Lue keskustelun säännöt.
Miten uskaltaa luopua ehkäisystä?
20.07.2024 |
Haaveilen ja haaveilemme ensimmäisestä lapsesta ja elämäntilanne on suotuisa, mutta lopullisen päätöksen tekeminen eli ehkäisystä luopuminen kauhistuttaa. Tuntuu jotenkin niin lopulliselta ja mieli täyttyy mitä jos-ajatuksilla. Hetkittäin olen ihan varma, että nyt on hyvä hetki, mutta toisena hetkenä alan taas epäröidä.
Kuinka itse uskalsitte tehdä päätöksen?
Kommentit (16)
Onko teillä pelkkä kondomi? Jos on lisäksi hormonaalinen ehkäisy, niin kannattaa huomioida, että kuukautisten palaamisessa (hormonaaliset muutokset) saattaa kestää pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä pelkkä kondomi? Jos on lisäksi hormonaalinen ehkäisy, niin kannattaa huomioida, että kuukautisten palaamisessa (hormonaaliset muutokset) saattaa kestää pitkäänkin.
Tämä. Jopa puolitoista vuotta mulla heilahteli hormonit.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä pelkkä kondomi? Jos on lisäksi hormonaalinen ehkäisy, niin kannattaa huomioida, että kuukautisten palaamisessa (hormonaaliset muutokset) saattaa kestää pitkäänkin.
Kuparikierukka. Poisto onnistuu matalalla kynnyksellä ihan milloin vain miehen työpaikalla, mies on lääkäri.
Mulla auttoi se ettei raskaus sitten alkanut kuin vasta hoidoilla. Tuli vuosien varrella ainakin hyvin selväksi että lapsi todella halutaan.
Tämän jälkeen ollaan saatu 4 lasta, koska ei vaan haluttu vaivalla "tehtyjä" alkioita heittää roskiin ja päätettiin ottaa kaikki vastaan mitä mahdollista saada.
Mikä ahdistaa eniten? Kuinka vanha olet? Kannattaa vaan aloittaa lapsen tekeminen, sillä voi ilmetä mutkia matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi se ettei raskaus sitten alkanut kuin vasta hoidoilla. Tuli vuosien varrella ainakin hyvin selväksi että lapsi todella halutaan.
Tämän jälkeen ollaan saatu 4 lasta, koska ei vaan haluttu vaivalla "tehtyjä" alkioita heittää roskiin ja päätettiin ottaa kaikki vastaan mitä mahdollista saada.
Mutta tämä ei oikein helpota sitä, kuinka päätöksen siitä, että vauva saa tulla jos on tullakseen, uskaltaa tehdä 😄 tiedostan kyllä hyvin, että raskaus ei välttämättä eikä edes todennäköisesti ala heti, joskin sekin on täysin mahdollista.
Minäkin olen sellainen loputon jossittelija luonteeltani ja voin hyvin kuvitella että olisin noin kokenut. Sen takia ihan tietoisesti heitin järjen romukoppaan kun tuli olo että olis kiva olla raskaana (sellainen biologis-fyysinen vahva tunne tuli kun lopetin hormonalisen ehkäisyn muista syistä, olin 24v). Koska jos sitä käy JÄRJELLÄ ajattelemaan, ei lasten teossa olekaan yhtään mitään järkeä. Tätä asiaa et siis voi järkeillä oikeasti, kyse on nyt enää tunteesta. Go for it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ei sitten kannata sitä lasta yrittää, jos noin vaikeeta on. Sen lapsen kanssa kun tulee paljon asioita punnittaviksi. Ihan nimestä lähtien.
Voit sä siitä luopua ja otat kakkoseen sillon ku epäröit.
Sinne kun ruiskauttaa tulee kikkarapää lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ahdistaa eniten? Kuinka vanha olet? Kannattaa vaan aloittaa lapsen tekeminen, sillä voi ilmetä mutkia matkaan.
Olen 24. Mies muutaman vuoden vanhempi, eli ikä ei varsinaisesti vielä tule vastaan.
Jotenkin alitajuisesti pidän itseäni liian nuorena ja pelottaa lähipiirin reaktiot. Hyvin todennäköisesti täysin turhaan. Asutaan omassa omakotitalossa, ollaan molemmat koulustamme vastaavissa vakitöissä, itselläni on maisterintutkinnon opintoja jäljellä suunnilleen ensi jouluun asti, eli elämäntilanne on hyvinkin vakaa.
Yleisesti elämänmuutos jännittää. Lisäksi mietityttää, että mitä jos kaikki ei mene hyvin, mitä jos lapsi ei ole terve, vaan vaikka vaikeasti vammainen. Toisaalta nämä ovat riskejä jotka on vaan pakko ottaa, mikäli lapsia koskaan haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen sellainen loputon jossittelija luonteeltani ja voin hyvin kuvitella että olisin noin kokenut. Sen takia ihan tietoisesti heitin järjen romukoppaan kun tuli olo että olis kiva olla raskaana (sellainen biologis-fyysinen vahva tunne tuli kun lopetin hormonalisen ehkäisyn muista syistä, olin 24v). Koska jos sitä käy JÄRJELLÄ ajattelemaan, ei lasten teossa olekaan yhtään mitään järkeä. Tätä asiaa et siis voi järkeillä oikeasti, kyse on nyt enää tunteesta. Go for it.
Tämä oli hyvä kommentti, kiitos. Olen saman ikäinen kuin sinä tuolloin.
Toisaalta jossittelen negatiivisessa mielessä, mutta samaan aikaan jossittelen myös siltä kannalta, että lapsi olisi hyvä tehdä nyt.
Mitä jos vaikka muutaman vuoden päästä sairastun jotenkin niin, etten voi sairauden vuoksi enää saada lapsia? Kuinka paljon harmittaisikaan, etten niitä edes yrittänyt saada siinä vaiheessa kun kaikki oli terveyden, talouden ja muun kasvuympäristön puolesta hyvin. Lisäksi vaakakupissa painaa se, että nuorena jaksaa sekä fyysisesti että henkisesti paremmin kuin vanhempana. Mukaanlukien esimerkiksi raskaus, synnytys ja näistä palautuminen sekä valvominen sun muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ahdistaa eniten? Kuinka vanha olet? Kannattaa vaan aloittaa lapsen tekeminen, sillä voi ilmetä mutkia matkaan.
Olen 24. Mies muutaman vuoden vanhempi, eli ikä ei varsinaisesti vielä tule vastaan.
Jotenkin alitajuisesti pidän itseäni liian nuorena ja pelottaa lähipiirin reaktiot. Hyvin todennäköisesti täysin turhaan. Asutaan omassa omakotitalossa, ollaan molemmat koulustamme vastaavissa vakitöissä, itselläni on maisterintutkinnon opintoja jäljellä suunnilleen ensi jouluun asti, eli elämäntilanne on hyvinkin vakaa.
Yleisesti elämänmuutos jännittää. Lisäksi mietityttää, että mitä jos kaikki ei mene hyvin, mitä jos lapsi ei ole terve, vaan vaikka vaikeasti vammainen. Toisaalta nämä ovat riskejä jotka on vaan pakko ottaa, mikäli lapsia koskaan haluaa.
Lähtökohdat on teillä hyvät. Nyt teet vaan päätöksen ja pysyt siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa lapsista on saanut alkunsa kännissä.
Kannattaa lisääntyä. Ihan liian usein elämänhallintakyvyttömät lisääntyvät.
Voit sä siitä luopua ja otat kakkoseen sillon ku epäröit.