Missä vaiheessa seurustelua tulisi kertoa kroonisesta sairaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin heti alussa. Mahdollisen kumppanin on tietysti saatava itse päättää, ryhtyykö suhteeseen, oli vaiva mikä tahansa, puhumattakaan kroonisesta sairaudesta.

Yleensähän oletetaan, että treffikumppani on terve, jos terveeltä näyttää ja toisen on vähän vaikea ryhtyä tenttaamaan. Ja ainahan on mahdollisuus, että sairastava valehteleekin, jos kysytään. Kyllä sairastavan on itse kerrottava heti, ettei ajauduta tilanteeseen, jossa on yhä vaikeampaa tuottaa "enää" pettymystä kiintymyksen takia. Salaaminen on tavallaan petos, eli väärillä tiedoilla eteneminen seurustelusuhteeseen.

Juu ei ihmisillä sairauksia ole, oletus on, että kaikki ovat terveitä.

Minä kerroin epilepsiasta kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, kun aloimme puhua yhteen muuttamisesta. Otan lääkkeitä aamuin illoin, ja kohtaukset pysyvät sillä poissa. Se ei rajoita elämääni millään tavalla. Käyn töissä, pystyn saamaan lapsia, ajan autoa, harrastan ja matkustelen.

Ei haitannut miestäni millään tavalla. Hänelläkin on sitä ja tätä kremppaa. Enemmän hän on ollut sairaalahoidossa kuin minä.

Terveysasiat ovat yksityisasioita. Ei niitä ole mikään pakko raportoida yhtään kenellekään missään vaiheessa.

ASAP, ettei tule vääriä haaveita siitä, minkälaista elämää yhdessä voisi viettää. Julmaa antaa toisen haaveilla vaikkapa aktiivisesta matkusteluelämäntyylistä, jos itse on sidottu paikalliseen terveydenhuoltoon.

Anteeksi lukihäiriöni. Luin ensin, että koomisesta sairaudesta. 

Minulla on DM1, en näe syytä peitellä tai olla kertomatta, mikäli se on ongelma toiselle niin pääseepä siitä tyypistä eroon saman tien.

Vierailija kirjoitti:

ASAP, ettei tule vääriä haaveita siitä, minkälaista elämää yhdessä voisi viettää. Julmaa antaa toisen haaveilla vaikkapa aktiivisesta matkusteluelämäntyylistä, jos itse on sidottu paikalliseen terveydenhuoltoon.

Jos reissaaminen parisuhteessa on jollekulle elämää suurempi asia, hänen ei kannata sitoutua toiseen selvittämättä käytännössä, minkälainen matkakumppani toinen on ja millä edellytyksillä tämä voi reissata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kävisin keskustelun viimeistään ennen seurustelun aloittamista, jossa tärkeät asiat (kuten tämä) tuodaan esiin. 

Toiselle voi tulla vähän puijattu olo, jos on jo pitkään seurusteltu ja saa vasta tietää jotain tällaista. Tietysti varmaan riippuu sairauden vakavuudesta ym...

Harvoin seurustelua oikein varta vasten aloitetaan vaan yhdessäolo liukuu siihen. Vai käykö ihmiset jonkin seurustelunaloittamiskeskustelun? Ei kai?

Näin se ilmeisen usein tuntuu nykyään olevan, mikä ei suinkaan ole hyvä asia. Moni juttu jää puhumatta ja tulee yllätyksenä myöhemmin.

Minusta jos sairaus vaatii jatkuvaa hoitoa ja käy puolen vuoden-vuoden välissä tarkastuksessa niin tästätulisi kertoa siinä vaiheessa kun sovitaan että muita ei enää tapailla. Tuo migreeni on hyvä kyllä kertoa heti jos ollaan paljon tekemässä suunnitelmia, retkiä, festareita jne. myös ne sairaudet jotka voivat vaikuttaa niin että voi yllättäen joutua sairaalaan on hyvä kertoa mahdollisimman pian jotta tapailukumppani tietää mitä tehdä jos tulee sairauskohtaus. Mt-asiat tulee kertoa heti, koska ne vaikuttaa potentiaalisesti koko suhteeseen ja ihmisen käyttäytymiseen. Mitään kremppoja tai vanhoja urheiluvammoja ei tarvitse kertoa, jollei ne vaikuta erityisemmin elämään.

Minä en koskaan oleta, että toinen lukee ajatukseni ja toimii niiden mukaisesti. Jos jokin asia, vaikka tietty sairaus, on minulle kynnyskysymys, osaan kyllä kysyä siitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Mt ongelmista heti!

Miksi ne on niin paha juttu? Hyvähän niistä on alkuvaiheessa kertoa, mutta en nyt ihan ensitreffeillä avaudu terveysasioista.

Ihmisillä on myös outoja käsityksiä niistä, usein siis parempi tutustua ensin. Toinen saa sitten itse päätellä, kuinka paljon mun mt-häiriöt vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin heti alussa. Mahdollisen kumppanin on tietysti saatava itse päättää, ryhtyykö suhteeseen, oli vaiva mikä tahansa, puhumattakaan kroonisesta sairaudesta.

Yleensähän oletetaan, että treffikumppani on terve, jos terveeltä näyttää ja toisen on vähän vaikea ryhtyä tenttaamaan. Ja ainahan on mahdollisuus, että sairastava valehteleekin, jos kysytään. Kyllä sairastavan on itse kerrottava heti, ettei ajauduta tilanteeseen, jossa on yhä vaikeampaa tuottaa "enää" pettymystä kiintymyksen takia. Salaaminen on tavallaan petos, eli väärillä tiedoilla eteneminen seurustelusuhteeseen.

Jos joku on niin tyhmä, että olettaa muiden ihmisten olevan ilman muuta terveitä, hän saa syyttää vain itseään. Toivottavasti menee edes nuoruuden piikkiin.

Joo, ja ihan hemmetin monella on jotain krenkkaa, nuoril

Mikään ei ole niin suuri turn off kuin treffit, joilla toinen alkaa vuodattaa jotain terveysvaivojaan. Ei todellakaan ole asiallista eikä asiaan kuuluvaa enkä itse todellakaan sellaista edellytä enkä halua, vaikka sitten olisi joku atopia, tai suolistosairaus. TMI! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin heti alussa. Mahdollisen kumppanin on tietysti saatava itse päättää, ryhtyykö suhteeseen, oli vaiva mikä tahansa, puhumattakaan kroonisesta sairaudesta.

Yleensähän oletetaan, että treffikumppani on terve, jos terveeltä näyttää ja toisen on vähän vaikea ryhtyä tenttaamaan. Ja ainahan on mahdollisuus, että sairastava valehteleekin, jos kysytään. Kyllä sairastavan on itse kerrottava heti, ettei ajauduta tilanteeseen, jossa on yhä vaikeampaa tuottaa "enää" pettymystä kiintymyksen takia. Salaaminen on tavallaan petos, eli väärillä tiedoilla eteneminen seurustelusuhteeseen.

Jos joku on niin tyhmä, että olettaa muiden ihmisten olevan ilman muuta terveitä, hän saa syyttää vain itseään. Toivottavasti menee edes nuoruuden piikkiin.

Joo,

Tämä!

Ennen tiiviimpää tutustumista ja seukkausta. Koska ottaa suoraan sen joka hyväksyy. Onko muilla sitten väliä.

Jos olisin läväyttänyt mt-ongelmani ensitreffeillä pöytään, niin aika yksin olisin saanut elää. Sellainen stigma näihin liittyy, vaikka moni "terve" voi oikeasti olla paljon "hullumpi". Kaikilla ei ole diagnoosia eikä kaikki ole ongelmiinsa apua hakenut. 

Suhteisiin sairauteni ei koskaan vaikuttanut. Mutta pitkää tutustumista tämä vaatii, että ihmiset sen ymmärtävät. Sairaudestani kerron, jos koen, että toinen pystyy sen hyväksymään. Jos en koe, jatkan matkaa. 

Koskaan minua ei ole vielä sairauteni takia jätetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä nyt olen puhelias, ja kerron ihan normaalin jutustelun lomassa esim. Diabeteksesta. Myös mies on kertonut jutellessa vaikkapa vasektomiastaan. Siis usein jo ennenkuin on edes tavattu (jos tinderissä juteltu) .sairauksista, joilla ei ole merkitystä, kuten minun kohdallani kilpirauhasen vajaatoiminta, ei tule edes puhuttua. Minulla se ei vaikuta mitenkään,kun otan lääkkeeni.

Sairauksia suurempi ongelma minulle olisi, jos miehellä ei olisi ajokorttia. Se vain on outoa ja rajoittavaa. 

Vasektomia kuulostaa vaaralliselta krooniselta sairaudelta

Aiheuttaa lapsettomuutta eli aika vakava, vähän niinkuin klamydia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin läväyttänyt mt-ongelmani ensitreffeillä pöytään, niin aika yksin olisin saanut elää. Sellainen stigma näihin liittyy, vaikka moni "terve" voi oikeasti olla paljon "hullumpi". Kaikilla ei ole diagnoosia eikä kaikki ole ongelmiinsa apua hakenut. 

Suhteisiin sairauteni ei koskaan vaikuttanut. Mutta pitkää tutustumista tämä vaatii, että ihmiset sen ymmärtävät. Sairaudestani kerron, jos koen, että toinen pystyy sen hyväksymään. Jos en koe, jatkan matkaa. 

Koskaan minua ei ole vielä sairauteni takia jätetty. 

Yksi mies, joka olisi halunnut tapailla, selvitti pitkän aikaa sitä ennen, periytyykö mun ihosairaus. Se kerran tuli kysymään vain ja ainoastaan sitä. En oikein tiennyt, miksi hyvänpäivän tuttu sellaista kyselee. Myöhemmin selvisi, että sillä oli haku päällä, kun etsi tulevalle lapselleen äitiä. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten, kun sinusta tuntuu turvalliselta tehdä niin. Terveysasiat ovat yksityisasioita, ja saat itse päättää, kenelle niistä kerrot ja missä vaiheessa.

Ei nyt ihan näinkään. Nuppiviat on sellaisia mitkä täytyy kertoa mahdollisimman pian. Diabetes on hyvä mainita aikaisessa vaiheessa ihan sairaan henkilön oman turvallisuuden takia. Sp-taudit kuten herpes, hiv syfilis tai klamydia jne. ehdottomasti ennen kuin päästään intiimimlle tasolle. Jokainen ymmärtää että noista ei ole helppoa puhua mutta ei ole oikein toista kohtaan salata jotain mistä saattaa olla vaaraa. Terveydellisiä tai muunlaista vaaraa. 

Jos on vaikka sairaseläkkeellä jonkun kroonisen mutta ei tarttuvan sairauden takia (esimerkiksi reuma) niin on varmaan luonnollista mainita asiasta samassa yhteydessä kun tulee puhetta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin läväyttänyt mt-ongelmani ensitreffeillä pöytään, niin aika yksin olisin saanut elää. Sellainen stigma näihin liittyy, vaikka moni "terve" voi oikeasti olla paljon "hullumpi". Kaikilla ei ole diagnoosia eikä kaikki ole ongelmiinsa apua hakenut. 

Suhteisiin sairauteni ei koskaan vaikuttanut. Mutta pitkää tutustumista tämä vaatii, että ihmiset sen ymmärtävät. Sairaudestani kerron, jos koen, että toinen pystyy sen hyväksymään. Jos en koe, jatkan matkaa. 

Koskaan minua ei ole vielä sairauteni takia jätetty. 

Parempi vaan sanoo heti. Itse en ikinä haluaisi ikinä kumppani, joka suhtautuu kielteisesti sairastuneisiin tai sairastaviin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten, kun sinusta tuntuu turvalliselta tehdä niin. Terveysasiat ovat yksityisasioita, ja saat itse päättää, kenelle niistä kerrot ja missä vaiheessa.

Ei nyt ihan näinkään. Nuppiviat on sellaisia mitkä täytyy kertoa mahdollisimman pian. Diabetes on hyvä mainita aikaisessa vaiheessa ihan sairaan henkilön oman turvallisuuden takia. Sp-taudit kuten herpes, hiv syfilis tai klamydia jne. ehdottomasti ennen kuin päästään intiimimlle tasolle. Jokainen ymmärtää että noista ei ole helppoa puhua mutta ei ole oikein toista kohtaan salata jotain mistä saattaa olla vaaraa. Terveydellisiä tai muunlaista vaaraa. 

Jos on vaikka sairaseläkkeellä jonkun kroonisen mutta ei tarttuvan sairauden takia (esimerkiksi reuma) niin on varmaan luonnollista mainita asiasta samassa yhteydessä kun tulee puhetta työstä.

No kyllä sairaudet voi rajoittaa jotain tai vaikuttaa elämän sisällössä, että oman edun kannalta on parempi mainita heti ainakin kaikki sellaiset, jotka vaikuttaa arjessa jollain tavalla. Vaikutus voi olla sekin, että on tietty elämäntapa ja tietynlaiset kuntoiluharrastukset.