Lapsettomat hääjuhlat
Aiheesta on kirjoitettu tällä palstalla useaan otteeseen. Haluan kuitenkin tuoda aiheeseen IS:n tuoreen artikkelin myötä uuden näkökulman.
Lapsia suojellaan kulttuurissamme nykyään äärimmäisyyksin asti, niin lainsäädännön kuin moraalisen ohjeistuksen kautta. Lapsien suojeleminen sinällään on tietenkin perusteltua. Eräs asia, josta on paljon viime vuosina puhuttu, on alkoholinkäyttö lasten seurassa. Ensin alettiin puhua siitä, että lasten ei pitäisi joutua näkemään vanhempiaan humalassa. Nykyään ollaan tultu siihen pisteeseen, että lasten ei joidenkin mielestä pitäisi ylipäätään nähdä minkäänlaista alkoholinkäyttöä.
Luulen, että moni pari päätyy laittamaan hääkutsuun "vain aikuisille" juuri siksi, että he haluavat, että heidän häissään saa humaltua, ilakoida, kiroillakin, ilman pelkoa syytöksistä lasten vaurioittamisesta. Kun itse olin lapsi, olin useasti erilaisissa hää-, syntymäpäivä- ym. juhlissa, joissa aikuiset kiskoivat boolia ja lauloivat humalassa. En siitä traumatisoitunut. Se oli meille lapsille ihan luontainen ympäristö. Leikimme keskenämme samojen pöytien alla, joiden toisella puolella aikuiset juhlivat.
Ja sitten newsflash kaikille niille, jotka mielessään pyörittelevät ajatuksia suomalaisista ja alkoholista. Olen ollut häissä Suomen ulkopuolella useammassa maassa Euroopassa ja Aasiassa -yhdet niistä olivat omani. Yhdetkään niistä eivät olleet ns. kuivat häät. Alkoholin nauttiminen kuuluu juhlaperinteisiin globaalisti. Yhdetkään näistä ulkomaisista häistä eivät olleet myöskään lapsettomat.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Et traumatisoitunut, koska alkoholinkäytöstä ja humalaisuudesta huolimatta sinulla oli turvallinen olo. Et luultavasti ollut koskaan joutunut pelkäämään humalaista aikuista, joutunut aikuisen kännisen miehen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Pystyit luottamaan siihen, että mikäli joku käyttäytyisi pelottavasti, vanhempasi olisivat turvanasi. Joillekin lapsille taas vanhemmat eivät tarjoa turvallisuuden tunnetta tai suojelua, jotkut jopa itse ovat lapsilleen se uhka ja vaara.
Kenestäkään ei tiedä ulospäin mitä perheen lapset ovat kokeneet ja miten he suhtautuvat humalaisiin aikuisiin ympäriinsä. Ja on täysin eri asia jos humala näkyy iloisuutena, tanssimisena ja laulamisena kuin että se näkyy huutamisena, riidanhaastamisena, tavaroiden rikkomisena tai väkivaltana. Se riittää, jos lapsella on yksikin tällainen kokemus jossa hän on yhdistänyt jonkun häiden vieraan pelottavaan käytökseen humalassa, silloin kaikki tuollaiset tilaisuudet
Kuten sanottua. On ikävää ja väärin, että tällaisia tapauksia on. Tosiasia on kuitenkin se, ettei suurin osa lapsista ahdistu tai järkyty. Miksi siis pitää ottaa esille negatiivisimmat kokemukset ja teoriat kuinka voi käydä? Samalla tavalla voisi kieltää pyörällä ajon tai uimisen. Suurin osa menee hyvin mutta kyllä noissakin tapahtuu kaikenlaista onnettomuutta.
Olin n. kuukausi sitten häissä, mitkä oli lapsettomat (ehdoton vaatimus). Niin eiköhän sinne joku vieras yrittänyt tuoda lapsikatraan mukanaan (4 lasta), hirveä huuto ja rääkyminen alkoi jo kirkon pihalla. Sulhanen tuli kirkosta ulos ja pyysi vieraita viemään lapset muualle tai sitten olemaan tulematta. Myöhemmin juttelin sulhasen kanssa tästä, niin kertoi että koko seremonia ja hääjuhla olisi mennyt juuri näiden lasten takia vituralleen kun ovat vapaan kasvatuksen tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä nosto! Suomea haukutaan lapsivihamieliseksi maaksi, mutta oman kokemukseni mukaan Suomessa tilaisuudet, joissa lapsia on mukana, toteutetaan automaattisesti "lasten ehdoilla" ja esimerkiksi juuri vähäistäkin alkoholin käyttöä saatetaan lasten seurassa paheksua. Vastaavasti esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa, jotka mielletään lapsiystävällisiksi, lapset ovat mukana juhlissa ja julkisilla paikoilla, kuten ravintoloissa, mutta eivät ole tilaisuuden keskipisteitä. Aikuiset saavat keskustella rauhassa ilman, että lapset ovat koko ajan vaatimassa huomiota, ja nauttia viiniä ilman paheksuvia katseita.
Vapaaehtoisesti lapsettomana Suomessa turhaudun helposti lapsiperheiden seurassa siihen, lasten ympärillä hössötetään. Koko ajan ollaan työntämässä lapsille välipalaa tai aurinkorasvaa, ja lapset saavat keskeyttää aikuisten keskustelun milloin haluavat. Kun lapsi haluaa huomiota, vaikkapa e
No mullekaan kävi niin, etten voi edes soittaa ystävälleni jolla on kolme pientä lasta 4-8v kun nuorin on kokoajan äidin ollessa puhelimessa vetämässä äidin essusta ja katso äiti,katso kun minä teen. Siis ihan kokoajan, ja kuulin tämän tietysti puhelimen kautta. Kävinkin että äiti rupesi katsomaan lapsensa tsiljoona kertaa tekemää temppua ja lopetti keskustelut mun kanssa. Puhelimessa vallitsi hiljaisuus ja kuulin vaan kuinka äiti kannusti lastaan. Sitten jonkun 3-5min päästä ystäväni palaa puhelimeen ja kysyy mihin jäätiinkään! Samassa tilassa oli myös lapsen isä, mutta äidin huomiota lapsi halusi kun se olikin jossain muualla, eli minun kanssa käymässä keskustelussa. Ystäväni olisi voinut ihan hyvin sanoa että iskä katsoo temppuja nyt kun äiti on puhelimessa jne. Tätä tapahtui joka kerta kun olin hänen kanssaan puhelimessa. Lopetin puhelin soitot ystävälleni. Yhteydenpito on ollut vuosia jo viestittelyä harvakseen noin 3kertaa vuodessa. Ystäväni ei koskaan herännyt siihen että kuinka ikävää hänen käytöksensä oli minulle, enkä siitä voinut hänelle sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et traumatisoitunut, koska alkoholinkäytöstä ja humalaisuudesta huolimatta sinulla oli turvallinen olo. Et luultavasti ollut koskaan joutunut pelkäämään humalaista aikuista, joutunut aikuisen kännisen miehen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Pystyit luottamaan siihen, että mikäli joku käyttäytyisi pelottavasti, vanhempasi olisivat turvanasi. Joillekin lapsille taas vanhemmat eivät tarjoa turvallisuuden tunnetta tai suojelua, jotkut jopa itse ovat lapsilleen se uhka ja vaara.
Kenestäkään ei tiedä ulospäin mitä perheen lapset ovat kokeneet ja miten he suhtautuvat humalaisiin aikuisiin ympäriinsä. Ja on täysin eri asia jos humala näkyy iloisuutena, tanssimisena ja laulamisena kuin että se näkyy huutamisena, riidanhaastamisena, tavaroiden rikkomisena tai väkivaltana. Se riittää, jos lapsella on yksikin tällainen kokemus jossa hän on yhdistänyt jonkun häiden vieraan pelottavaan käytökse
Usko jo, me ei vaan haluta niitä kersoja juhliin. Jotkut vaan käyttää sitä alkoholia tekosyynä, kun eivät uskalla sanoa suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Et traumatisoitunut, koska alkoholinkäytöstä ja humalaisuudesta huolimatta sinulla oli turvallinen olo. Et luultavasti ollut koskaan joutunut pelkäämään humalaista aikuista, joutunut aikuisen kännisen miehen seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Pystyit luottamaan siihen, että mikäli joku käyttäytyisi pelottavasti, vanhempasi olisivat turvanasi. Joillekin lapsille taas vanhemmat eivät tarjoa turvallisuuden tunnetta tai suojelua, jotkut jopa itse ovat lapsilleen se uhka ja vaara.
Kenestäkään ei tiedä ulospäin mitä perheen lapset ovat kokeneet ja miten he suhtautuvat humalaisiin aikuisiin ympäriinsä. Ja on täysin eri asia jos humala näkyy iloisuutena, tanssimisena ja laulamisena kuin että se näkyy huutamisena, riidanhaastamisena, tavaroiden rikkomisena tai väkivaltana. Se riittää, jos lapsella on yksikin tällainen kokemus jossa hän on yhdistänyt jonkun häiden vieraan pelottavaan käytökseen humalassa, silloin kaikki tuollaiset tilaisuudet
Suuntasit ilmeisesti tämän kommentin minulle, ap:lle.
Itse asiassa minulla on lapsuuden kokemuksia ei-turvallisesta humalaisesta aikuisesta. Isäni oli alkoholisti. Sanan varsinaisessa merkityksessä, hän jopa kuoli alkoholin vuoksi, vanhempieni jo erottua. Pelkäsin myös isääni humalassa, hän saattoi silloin olla ilkeä ja väkivaltainenkin.
Tästä huolimatta humalaiset aikuiset eivät juhlissa ja illanistujaisissa häirinneet minua. Näin, että he olivat pääosin hyvällä tuulella ja usein hiukan hassuja. Kokemukset omasta humalaisesta isästäni eivät siis yleistyneet muihin aikuisiin. Näin jälkeen päin ajateltuna nämä kokemukset illanistujaisista ehkä jopa auttoivat terveen suhtautumisen luomisessa alkoholiin. Näin, että vika oli isässäni; hänen päihderiippuvuudessaan ja ehkä luonnehäiriössäänkin. Jos ainoat lapsuuden kokemukseni humalaisesta aikuisesta olisivat tulleet hänen kauttaan, olisin varmaan ajatellut alkoholin olevan saatanasta. Nyt, itse aikuisena, minulla on luonteva suhtautuminen tähän aineeseen. Minusta ei tullut sen paremmin raivoraitista kuin alkoholiongelmaistakaan. Juon silloin tällöin lasin tai kaksi viiniä ruoan kanssa. Joskus -esimerkiksi häissä- pikku tuiteriin asti.
Olen kokenut kyllä ihan toisin. Ulkomailla etenkin vietettyäni aikaa Espanjassa ja Italiassa aikuiset suhtautuvat luontevasti ja ystävällisesti lapsiin. Suomessa lapset eivät saa kuulua eikä näkyä. Jos olemme viettämässä aikaa ystäväni kanssa ja lapseni on mukana eli olemme kolmestaan niin silloinhan siinä on kolme henkilöä, jotka huomioivat toisiaan seurueessa. Ei olisi sopivaa ottaa kolmanneksi henkilöksi aikuista, jolle ei sitten kuitenkaan puhuta ja jota ei otettaisi mukaan keskusteluun. Toki lapsen ei tarvitse olla keskipiste ja hänet voi ohjata jossain kohti omiin puuhiin, että aikuiset voivat jutella myös keskenään hetken.
Suvussani on eräs nuori aikuinen, joka on kertonut ihan avoimesti, ettei pidä lapsista. Tällaisen ääneen sanominen on suomessa ihan ok. Hän käyttäytyy esim. sukujuhlissa todella töykeästi lapsia kohtaan ja odottaa lapsilta parempaa käytöstä, kuin aikuisilta. Esim. Sietää aikuiselta päälle puhumisen, muttei koskaan lapselta.
Uskoisin siis, että Suomessa on todella helppo ja sallittua vihata lapsia. Toisaalta taas on luonnollista, että vanhempien täytyy olla tarkkana ja lastensa puolella, kun joku käyttäytyy tökerösti. Vanhempien tehtävä on levittää lapselle se aurinkovoide ja tarjota säännöllisesti välipalaa, oltiinpa missä päin maailma tahansa.