Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää!!
03.02.2007 |
Olen jo ajatellut, että adoptoisin meidän 3 ja puoli vuotiaan tytön, koska en pysty kertakaikkiaan enää asumaan lapsen kanssa.
Koko ajan (HUOM!! KOKO ajan)kiusaa minua ja vauvaamme.
Puree , potkii, uhkaa tappavansa minut ja vauvan, hakkaa, lähtee esim. ulkona juoksemaan ihan erisuuntaan, huutaa, marisee, yrittää tukehduttaa vauvaa tyynyillä heti kun silmä välttää.
Nykyään joudun ottamaan vauvan jopa parvekkeelle mukaan tupakalle, koska en voi jättää lapsia sekunniksikaan kahdestaan:(
Ennen vauvan syntymää tyttö oli ihan erilainen- iloinen, reipas, tottelevainen, oikea päivänpaiste, mutta nyt.. :(((
Mitä olen tehnyt väärin ja voiko olla enää MITÄÄN tehtävissä, että lapsesta tulisi normaali?
Vai onko kaikki vika minussa, kun en huomioi lasta tarpeeksi.
En kestä enää!
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuon ikäinen uhkailee tappamisella, on joku tosissaan pahasti vinksallaan. Se ei ole lapsen syy vaan olosuhteiden eli apua ja äkkiä! Syyllisyyttä ei kannata tuntea vaan ensijainen asia on teidän perhe-elämän pelastaminen.
VOIMIA!!!!!!
Meillä meinaa sama meininki. Lapsia tosin 4 (vanhin 7v)
Tänään viimeeksi kun oli tarkoitus pitää viikkosiivous ei mistään meinannut tulla mitään, huutoa , tappelua, itkua, mäiskintää ja läiskintää lasten kesken.
No elämä on ja nyt taas tilanne on parempi, kunnes taas alkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä on sen oppinut? Annatko katsoa liikaa televisiota?
Kuulostaa aika järkyltä, suosittelen todellakin avun hakemista. Vaikka sieltä neuvolasta ensimmäiseksi.
ja isompi on vauvan syntymästä lähtien kiusannut.
Joka päivä repii,kaataa,lyö...
tänäänkin vauvalla tuli verta suusta ja korvasta kun oli kynsinyt.
rankkaa on,tiedän.
joskus todellakin tuntuu ettälaitan vauvan paluupostissa synnärille.
mut on hyviäkin aikoja,ja lapset kasvaa.
HUOM!! MEILLÄ TYTTÖ TUNTUU SAAVAN VÄLILLÄ ENEMMÄN HUOMIOTA KUIN VAUVA,että huomionkipeä ei ole.
TSEMPPIÄ AP!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen jo ajatellut, että adoptoisin meidän 3 ja puoli vuotiaan tytön, koska
15: ei se välttämättä ymmärräkään vaikka sellaista puhuu. On jostain napannut sen sanan vaikkei tiedä
sen merkitystä. Kenties kuullut kun vaikka kärpäsiä tapetaan. En huolestuisi tuosta puheesta vaan siitä mitä lapsi sillä kertoo. Kaipaa selvästi huomiota ja sitä tietoa että hänelläkin on paikka kotona vauvasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kuopus tuli. Huomionkipeä ja mustasukkainen. Annoin paljon omaa kahdenkeskistä aikaa ja otin mukaan kuopuksen hoitoon,. Meni kuukaudessa ohi.
jos suhtaudut häneen yhtä kylmästi kuin annat kirjoituksessasi olettaa. Yritä nyt olla aikuinen ja ymmärtää, että lapsi kokee epävarmuutta ja pelkoa siitä, että menettää rakkautesi. Tehtäväsi on todistaa että kaikki on edelleen hyvin. Se rauhoittaa tilanteen. Missään nimessä ei kannata lähteä sille linjalle, että nyt alat näyttämään lapsellesi, että vihaat häntä (vaikka näitä tunteita varmasti onkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä tuntuu kun yhtäkkiä kotiin muuttaa täysin outo olento, vauva, joka saa nykyään paljon enemmän äidin huomiota kuin mitä hän itse.
Miten 3-vuotias voisi ilmaista huolensa asiasta? Sanallisestiko analysoimalla, että kuules äiti, nytpä taidan kärsiä mustasukkaisuudesta ja ahdistusksesta ja epävarmuudesta siitä, rakastatko minua enää?
Vai - kenties ikänsä mukaisella tavalla: uhmaamalla, kiukuttelemalla, temppuilemalla, vauvaa kiusaamalla?
Mietipä vähän miten asianlaita mahtaa olla ja tee sitten kaikkesi, jotta pieni epävarma 3-vuotiaskin tajuaa sen, että on edelleenkin äidille erittäin rakas lapsi.
reps*