Täytyykö miehen lapsuusperheen jäsenten kanssa tulla toimeen?

Ei tietenkään tarvi. En minä ainakaan haluaisi olla tekemisissä uhkailijoiden kanssa. Mieskö siis painostaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tarvi. En minä ainakaan haluaisi olla tekemisissä uhkailijoiden kanssa. Mieskö siis painostaa? 

Ei todellakaan painosta, mutta hän jää kohteliaisuudesta juttelemaan jos yllättäen törmätään ja toiset jutuille tulee. Mieluiten hänkin väistää niin ettei meitä edes huomata. Minä olen myös kohteliaisuudesta muutaman sanan sanonut, mutta nyt olen alkanut miettiä miksi ihmeessä... Ap

Ei tietenkään tarvitse. Jos miehelle ne ihmiset on tärkeitä koettaisin jotain kultaista keskitietä.

Ei tarvitse olla missään tekemisissä.

"Tulla toimeen" ei tarkoita sitä, että pitää juosta pakoon, jos heidät näkee kadulla.

Opin aiemmasta avioliitostani puolison huonotapaisista sukulaisista sen, että vaikka olisin kuinka fiksu ja myötämielinen heitä kohtaan se ei palkitse millään lailla parin vuosikymmenen jälkeen. Kun puolisoni menehtyi hänen sukulaisensa muuttuivat entistä pahemmiksi ja vain mietin, että kannattiko kohteliaisuus ja lahjat ja ystävälliset sanat. Ne asenteet lähtevät jo heidän lapsuudestaan ja kohdentuvat kehen tahansa perheen ulkopuoliseen, joten paras keino on laiha sopu kuin lihava riita. Pysy etäällä. Tervehdi, älä provosoidu. Älä tee heidän eteensä yhtään mitään ja naamioi tunteesi rauhalliseen ilmeeseen.Koska miehesi on samaa mieltä sinulla on hänestä taustatukea. 

Itselleni näytettiin heti ensi tapaamisella selkeästi - eksmiehen vanhemmat ja aikuinen sisko joka asui kotona - etten ole tervetullut.

Myöhemmin eksän veljien vaimojen kanssa sama, irvistelyä ja ilkeitä kommentteja, enkä tiedä miksi.  Emme tunteneet toisiamme aiemmin,  mitään he eivät minusta tienneet enkä minä heistä. Vastaanotto todella ilkeä.

Yksi miehen sisko oli mukava, ja hänen häissään olimme.  Oli isot häät, yöpyminen järjestetty vuokramökeillä jne.  Siellä sitten sain kuulla ilkeyksiä  pukeutumisestani  -olin ostanut melestäni hyvin kauniin mekon  mutta jotain vikaa siinä oli kun suoraakin tultiin vihjailemaan.  Sain kuulla että alkkarit vilkkuu ja kaikkea muuta joka todellakaan ei ollut totta.  Istuin kuulemma haarat leveällä jne. Mekko oli täysin "säädyllisen" pituinen mutta ei nyt kuitenkaan nilkkoihin asti. Taisi jäädä polven kohdalle.

Jäimme yöksi meille varattuun mökkiin mutta aamulla lähdimme aikaisin emmekä jääneet aamiaiselle joka oli tarjolla.  Eksä oli hyvin vaivautunut ja vihainen hänkin. 

Sen jälkeen sanoin eksälle että tästä lähtien käyt sitten yksin kun heitä haluaa tavata, ja se piti siihen asti kunnes 8 vuotta myöhemmin tuli ero joka ei johtunut hänen perheestään.

Riippuu kokonaisuudesta.

Jos kumppani etäinen perheensä kanssa voi hyvin itekki pitää etäisyyttä. Jos taas läheinen, niin varmasti helpompaa ja rennompaa, jos voi edes tulla toimeen.

Ja sit tietenkin pitää myös huomioida se toisten käytös. Jos se on avoimen halveksuvaa (tms negatiivista) voi pitää etäisyyttä, mutta jos taas aidosti yrittävät tutustua on hyvä olla valmis tutustumaan.

Eli kokonaisvaltaisen tilanteen mukaan.

Minusta tervehtiä pitää, jos toiseen saa katsekontaktin. Edes nyökkäämällä. Mutta muuten ei tarvitse jutustella. Enkä nyt toiseen suuntaan lähtisi kuitenkaan kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kokonaisuudesta.

Jos kumppani etäinen perheensä kanssa voi hyvin itekki pitää etäisyyttä. Jos taas läheinen, niin varmasti helpompaa ja rennompaa, jos voi edes tulla toimeen.

Ja sit tietenkin pitää myös huomioida se toisten käytös. Jos se on avoimen halveksuvaa (tms negatiivista) voi pitää etäisyyttä, mutta jos taas aidosti yrittävät tutustua on hyvä olla valmis tutustumaan.

Eli kokonaisvaltaisen tilanteen mukaan.

Kyllä me alkuun oltiin ihan kavereita. Sitten yksi, se väkivaltainen, eräissä juhlissa totesi että pilaan mieheni elämän. En edes tiedä mistä tämä mielipide, siitäkö ettei mieheni halunnut enää hänen kanssaan ryyppyreissuille kun meille syntyi lapset? Kun tämä "veli" tapasi joutua putkaan ym. En todella tiedä enkä koskaan ole saanut tietää mitä tämä tarkoitti. Ja että minut teki mieli kuulemma hakata tohjoksi. Joka tapauksessa, muut menivät hänen puolelleen, minua ja miestä ei kuunnellut kukaan.

Välit oli poikki kauan ja nyt ollaan nähty satunnaisesti, siis ihan tyyliin kaupassa, ja he teeskentelevät niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut 😄

Mies tosiaan kohteliaisuuttaan muutaman sanan vaihtaa, minä en enää jaksa. Ap

Ei tarvitse. Miehen tulevaisuus on vaimossa ja lapsissa, jos jää roikkumaan lapsuudenperheeseensä niin jätä roikkumaan keskenään

Vierailija kirjoitti:

Minusta tervehtiä pitää, jos toiseen saa katsekontaktin. Edes nyökkäämällä. Mutta muuten ei tarvitse jutustella. Enkä nyt toiseen suuntaan lähtisi kuitenkaan kävelemään.

Meinaatko että ihan pitää itse etsiä sitä katsekontaktia? Toiseen suuntaa kävely myös hyvä keino estää tilanteita.

Ei kannata yrittää pitää välejä. Se on kaksisuuntainen tie ja he ovat kantansa kertoneet. Puolisolla on napanuoran rippeet vielä kiinni ja hän yrityää kultaista keskitietä niinkauan kunnes hänenkin silmät avautuvat ja napanuora napsahtaa poikki ettei kannata.

Sinun ja puolisosi perhe on tärkein, te kasvatatte lapsenne vastuullisiksi ihmisiksi joilla hyvä itsetunto. Päinvastoin kuin näillä toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kokonaisuudesta.

Jos kumppani etäinen perheensä kanssa voi hyvin itekki pitää etäisyyttä. Jos taas läheinen, niin varmasti helpompaa ja rennompaa, jos voi edes tulla toimeen.

Ja sit tietenkin pitää myös huomioida se toisten käytös. Jos se on avoimen halveksuvaa (tms negatiivista) voi pitää etäisyyttä, mutta jos taas aidosti yrittävät tutustua on hyvä olla valmis tutustumaan.

Eli kokonaisvaltaisen tilanteen mukaan.

Kyllä me alkuun oltiin ihan kavereita. Sitten yksi, se väkivaltainen, eräissä juhlissa totesi että pilaan mieheni elämän. En edes tiedä mistä tämä mielipide, siitäkö ettei mieheni halunnut enää hänen kanssaan ryyppyreissuille kun meille syntyi lapset? Kun tämä "veli" tapasi joutua putkaan ym. En todella tiedä enkä koskaan ole saanut tietää mitä tämä tarkoitti. Ja että minut teki mieli kuulemma hakata tohjoksi. Joka

Mikähän ihme juttu tuo oikein on? Onko niistä miehen sisaruksista kukaan naimimisissa tai avoliitossa? Seurusteleeko kukaan heistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kokonaisuudesta.

Jos kumppani etäinen perheensä kanssa voi hyvin itekki pitää etäisyyttä. Jos taas läheinen, niin varmasti helpompaa ja rennompaa, jos voi edes tulla toimeen.

Ja sit tietenkin pitää myös huomioida se toisten käytös. Jos se on avoimen halveksuvaa (tms negatiivista) voi pitää etäisyyttä, mutta jos taas aidosti yrittävät tutustua on hyvä olla valmis tutustumaan.

Eli kokonaisvaltaisen tilanteen mukaan.

Kyllä me alkuun oltiin ihan kavereita. Sitten yksi, se väkivaltainen, eräissä juhlissa totesi että pilaan mieheni elämän. En edes tiedä mistä tämä mielipide, siitäkö ettei mieheni halunnut enää hänen kanssaan ryyppyreissuille kun meille syntyi lapset? Kun tämä "veli" tapasi joutua putkaan ym. En todella tiedä enkä koskaan ole saanut tietää mitä tämä tarkoitti. Ja et

Mikähän ihme juttu tuo oikein on? Onko niistä miehen sisaruksista kukaan naimimisissa tai avoliitossa? Seurusteleeko kukaan heistä? 

On ainakin osa. Hauskaa tässä on sinällään se että minä ja mieheni ollaan edelleen onnellisesti yhdessä, mutta heistä ainakin kaksi on vaihtanut kumppania sen jälkeen kun minut haukkuivat mieheni elämän pilaamisesta 😄 Että hyvin pilattu. 

Vuosia meni niin ettei oltu missään tekemisissä, nykyään tulee joskus nähtyä kun käydään samoissa kaupoissa ja kerran juhlissa. Ja mua ärsyttää se että heitä näkee. Itse en kuuna päivänä kehtaisi käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikö aikuiset ihmiset tajua, että anteeksipyyntö olisi pakollista ihan ensimmäisenä, jos haluavat millään lailla meidän elämään kuulua ja kuulumisia kuulla? Ja tuskin meistä silti ystäviä enää tulee, mutta luulisi ymmärtävän. Ap