Menee hermo uusperhe-elämään

Ikävä sanoa että mitäs me sanottiin, mutta näin. Uusperheiden vaikeus on tutkittu juttu, keskimäärin kuulema seitsemän vuotta kestää tilanteen vakiintua, varmaan siinä ajassa monen lapset onkin jo lähteneet kotoa niin ilmankos. Eronneena ja introverttina olen aina ajatellut, etten ihan hirveästi rakastaisi jos lapset toisin yhtäkkiä meille kavereitaan asumaan. En ole sitten itsekään tuonut miesystävääni, onneksi on hänenkin toiveissa näin. Ehditään asua yhdessä kun lapset on aikuistuneet jos siltä tuntuu.

On muuten myös romantiikkaa ja hyvää *krhm* aikuisten aikaa, kun ollaan yhdessä enimmäkseen kahdestaan. Ja silloin harvoin kun ollaan koko uusperhejengi kasassa, niin kaikki tulee toimeen ja viihtyy.

Minulla on kaksi lasta ja eron jälkeen ollut alusta asti selvää että en tapaile miehiä joilla lapsia. Jos ei löydy lapsetonta miestä, olen yksin. No, vähän vahingossakin olen ajautunut suhteeseen, vaikka en sitäkään pitkään kaivannut. Mutta tällä miehellä ei olekaan lapsia. Yhteen tuskin muutetaan ainakaan toistaiseksi. Kun mies asuu ihan lähellä, niin hyvin toimii näinkin. 

AP ei välttämättä enää näitä lue, mutta vastaan silti. Tuollaisessa tilanteessa alkuun koittaisin järjestää niin että lapset olisivat vuorotellen siellä toisella vanhemmalla, siis kun sun lapset on isällään, miehen lapset olisivat teillä. Ja toisinpäin. Toki hankalampaa jos vaikka toisella ne lapset on aina siinä. Tai ehkä olisivat enemmän siellä toisella vanhemmalla, jos se kaikille sopii.

Mun ex tapailee aina jotain yh äitejä, kiva siinä sitten meidän lapsille aina tutustua myös uusiin lapsiin ja sitten se homma menee kuitenkin puihin. Ei ne sentään kenenkään kanssa ole yhdessä vielä asunut. Mun miesystävä käy täällä pääosin kun olen yksin. Välillä tehdään yhdessä jotain koko porukka. 

Uusperheet ei toimi, älkää edes yrittäkö niin lasten kuin aikuisten vuoksi. Mustasukkaisuutta, ulkopuolisuutta, riitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vessoja ja peseytymistiloja liian vähän? Voisiko teineille tehdä niitä lisää? Kampauspöytä omaan huoneeseen (myös pojille). Suihkuvuorot?

Miksi 2 lasta tappelee? Kehityskeskustelun paikka?

Onhan tuo lapsille ihan hirveä elämänmuutos, yhteenmuutto toisen lapsiperheen kanssa. Vertaisin tilanteeseen, jossa mies toisi toisen perheensä kotiin asumaan ja sanoisi, että tässä on meidän uusi perhe ja sinun tulee alkaa tätä rakastaa. Olisitte voineet myös seurustella 2 kodissa, kunnes lapset maailmalla. Nämä ovat omia, ei lasten, valintoja.

On ihan liian vähän. Meillä on kolme makuuhuonetta ja kuusi lasta. Kaksi vessaa. Ihan liian pieni talo ja mahdotonta saada omaa rauhaa.

Miehen kaksi vanhinta asuu pääsääntöisesti äidillään ja kaksi nuorinta meillä. Omat lapset asuu meillä. En ymmärrä miksi he tappelevat koko ajan, ollaan puhuttu, mutta en ymmärrä 

Siis yhteinen huone lapsilla, jotka eivät ole sisaruksia? Olisin tappanut itseni, jos minulle olisi tehty noin lapsena.

Ei tässä tietysti jälkiviisaus auta, mutta oliko pakko muuttaa yhteen, jos tila ei riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä elämää. Kannattaa puhua perheen kesken asioista ja sopia yhteiset säännöt. Lapsille riitaa tulee aina, vaikka olisivat biologisia sisaruksia. Ei täysin riidatonta perhettä olekaan 

Tiedän. Tuntuu vaan pahalta itseni, miehen ja lasten puolesta kun ei meistä kukaan tällaista toivonut. Ap

Elämä ei mene sen mukaan mitä toivot, vaan sen mukaan, mihin pystyt. 

Olen itsekin uusperheellinen ja miehellä ja minulla on samanikäiset lapset jotka tulevat hyvin toimeen keskenään. Silti ei olisi tullut mieleenkään laittaa heitä samaan huoneeseen. Lapsilta joilla oli omat huoneet ennen yhteenmuuttoa, ei voi viedä omia huoneita. Yhteenmuutossa pitää olla porkkanaa kaikille.

Joo emämoka oli laittaa eri perheen lapset yhteiseen makuuhuoneeseen. Se on TODELLA epäreilua lapsille! Ihan nyt vähintään lapsille perhekunnittain jaettava huone ja tarvittaessa vanhemmat olkkarin puolelle. 

Mitäs otit neljän lapsen isän. Noin isossa porukassa on liikaa ihmissuhdekuvioita.

Ei ikinä uusperhettä. Liikaa draamaa ja exiä. Järki siinä menee.

Up

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Mutta kai itsekin tajusit että uusperhe-elämä ei ole normaalia perhe-elämää? Kun on porsittu ja erottu niin ei silloin tulisi pilata lasten elämää enää lisää!

Voimaantumiskiimainen uusfeministi paskoo ydinperheensä päälle ajattelematta tällaisia asioita, sitten on shokissa kun aidan toisella puolella oli vielä pahempi perhehelvetti odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, että alkaisitte pitää lapsille kuria? Kurin avulla lapset on mahdollista saada aisoihin ja tappelu loppumaan. Lastensuojelu ei toki kuria hyväksy, mutta eivät ne lähtökohtaisesti näe mitä ihmisten kodeissa tapahtuu.

Kuri on eri asia kuin kuritus. 

Kaikki asiat väännetään sille tolalle kun halutaan. Jos sanot että komennat lapsiasi niin se annetaan ymmärtää niin että sinä huudat, raivoat ja mesoat lapsillesi ja käytät myös fyysistä väkivaltaa. Tätä on Suomi tänäänkin.

Lasten oikeuksia ei saa rikkoa vaikka kuinka tekisi mieli. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen.

Joo, ja sen huomaa tämän päivän kouluista. Vrt. asiasta käyty keskustelu viime päivinä. 

😒🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Mutta kai itsekin tajusit että uusperhe-elämä ei ole normaalia perhe-elämää? Kun on porsittu ja erottu niin ei silloin tulisi pilata lasten elämää enää lisää!

Voimaantumiskiimainen uusfeministi paskoo ydinperheensä päälle ajattelematta tällaisia asioita, sitten on shokissa kun aidan toisella puolella oli vielä pahempi perhehelvetti odottamassa.

Ja mies on niin perässä vedettävä tallukka, että ei osaa sanoa ei? 

No, niinhän se asia aina onkin. 🙄