Z-sukupolvi ei tykkää muiden ihmisten hoivaamisesta, joten mistä alalle työntekijöitä?

Vierailija kirjoitti:

Hoiva on eri asia kuin passaaminen. Lopettakaa se passauttaminen.

Tämän kun saisi taottua vanhemman polven päähän. Hoiva todella on vain sitä että vaihdetaan vaippa, huolehditaan hygieniasta, puetaan vaatteet päälle ja autetaan syömisessä. Jos haluaa jotain muutakin niin sitten pitää palkata henkilökohtainen avustaja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään hoivaviettiä ihmisiä kohtaan. En tosin ole Z.

Ystävällisenä eleenä tykkään tehdä jotain asioita toisen hyväksi joskus, mutta ei minua kiinnosta ketään hoitaa.

Eläimiin kohdistuu hoivaviettini.

Ei minullakaan ole minkäänlaista hoivaviettiä. Silti työskentelen lähihoitajana vanhusten hoivakodissa. Ja ihan hyvin sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään hoivaviettiä ihmisiä kohtaan. En tosin ole Z.

Ystävällisenä eleenä tykkään tehdä jotain asioita toisen hyväksi joskus, mutta ei minua kiinnosta ketään hoitaa.

Eläimiin kohdistuu hoivaviettini.

Haittaisiko jos sairastut tai kun vanhenet, ettei ketään kiinnostaisi hoitaa sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään hoivaviettiä ihmisiä kohtaan. En tosin ole Z.

Ystävällisenä eleenä tykkään tehdä jotain asioita toisen hyväksi joskus, mutta ei minua kiinnosta ketään hoitaa.

Eläimiin kohdistuu hoivaviettini.

Haittaisiko jos sairastut tai kun vanhenet, ettei ketään kiinnostaisi hoitaa sinua? 

Oikeastaan ei. Mä olen jo pitkään tiennyt että asia tulee todennäköisesti olemaan juuri noin.

Työstä maksetaan palkkaa, se ei muutu termien kanssa pelleilyllä.

Jos työstä ei makseta, se jää tekemättä, ei ole varaa muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia on oikea ratkaisu dementiaa sairastaville. Ei kukaan oikeasti halua olla toisten hoidettavana. Kristilliset eivät vain tajua tätä. 

Ongelma ei ole hoitohenkilökunnan määrä vaan se, ettei Suomessa anneta sairaiden kuolla.

Sairaita ovat myös vammaiset lapset, ja nuoret syöpäpotilaat.

Kapseliin vaan hekin!

Vierailija kirjoitti:

Työstä maksetaan palkkaa, se ei muutu termien kanssa pelleilyllä.

Jos työstä ei makseta, se jää tekemättä, ei ole varaa muuhun.

Juuri näin. Ei mullakaan ollut mitään kutsumusta opiskella siaraanhoitajaksi, mutta ei myöskään mitään kutsumusta opiskella sen jälkeen it-alalle. Työ on työtä ja sitä tehdään sen takia, että siitä saa palkan. Ja sillä palkalla sitten maksaa elämisensä ja sen, mitä elämässään haluaa tehdä. Työstään voi kuitenkin pitää, vaikkei siihen mitään kutsumusta olisikaan. 

Mutta vielä tähän ap:n aloitukseen, niin minusta turha syyttää jotain tiettyä sukupolvea. Maailma on muuttunut todella paljon siitä, mitä se oli 1980-luvulla, kun itse opiskelin sairaanhoitajaksi ja olin töissä kotisairaanhoidossa ja sen jälkeen vanhainkodissa. Eipä ollut siihen aikaan nuorilla samanlaisia vaihtoehtoja kuin mitä on nykyisin. Mutta eipä silloinkaan vanhusten hoitamista pidetty nuorelle sairaanhoitajalle minään järkevänä uravalintana. Muistan, kun vuoden sijaisuus vanhainkodissa päättyi ja olin saanut paikan Meilahden sairaalasta, niin mulle sanottiin ihan suoraan, että mun koulutukseni olisi mennyt ihan hukkaan vanhustenhuollossa. Mutta sellainen tässä tuli vielä mieleen, että monet nuoret eivät varmaan nykyisin ole edes tekemisissä huonokuntoisten vanhusten kanssa. Korkeintaan käydään kerran pari vuodessa äidin/isän kanssa katsomassa isovanhempia jossain laitoksessa, viivytään siellä ehkä tunti ja sitten takaisin elämään. Elämänsä viimeisiä vuosia elävät vanhukset jäävät siis nuorille aika vieraiksi. Paitsi jos ovat hyväkuntoisia ja asuvat kotona eivätkä tarvitsekaan vielä mitään vessaan auttamisia. Kuinka moni tämän päivän teni tai edes kolmekymppinen on auttanut isovanhempansa vessaan tai vaihtanut tälle vaipan? Veikkaan, että ei kovinkaan moni.