Missä vaiheessa seurustelua tulisi kertoa kroonisesta sairaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Minusta jos sairaus vaatii jatkuvaa hoitoa ja käy puolen vuoden-vuoden välissä tarkastuksessa niin tästätulisi kertoa siinä vaiheessa kun sovitaan että muita ei enää tapailla. Tuo migreeni on hyvä kyllä kertoa heti jos ollaan paljon tekemässä suunnitelmia, retkiä, festareita jne. myös ne sairaudet jotka voivat vaikuttaa niin että voi yllättäen joutua sairaalaan on hyvä kertoa mahdollisimman pian jotta tapailukumppani tietää mitä tehdä jos tulee sairauskohtaus. Mt-asiat tulee kertoa heti, koska ne vaikuttaa potentiaalisesti koko suhteeseen ja ihmisen käyttäytymiseen. Mitään kremppoja tai vanhoja urheiluvammoja ei tarvitse kertoa, jollei ne vaikuta erityisemmin elämään.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoni näkyy vain ujoutena. Jos ujous on kumppanille ongelma, niin joutaa mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten, kun sinusta tuntuu turvalliselta tehdä niin. Terveysasiat ovat yksityisasioita, ja saat itse päättää, kenelle niistä kerrot ja missä vaiheessa.

Ei nyt ihan näinkään. Nuppiviat on sellaisia mitkä täytyy kertoa mahdollisimman pian. Diabetes on hyvä mainita aikaisessa vaiheessa ihan sairaan henkilön oman turvallisuuden takia. Sp-taudit kuten herpes, hiv syfilis tai klamydia jne. ehdottomasti ennen kuin päästään intiimimlle tasolle. Jokainen ymmärtää että noista ei ole helppoa puhua mutta ei ole oikein toista kohtaan salata jotain mistä saattaa olla vaaraa. Terveydellisiä tai muunlaista vaaraa. 

Jos on vaikka sairaseläkkeellä jonkun kroonisen mutta ei tarttuvan sairauden takia (esimerkiksi reuma) niin on varmaan luonnollista mainita asiasta samassa yhteydessä kun tulee puhetta työstä.

Eikä myöskään näinkään. Suomen lain mukaan terveysasiat ovat yksityisasioita, sillä poikkeuksella, että tartuntataudeista tulee kertoa, jos toiseen kohdistuu tartunnan riskiä.

Eli lain kirjaimen mukaan tarttuvasta sukupuolitaudista tulee kertoa. Silti monet ei niin tee, osa ei edes käy testeissä eikä tiedä tartunnasta, joten taudit leviää.

Mitä tulee muihin vaivoihin, ne on lain suojaamina yksityisasioita. Se on täysin henkilön omassa päätäntävallassa, missä vaiheessa niistä kertoo. Itse en todellakaan lähde avaamaan omia yksityisasioita, liittyivät ne sitten omaan talouteen, tai terveyteen satunnaisille tapailukumppaneille, eli käytännössä tuntemattomille ihmisille. Eri asia, jos jollain tasolla tuntee toisen ja pystyy jo jossain määrin luottamaan.

AIDS.AIDS..AIDS...AIDS....AIDS.....AIDS......AIDS.......AIDS........AIDS.........AIDS..........AIDS...........AIDS.AIDS.AIDS..AIDS...AIDS....AIDS.....AIDS......AIDS.......AIDS........AIDS.........AIDS..........AIDS...........AIDS.AIDS.AIDS..AIDS...AIDS....AIDS.....AIDS......AIDS.......AIDS........AIDS.........AIDS..........AIDS...........AIDS.AIDS.AIDS..AIDS...AIDS....AIDS.....AIDS......AIDS.......AIDS........AIDS.........AIDS..........AIDS...........AIDS.AIDS.AIDS..AIDS...AIDS....AIDS.....AIDS......AIDS.......AIDS........AIDS.........AIDS..........AIDS...........AIDS.

Dm1 tulee kyllä heti ensimmäisen yhteisen ruokailun aikana treffikumppanille selväksi vaikka hoidan sitä malko huomaamattomasti insuliinipumpulla. En koe tarpeelliseksi peitelläkään, sairaus vaatii jatkuvaa jokapäiväistä hoitoa tai se menee huonoon tasapainoon saman tien ja sitä en halua.

Vierailija kirjoitti:

 

Eikä myöskään näinkään. Suomen lain mukaan terveysasiat ovat yksityisasioita, sillä poikkeuksella, että tartuntataudeista tulee kertoa, jos toiseen kohdistuu tartunnan riskiä.

Eli lain kirjaimen mukaan tarttuvasta sukupuolitaudista tulee kertoa. Silti monet ei niin tee, osa ei edes käy testeissä eikä tiedä tartunnasta, joten taudit leviää.

Mitä tulee muihin vaivoihin, ne on lain suojaamina yksityisasioita. Se on täysin henkilön omassa päätäntävallassa, missä vaiheessa niistä kertoo. Itse en todellakaan lähde avaamaan omia yksityisasioita, liittyivät ne sitten omaan talouteen, tai terveyteen satunnaisille tapailukumppaneille, eli käytännössä tuntemattomille ihmisille. Eri asia, jos jollain tasolla tuntee toisen ja pystyy jo jossain määrin luottamaan.

Mutta kun ne nuppiviat pelottaa :(

Sanoisin että hieman riippuu iästä. Ainakin kaikesta sellaisesta mikä vaikuttaa mahdolliseen lastenhankintaan ja on jopa (kenties) periytyvääkin on syytä jutella liki heti kättelyssä jos vielä ollaan perheenperustamisiässä. Sama juttu mielenterveysongelmien kanssa ihan iästä riippumatta, mutta tietenkään sitä omaa sairaushistoriaa ei tarvitse tarkkaan alkaa avaamaan ellei halua vaan se riittää, että kertoo olevansa kroonisesti sairas fyysisesti/psyykkisesti. Yksityiskohdat voi kertoa sitten myöhemmin.

Aika lailla heti ja ainakin ennen kuin suhde syvenee seurusteluksi asti. Sama juttu kuin vaikka sen suhteen, että tietää lasten saamisen olevan (liki) mahdotonta niin ei sellaistakaan saa salata ja etenkään jos toinen puhuu tulevaisuuden lapsihaaveista. Näissä asioissa pitää olla rehellinen.

Sehän ei silti sitä tarkoita, etteikö suhde voisi johtaa vaikka avioliittoon vaikka se oma sairaus (tai sen lääkitys) estäisi biologisten lasten saamisen.

Eugeniikka eli rodunjalostusoppi on ihmisten jalostamista väestön parantamiseksi sukupolvien myötä. Eugeniikkaa on kahdenlaista. Positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpina pidettyjen yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista. Negatiivinen eugeniikka puolestaan tarkoittaa huonoimpina pidettyjen lisääntymisen rajoittamista tai kokonaan estämistä.

Luonnonvalinta on evoluutioprosessi, jossa perinnölliset hyödylliset ominaisuudet runsastuvat ja haitalliset harvinaistuvat populaatiossa eri sukupolvien aikana. Luonnonvalinta kohdistuu eliöiden fenotyyppiin eli ilmiasuun. Pitkän ajan kuluessa luonnonvalinnan passiivinen prosessi voi johtaa uusiin adaptaatioihin tai lajiutumiseen.

...

Ja nyt voittekin hetken pohdiskella omissa pienissä mielissänne, ovatko ajatuksenne luonnonvalintaa eli luonnonmukainen osa evoluutiota vai oletteko te natsukoita.

Ei sitä omaa sairaushistoriaa tarvitse tietenkään yksityiskohtaisesti toiselle avata edes avioliitossa, mutta kyllä siitä on hyvä mainita jo aikaisessa vaiheessa jos on krooninen sairaus. Lisäksi on hyvä mainita sekin, että hyvässä hoitotasapainossa se ei vaikuta mitenkään tai vaihtoehtoisesti, että lääkityksestä huolimatta se rajoittaa sitä ja tätä eli jos toinen vaikka kaipaa elämänkumppaniltaan kovin aktiivista elämäntapaa ja yhdessä tekemistä ja menemistä niin silloin ei ole ihan se nappivalinta.

Niinhän se kannattaa sekin kertoa, että itse on introvertti tai ainakin se, ettei tässä nyt kuitenkaan olla ihan ne oikeat toisillemme, jos toinen on kovasti sosiaalinen ja suunnittelee yhteisiä festarireissuja ja muuta sosiaalista elämää missä mennään nimenomaan pariskuntana. Ei siinä vaiheessa pidä nyökytellä mukana että vitsit kuulostaa muuten tosi kivalta ja toivoa, että toinen muuttuukin kotihiireksi.

Vierailija kirjoitti:

Dm1 tulee kyllä heti ensimmäisen yhteisen ruokailun aikana treffikumppanille selväksi vaikka hoidan sitä malko huomaamattomasti insuliinipumpulla. En koe tarpeelliseksi peitelläkään, sairaus vaatii jatkuvaa jokapäiväistä hoitoa tai se menee huonoon tasapainoon saman tien ja sitä en halua.

Kaikki ruokailuun vaikuttava tosiaan tulee aika nopeasti ilmi, koska treffeillä usein syödään. Jos ruokavalio on rajoittunut, vaikka keliakia tai allergioita, se vaikuttaa heti siihen, mikä treffipaikka tulee kysymykseen. Samalla selviää se, että tämän henkilön kanssa eläminen tulee sisältämään melkoista säätöä kodin ulkopuolisten ruokailujen kanssa.

Jos nukutaan lusikassa niin huomaa sitten kun soppa on kylmää.