimat ponnistamisesta. eikä se huutaminen kipuakaan lievitä. Ja kyllä ne kivut oli kovat mutta miksi sitä huutaa, kun voi ihan normaali äänelläkin puhua...?