Imukuppisynnytys takana

Itselläkin esikoinen syntyi imukupilla ja se oli ihan hirvittävää, joten luulen tietäväni jotain siitä, miltä sinusta tuntuu. Mulle ainakin jäi pitkäksi aikaa kalvamaan ajatus siitä, että johtuiko vauvan väärä tarjonta jotenkin muusta synnytyksen kulusta, sain epiduraalin ja olin aika paljon makuulla sängyssä. Myös supistukset olivat heikkoja.

Voi kun olisit osannut panna kätilön kanssa kovan kovaa vasten ja vaatia lääketieteellisiä perusteluita sille, miksi et ole saanut liikkua! Mutta eihän sitä siinä tilanteessa ja varsinkin jos olet ensisynnyttäjä osaa kyseenalaistaa (niinsanotun) ammattilaisen käskyjä. Pyytäisin oman mielenrauhasi takia perusteluja nyt jälkikäteen. On nimittäin tosiasia, että pystyasento ja liikkuminen edistävät vauvan kiertymistä oikeaan asentoon synnytyskanavassa ja minun mielestäni on suorastaan hoitovirhe laittaa synnyttäjä makaamaan sänkyyn.

Saako kysyä, missä sairaalassa tämä tapahtui? Ihan uskomatonta toiminta, tuollaista ei kenenkään pitäisi joutua tänä päivänä kokemaan. :(

Sairaala oli TAYS.

Pitää muuten sanoa, että jouduin tekemisiin myös kahden toisen kätilön kanssa ja he olivat kyllä todella ihania. Mutta tietysti kriittisimpään vaiheeseen sattui tämä omavaltainen kätilö.

Kiitos sinulle ymmärryksestä ja vertaistuesta.

ap

Ottakaa hyvät naiset selvää fysiologisesta synnytyksen kulusta, tutkikaa lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, valmistautukaa synnytykseen, panostakaa siihen, että teette kaikkenne, että pystytte rentoutumaan mahdollisimman hyvin synnytyksessä ja VAATIKAA kätilöiltä parempaa asennetta! Nainen ei ole synnytyskone vaan ihminen! Synnytyskokemus voi vaikuttaa syvästi vauvan ja äidin suhteeseen ja on siksi merkityksellinen!

ap

siitä että jotkut pitää itseään synnytyksessä tärkeämpänä kuin vauvan turvallisuutta. Siinä nyt voi kaikessa imukuppi ym epparileikkuksessa hieman äitin omanarvontunne todellakin kärsiä mutta synnytyksessä kaiken pääasia on saada vauva turvallisesti ja terveenä pihalle, äidistä viis.



Keskity ihanaan vauvaan niin ei tarvi käydä kamalaa synnytystä enää yhä uudelleen,uudelleen läpi. Se nyt oli sellainen tapaus sinun kohdalla ja thats it, ei sitä voi muuksi muuttaa vaikka keskustelisit siitä loppuelämäsi.



Synnytyksen kamaluus unohtuu kun saa ihanan vauvan ja voi keskittyä siihen ja unohtaa kaiken kivun ja epämukavuuden =))



terkuin 20

että tässä tapauksessa on oikeasti ollut kyse vauvan turvallisuudesta vaan siitä, että ap:lle on sattunut ylimedikalisoitunut kätilö, jonka mielestä synnytystä pitää "hoitaa" lääketieteen keinoin. Jos kätilö ajattelee vauvan turvallisuutta, niin hän kannustaa äitiä kaikin voimin liikkumaan ja olemaan pystyasennossa, koska se edistää synnytyksen luonnollista kulkua ja näin vähentää esim. hapenpuutteen syntymistä. Pitkittynyt ponnistusvaihe ja imukuppi eivät varmasti ole vauvan etu!



Ja tottakai jokainen normaali ihminen ymmärtää olla iloinen vauvasta, mutta traumaattiseen synnytykseen auttaa oikeasti vain puhuminen ja se uudelleen ja uudelleen läpi käyminen. Myös syiden ymmärtäminen on tärkeää, että siitä voi päästä yli. Kysymys ei ole mistään omanarvontunnon kolhaisusta vaan siitä, että Suomessa on vallalla ihan vinoutunut synnytyskulttuuri joka ei tue äitejä, vauvoja eikä perheitä. Tästä osoituksena on esimerkiksi se, että synnytysvalmennusta ei käytännössä ole ja luoja paratkoon, jos yrität kysellä lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä esimerkiksi neuvoloiden terveydenhoitajilta, saat vastaukseksi, että onhan meillä tämä epiduraali... :( Ihan väärään suuntaan ollaan menossa!

siitä että jotkut pitää itseään synnytyksessä tärkeämpänä kuin vauvan turvallisuutta. Siinä nyt voi kaikessa imukuppi ym epparileikkuksessa hieman äitin omanarvontunne todellakin kärsiä mutta synnytyksessä kaiken pääasia on saada vauva turvallisesti ja terveenä pihalle, äidistä viis.

Keskity ihanaan vauvaan niin ei tarvi käydä kamalaa synnytystä enää yhä uudelleen,uudelleen läpi. Se nyt oli sellainen tapaus sinun kohdalla ja thats it, ei sitä voi muuksi muuttaa vaikka keskustelisit siitä loppuelämäsi.

Synnytyksen kamaluus unohtuu kun saa ihanan vauvan ja voi keskittyä siihen ja unohtaa kaiken kivun ja epämukavuuden =))

terkuin 20

höpö höpö. Niinkuni joku jo edellä mainitsi, on turha vähätellä synnytyksen kulkua. Voi vaikuttaa niin paljon äidin ja lapsen suhteseen.

Synnytyksen kamaluus ei ole valitettavasti unohtunut, vaikka olen katsellut ihanaa vauvaani jo 5 kuukautta.

Ja jos et osaa lukea ihan tarpeeksi hyvin niin voin vielä kerrata, että taisin tuolla alussa mainita siitä, millaisilla kommenteilla minua kannttaa lähestyä. Uskon, että yritit vain auttaa, mutta valitettavasti sinä koit asian subjektiivisesti, minä en koe samalla tavalla. Emme myöskään toivu samalla tavalla. Yritä ymmärtää.

ap

netistä ja olin henkisesti valmistautunut puolustamaan oikeuksiani synnytyksestä, ja se kannatti. Olin varmasti kätilöiden mielestä v-mäinen ruikuttaja, mutta sain kaikki kivunlievitykset mitä halusin, myös ponnitusvaiheen, väliliha jätettiin leikkaamatta ja sain olla haluamassani asennossa. Ja sairaala oli Tays. Että kannattaa ihan oikeasti väittää vastaan ja kieltäytyä jutuista joita ei halua, esim. tuo ap:n kertoma makuuasentoon pakottaminen...

kerran sä asut Tampereen suunnalla, niin siellä on todella aktiivista toimintaa esim. aktiivisen synnytyksen ry:n ja napapiirin toimesta, saisit sieltä varmasti vertaistukea!



Katso:

http://www.tampereennapapiiri.fi/

voimaannuttavasynnytys.blogspot.com



Itsellä ainakin auttoi aksyssä puhuminen!



T: 18

netistä ja olin henkisesti valmistautunut puolustamaan oikeuksiani synnytyksestä, ja se kannatti. Olin varmasti kätilöiden mielestä v-mäinen ruikuttaja, mutta sain kaikki kivunlievitykset mitä halusin, myös ponnitusvaiheen, väliliha jätettiin leikkaamatta ja sain olla haluamassani asennossa. Ja sairaala oli Tays. Että kannattaa ihan oikeasti väittää vastaan ja kieltäytyä jutuista joita ei halua, esim. tuo ap:n kertoma makuuasentoon pakottaminen...

Hyvä kun tajusit pitää puolesi. Itse tajusin vasta jälkeen päin, että niin olisi itsenikin pitänyt tehdä. Oot kyllä välttynyt monelta mahdolliselta tuskalta kun oot tajunnut avata suusi synnytyssalissa.

ap

siitä että jotkut pitää itseään synnytyksessä tärkeämpänä kuin vauvan turvallisuutta. Siinä nyt voi kaikessa imukuppi ym epparileikkuksessa hieman äitin omanarvontunne todellakin kärsiä mutta synnytyksessä kaiken pääasia on saada vauva turvallisesti ja terveenä pihalle, äidistä viis. Keskity ihanaan vauvaan niin ei tarvi käydä kamalaa synnytystä enää yhä uudelleen,uudelleen läpi. Se nyt oli sellainen tapaus sinun kohdalla ja thats it, ei sitä voi muuksi muuttaa vaikka keskustelisit siitä loppuelämäsi. Synnytyksen kamaluus unohtuu kun saa ihanan vauvan ja voi keskittyä siihen ja unohtaa kaiken kivun ja epämukavuuden =)) terkuin 20

Että voitkin olla ÄRSYTTÄVÄ!!! Kun näissä missään tarinoissa ei ole ollut kysymys siitä, että äiti haluaisi elämysmatkailla vauvan turvallisuuden kustannuksella!!! Kysymys on typeristä piintyneistä tavoista, epäammattimaisuudesta kätilön taholta jne.

Hyvin harva äiti ihan oikeasti haluaa vaarantaa lapsensa turvallisuuden synnytyksessä, mutta varmasti jokainen toivoo hyvää ja myötätuntoista kohtelua, sekä jonkinlaisia perusteluita sille, miksi asiat pitää tehdä siten kuin ne tehdään.

En mäkään varmaan olisi osannut kyseenalaistaa mulle tehtyjä toimenpiteitä kolmannessa synytyksessä, jos en olisi synnyttänyt aiemmin. ja mun mielestä jo synnyttäneen katetrointi ilman että edes varmistaa että synnyttäjä on ymmärtänyt mitä ollaan tekemässä on ihan törkeää. Tai neljä yritystä iskeä okstitosiinitippa käteen kun on jo synnytetty, koska istukka ei tullut ulos viidessä minuutissa ( ei verenvuotoa tms.) Ja kätilö jatkoi piikin laittamista, vaikka sanoin itse, että nyt istukka irtosi ja syntyy. Sai sen sitten paikalleen kun sitä ei enää tarvittu, ja otettiinkin sitten heti pois.

Noi on vielä todella pieniä ja vain typeriä juttuja, mutta sillä touhulla mitä itse jouduin kokemaan ( tuossa oli vain pari juttua) ei yllätä ollenkaan, että vielä paljon pahempaakin tapahtuu.

Elämässä on kuitenkin niin paljon muuta mukavaa kuin synnyttäminen joten turha pilata sillä loppuelämää.



Itsekin ajattelin että voi kun olin huono synnyttäjä mutta voittaja kuitenkin kun sain vauvan pihalle alakautta! Jos kaiken sen tuskan jälkeen olis vielä jouduttu leikkaussaliin niin sitten voisin kokoa epäonnistumista. Jokainen alakautta synnyttänyt on kuitenkin synnyttänyt vaikkakin imukupilla, uskomaton suoritus silti ja lopputulos ratkaisee tässä urheilulajissa.



Epäonnistuneseen imukuppisynnytykseenkin voi suhtautua huumorilla, on se niin kauheaa touhua ihan oikeesti että vain nauran koko kauheudelle, todellakin unohtumaton kokemus =)



Hyvää jatkoa ja vointia, terv 20

Elämässä on kuitenkin niin paljon muuta mukavaa kuin synnyttäminen joten turha pilata sillä loppuelämää.

Itsekin ajattelin että voi kun olin huono synnyttäjä mutta voittaja kuitenkin kun sain vauvan pihalle alakautta! Jos kaiken sen tuskan jälkeen olis vielä jouduttu leikkaussaliin niin sitten voisin kokoa epäonnistumista. Jokainen alakautta synnyttänyt on kuitenkin synnyttänyt vaikkakin imukupilla, uskomaton suoritus silti ja lopputulos ratkaisee tässä urheilulajissa.

Epäonnistuneseen imukuppisynnytykseenkin voi suhtautua huumorilla, on se niin kauheaa touhua ihan oikeesti että vain nauran koko kauheudelle, todellakin unohtumaton kokemus =)

Hyvää jatkoa ja vointia, terv 20

Et siis yrittänyt edes ymmärtää. Muuten, myös sektion kokeneet naiset ovat synnyttäneet.

ap

En saanut epiduraalia vaikka pyysin, kätilö vetkutteli (ei vielä. kohta.. oho ei enää voi...) eli jäi saamatta.

Sängystä en saanut nousta, vaikka olisin halunnut olla pystyasennossa. Selällään makuuta. Lopulta äiti kipeä ja väsynyt, supistukset heikkenivät, lapsen tarjontakin väärä.

Imukuppi kehiin. Ekassa vedossa imukuppi irtoaa lapsen päästä ja lääkäri lentää lattialle. Leikataan välilihaa lisää, että imukuppi saadaan uudestaan paikoilleen. 4,8kg vauva revitään väkisellä ulos.

Vauva niellyt vihreää lapsivettä, toinen käsivarsi roikkui ja puoli päätä mustana, tehohoitoon. Äiti viedään leikkaussaliin ja ommellaan kasaan 2h.



Toinen imukuppisynnytykseni oli lähes samanlainen, vauvan kunto oli onneksi ok synnytyksen jälkeen..

Sairaala ja henkilöriippuvaista!



Älä puhu niinkuin kaikki menee kaikilla samoin.

sua ap, mulla eka synnytys hyvin samanlainen (TYKS) ja omat kokemukset myös ihan vastaavat, itkin monta kuukautta öisin kun synnytys tuli mieleen eikä kivut todellakaan unohtuneet kun näin vauvan.



Tulin noin vuoden kuluttua eli yllättävän pian uudelleen raskaaksi ja kävin pelkopolilla purkamassa asiaa ja oikeasti sain hyvän mielen ja varman olon seuraavaa synnytystä varten. Mulla oli oikeasti tosi motivoitunut olo.



No, toka synnytys oli muuten tosi hyvä, en tarvinnut kivunlievitystä, olin pystyasennossa koko ajan yms. mutta ponnistusvaihe meni taas ihan XXXXXX:een. Ja imukuppi tuli taas iloksi...

tällä kertaa kokemus ei onneksi ollut lainkaan yhtä traumaattinen kuin ekalla kerralla ja pystyin jopa kävelemään heti synnytyksen jälkeen enkä ollut montaa kuukautta kipeä kuten ekalla kerralla. Ei se silti mukava muisto ole.



Tokasta synnytyksjestä jäi paremmat muistot kuin ekasta ja uskon, että johtui paljon siitä, että sain olla itse "synnyttäjänä" aktiivisesti monta tuntia (eli avautumisvaiheen) ja tehdä mikä tuntui oikealta ja se auttoikin, eli vauva laskeutui ja supistukset avasivat kohdunsuuta.



Ja nyt 5 vuotta esikoisen kamalan synnytyksen jälkeen en enää muistele sitä aktiivisesti enkä lasta katsoessani sitä ajattele (kuten vauva-aikana todellakin tuli tehtyä.)Jos on kokenut traumaattisen synnytyksen, ei kivut unohdu kun nökee ihanan vauvan.



sekava teksti.. mutta yritän tässä sanoa sulle ap. että aika kyllä parantaa haavoja, ihan varmasti. ja jos uskaltaudut koitokseen toisen kerran, on se melko varmasti paljon parempi!

vielä

että kyllä mäkin vähän koen, että olen epäonnistunut synnyttäjänä, kun en sitä lasta saa ponnistettua pihalle, mikä on tullut jo kaksi kertaa todistettua.



Mutta se synnytys ei ole koko elämä ja äitiys, ja vaikka jokin menee huonommin, jossakin toisessa asiassa voi olla tosi hyvä!



Ja kun lapsi kasvaa, ei se synnytys enää tunnu niin "tärkeältä". Hyvä AP että olet saanut hoitoa.

Mitäs jos tämä käytetty imukuppi tuo mukanaan löysän vaginan loppulämäksi, ja arpia emättimessä sekä laskeumat. Voin kertoa että ei unohdu nämä vaivat vauvan kasvaessa vaan oireet koko ajan pahenee

Et halua mitään kielteistä kommenttia, mutta silti päätit avautua Suomen niljakkaimman mammayhteisön palstalla. Jos vertaistukea haluat niin facebookin mammaryhmään.

Aloittaja on palstan perusressukkamies, joka tekee naurettavia aloituksia naiseksi tekeytyneenä. Tämä on hänen ainoa keinonsa olla vuorovaikutuksessa naisten kanssa. Kannattaa ilmiantaa nuo paskaviestit heti alkuunsa niin palsta siistiytyy.

Ilmiannettu

Synnyttäjä tietenkin itse määrää, missä asennossa tuntuu luontevimmalta synnyttää, kätilöt ja lääkärit ovat tukemassa synnyttäjää, eivät määrämässä.

Toivottavasti edes joskus ymmärtäisivät asian.