Kertokaa elämästänne jotain yllättävää
Elämä on ihmeellistä ja usein yllättävää. Olisi mielenkiintoista kuulla tarinoitanne.
Kommentit (63)
Olen harrastanut seksiä kolme kertaa itseäni vanhemman henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen harrastanut seksiä kolme kertaa itseäni vanhemman henkilön kanssa.
Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla.😀
Yllättävää on se, että miten paljon voi sattua kaikkea pahaa yhdelle ihmiselle, milloin sitä hyvää alkaa tulemaan?
Päiväkodista asti peruskoulun loppuun rajua kiusaamista, 2 krt s.hyväksi-käytetty, sukuuni kuuluu nykyään avioliiton kautta minun kaksi koulukiusaajaani ja nyt syöpä. Ja oon vasta 25v. Kuolenko tähän syöpään ja totean, että mitään hyvää en saanut elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää on se, että miten paljon voi sattua kaikkea pahaa yhdelle ihmiselle, milloin sitä hyvää alkaa tulemaan?
Päiväkodista asti peruskoulun loppuun rajua kiusaamista, 2 krt s.hyväksi-käytetty, sukuuni kuuluu nykyään avioliiton kautta minun kaksi koulukiusaajaani ja nyt syöpä. Ja oon vasta 25v. Kuolenko tähän syöpään ja totean, että mitään hyvää en saanut elämässä?
Elämä on välillä käsittämättömän epäreilua. Tähän päivään toivon sulle kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin todennäköisesti aikeissa päättää omani.
Sama. Mitään aikataulua ei ole, mutta olen tullut sinuiksi sen ajatuksen kanssa, että voin sen halutessani tehdä. Ihmiset ihailevat nykyään elämäniloani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin todennäköisesti aikeissa päättää omani.
Sama. Mitään aikataulua ei ole, mutta olen tullut sinuiksi sen ajatuksen kanssa, että voin sen halutessani tehdä. Ihmiset ihailevat nykyään elämäniloani.
Elämä itsessään on arvokas. Vaikka omassa mielessä olisi mitä ajatuksia tahansa, itsetuhoisiakin, niin jo se että tänäänkin jaksoi vaan olla ja elää on arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää on se, että miten paljon voi sattua kaikkea pahaa yhdelle ihmiselle, milloin sitä hyvää alkaa tulemaan?
Päiväkodista asti peruskoulun loppuun rajua kiusaamista, 2 krt s.hyväksi-käytetty, sukuuni kuuluu nykyään avioliiton kautta minun kaksi koulukiusaajaani ja nyt syöpä. Ja oon vasta 25v. Kuolenko tähän syöpään ja totean, että mitään hyvää en saanut elämässä?
Sinä et kuole tuohon syöpään, vaan paranet siitä. Sen jälkeen elämässäsi alkaa parempi jakso, jolloin monet unelmasi toteutuvat ja elämääsi astuu monia hyviä ihmisiä. Myös terveytesi pysyy vakaana. Odota vielä, paremmat ajat ovat vasta edessä päin.
t. Noita (uskokoon ken tahtoo, mutta tällaisen täysin selvän vision näin kirjoittajan elämästä)
Sama noita jatkaa.
Ketjun aiheeseen liittyen, minulla on selvännäkökyky jo lapsesta asti, periytynyt suoraan äidiltäni. Muistaakseni olen jo kirjoittanut tästä johonkin ketjuun joskus, mutta ennen koronapandemian alkua, syyskuussa 2019 näin täysin selvän vision, kuinka Lontoon Tower Bridge nostettiin ylös. Kysyin joltakulta, että mitä täällä tapahtuu. Henkilö sanoi näin, että maailma sulkeutuu. Niinhän siinä sitten muutaman kuukauden kuluttua kävikin.
Vierailija kirjoitti:
Äänestin persuja
Kysyttiin jotain yllättävää.
Olisin valmis kuolemaan. Elämä ollut pilalla jo kauan aikaa.
Tekis mieli kertoa mutta liian henkilökohtaisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen harrastanut seksiä kolme kertaa itseäni vanhemman henkilön kanssa.
Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla.😀
Keksin ainakin kolme tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis kuolemaan. Elämä ollut pilalla jo kauan aikaa.
Kaikki muuttuu vielä!
Mitä sä haluat kuulla ihmisiltä? Ufojuttuja, lapsuus, ulkomaat, muu?
Olen edennyt uralla johtotehtäviin ja sellainen ihminen, jota kuvaillaan vahvaksi, iloiseksi ja itsevarmaksi. Joillekin harvoille joille olen joskus kertonut elämästäni, ovat olleet todella hämmästyneitä siitä, etten ole niitä tyyppejä, joilla on hyvät taustat, tuki kotoa ja kaikki mennyt aina ns. ylämäkeä, tai etten olisi oikeasti ihan terve mieleltäni ollut aina.
Olen ollut suljetulla osastolla kolmesti, yrittänyt kerran itsemurhaa ja taistellut itseni terveeksi erittäin vakavasta masennuksesta. Edelleen kamppailen ahdistuneisuushäiriön kanssa, joka aiheuttaa välillä sen, että romahdan aivan täysin ja saan paniikkikohtauksia, olen epävarma ajoittain itsestäni niin pahasti, että mietin jopa itsetuhoisia asioita. Koulut on olleet vaikeita, mutta olen jotenkin sinnitellen saanut ne käytyä pidemmällä kaavalla. Olen pääsääntöisesti jopa ihan onnellinen ja itsevarma, mutta nuo romahdukset tulevat kohtauksia ja todella voimakkaina sellaisina. Nykyään osaan onneksi ottaa ne jo vastaan niin, etten ole ajamassa kalliota päin tai tee mitään peruuttamatonta.
Kuitenkin useampi on sanonut, että olen niitä viimeisiä tyyppejä joista uskoisi. Varmaan ihan hyvä sinänsä, en halua sen näkyvän tai vaikuttavan enää elämääni niin paljon.