Onko normaalia uupua ihmisten parissa olemisesta ihan täysin?

Vaihdoin tämän takia 38-vuotiaana työn päiväkodissa perhepäivähoitajaksi. Uuvuin aikuiskontakteista, en niinkään lapsista. Lasten riemunkiljahdukset ja ikävän, väsymyksen ym. itku eivät väsytä minua. Sen sijaan vaihtuvat kollegat ja usein haastavat huoltajat saivat minut ylivirittyneeksi ja ylimiellyttäjäksi. Puolivälistä viikkoa aloin jo toivomaan viikonloppua. Pe ilta su puolipäivä sujui latautuessa sohvalla maaten, just ja just jaksoin keskustella mieheni ja lapseni kanssa.

Sunnuntai-iltapäivät saattoivat ola sellaisia, että jaksoin lähteä heidän kanssaan tekemään jotakin. Su iltana tietty alkoi jälleen ahdistuneisuus alkavasta viikosta.

Ystäviä ja sukua jaksan tavata lähinnä lomilla ja muutoin viestitellä. En jaksanut lähteä kotoa.

Viisipäiväinen läsnätyö melussa ja kiireessä myös pandemian aikana koko ajan ei tunnu reilulta. Nyt on vähemmän kiirettä.

Ei pph:na täydellisen aistikuormitusvapaata ole, mutta huomattavasti vähemmän. Suosittelen siis alan vaihtoa muillekin, joista arki imee mehut.

Sitä se rokotettujen kanssa hengaillu teettää. 

Jonkun kanssa ei kuormitusta tule, vaan tulee innostus. Palaa vahvempana kotiin. Näin hyvän ystävän kanssa. Kivojen ihmisten kanssa on mukava olla mökilläkin. Työpaikkojen illanvietot tai pahimmassa tapauksessa laivareissut aivan karmeet.

Ymmärrän ap:tä! Mulla on sama ja luulen, että toimistolla olossa erityisesti kuormittaa se kaikki perseily, teennäisyys, "pintaliito"...ystäviäni tapaan harvoin, koska en jaksa, mutta en koe samaa ystävien kanssa - tosin mulle sellainen 1-1,5h yhtä ihmistä kerrallaan on ihan riittävä. En voisi kuvitellakaan lähteväni päivä- tai yöreissulle kenenkään kanssa!

Ja jotenkin usein väsyn myös kahden teini-ikäisen seurasta... tosin heillä onneksi paljon omia menojaan :) 

Jos käy kerran tai kaksi kertaa viikossa toimistolla, niin kyl sellasen kestää. Toisin kuin hoitsuilla ja myyjillä.

Kevätillan vietto ennen lomaa mehukestien merkeissä työkavereiden (opettajia ) on jotain tajuttoman kuormittavaa. Olis edes viiniä. Mutta ei näitten omasta mielestään parhaitten ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Koitappa asiakaspalvelua Stockalla. Puolet henkilökunnasta kärsii mielenterveysongelmista veemäisten asiakkaiden ja päälliköiden takia. Itse irtisanouduin enkä ole katunu!

Joo, ei tätä jaksa kukaan vuosikausia. En tosin työskentele Stockalla, mut kohderyhmä sama.

T: se myyjä

Sama täällä. Erityisesti kuormitun juhlista. Ja kyse ei ole siitä, että olen joku epäsosiaalinen ihmisvihaaja. Päinvastoin, tulen erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa ja olen hyvää ja hauskaa seuraa. Työnikin on ihmisläheistä, joten vapaalla haluan olla vain perheen kanssa. Onneksi perheessäni jokainen on sosiaalinen introvertti, joten nautimme yksinolosta myös. Mutta juuri tämä omituinen kuormittuminen ihmetyttää, joka pahenee iän myötä. Joku vierailu, tapaaminen puhumattakaan juhlat, vie kaiken energian. Siksi välttelen kaikkea tuollaista, erityisesti juhlia.

Päiväkotiväen ja koulujen henkilökunnan kanssa en viettäisi vapaa eikaani sekuntiakaan. 

Introverteille ihan normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen miettinyt, että paheneeko introverttiys jotenkin iän myötä. 

Kyllä pahenee. Itse olen aina ollut introvertti ja tämän ap:n kuvaaman ilmiön olen tiedostanut nuoresta saakka. Lisääpä siihen vielä sosiaalinen fobia, niin johan on hankalaa. Itsestäni tuntuu, että sosiaalinen elämä on kammottavaa teatteria, jossa joudun koko ajan teeskentelemään tavalla tai toisella. Iän myötä olen lisäksi huomannut, että äänet, meteli ja ihmisten tarvitsevuus rasittavat minua entistä enemmän. 

Minulla sama! Pidän ihmisistä ja olen ekstrovertti, mutta viime vuosina en ole meinannut jaksaa oikein mitään sosiaalisia tilanteita. Toimistopäivien (1-2 kertaa kuukaudessa) olen ihan loppu jopa useamman päivän ajan, vaikka työkaverit ovatkin mukavia. Ystäviä olen tavannut vain 1-2 kertaa vuodessa. Luulen, että minulla on jäänyt pandemia-aika jotenkin päälle.

Joo. Koen itse olevani sosiaalinen introvertti. Teen itse töitäni enimmäkseen etänä.

Sitten kun sovitaan työkavereiden kanssa tapaaminen toimistolla niin huomaan itse hölöttäväni sydämen kyllyydestä. En tiedä johtuuko sitten siitä, että etätöissä olen jo erakoitunut ja tottunut puhumattomuuteen ja hiljaisuuteen ja kaikki sitten purkautuu porukan ollessa kasassa.

Tai tuntuu ehkä siltä, että nyt pitää olla sosiaalinen ja homma menee itselläni siinä vaiheessa ihan överiksi enkä osaa säännöstellä sitä omaakaan puhetulvaani sen kaiken älämölön keskellä. Kun kaikki suoltaa juttua samanaikaisesti, kukaan ei kuuntele toisen juttua loppuun asti, niin ehkä siinä jotenkin oma vireystaso nousee, vallan hullaantuu ja lähtee mukaan siihen kälätyskuoroon.

Mutta kotiin tultuani olen ihan loppu ja taas kiitollinen siitä, ettei tarvitse kenenkään kanssa hetkeen jutella.

Normaalia introverteille. Iän myötä vain "pahenee".

Pitää oppia ymmärtämään sosiaalinen väsyminen. Itselläni auttaa siihen se, että pyrin mahdollisimman nopeasti irrottamaan ajatukseni niistä ihmisistä, tekemisistä ja sanomisista, joita sosiaalisissa tilanteissa on ollut. Samalla pitää tietenkin ottaa oma yksityisyys haltuun tavalla tai toisella, kuten tekemisellä, joka saa ajatukseni "ankkuroitumaan" kotiin.

Itselleni juhlat paha, etenkin jos siellä ei ole tuttuja. Joutuu pinnistelemään ja keksimään juttua tuntemattominen kanssa. Ei kiitos, tulee töissä mitta täyteen.

T: Myyjä

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Koitappa asiakaspalvelua Stockalla. Puolet henkilökunnasta kärsii mielenterveysongelmista veemäisten asiakkaiden ja päälliköiden takia. Itse irtisanouduin enkä ole katunu!

Anteeksi mahdollisesti tyhmä kysymys, mutta miksi et jäänyt saikulle? En ole koskaan ottanut lopareita mistään, mutta eikö siitä seuraa karenssi? Tuntuisi aika pahalta kärsiä itse taloudellisesti sen vuoksi, että työpaikka on kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Koitappa asiakaspalvelua Stockalla. Puolet henkilökunnasta kärsii mielenterveysongelmista veemäisten asiakkaiden ja päälliköiden takia. Itse irtisanouduin enkä ole katunu!

Anteeksi mahdollisesti tyhmä kysymys, mutta miksi et jäänyt saikulle? En ole koskaan ottanut lopareita mistään, mutta eikö siitä seuraa karenssi? Tuntuisi aika pahalta kärsiä itse taloudellisesti sen vuoksi, että työpaikka on kamala.

Mieluusti kärsin taloudellisesti sen takia että mielenterveys säilyy. Sinnittelin 28 vuotta ja sitten vaan totesin ei prkl! Hesan Stockan ennätys oli kaiketi puhelinkeskuksen 1.5 päivää ja sitte tää henkilö otti loparit kun joka puhelu alkoi rähjäämisellä.

Kylähän se jonkinasteinen aistiyliherkkyys voi tulla myöhemmällä iälläkin, tarkoitan siis juuri tuota että kun on paljon ärsykkeitä aivoille ja joutuu skarppamaan, ääntä ja liikettä on ympärillä paljon, se kuormittaa jos muuten olet pääsääntöisrsti rauhallisissa olosuhteissa. 

Joku mainitsi aikaisemmin sen että oletko noissa tilanteissa varmasti rento itsesi vai vedätk jotain roolia. Itselläni oli aikoinaan työ jossa päivät toimistolla ja palavereissa oli yhtä teeskentelyä, tatteria ja pas...n puhumista, vedin kokoajan jotain roolia koska en voinut sietää pomoani, nättelin kivaa, sitä että viihdyn ja olen henkeen ja vereen mukana busineksessa. Olin usein toimistopäiän jälkeen ihan loppu.  Samoin nykyisin kun käyn iäkkäiden jo vähän höppänöiden ja sairaiden vanhempieni luona, ajan autolla 1,5h /sivu, olen ihan loppu koko päivän tai vielä seuraavankin. 

Kiinnitä huomiota noiden poikkeavien päivien ruokailuun ja saatko silloin tarpeeksi nesteitä. Jos energiansaanti tai nesteytys jää huomattavasti vähemmälle, saataa sekin keski-iässä jo tehdä illalla ja sruraavana päivänä vetämättömän olon.

Entä jos tuo "olen ihan loppu" tila tuleekin siitä että et saa nukuttua kunnolla, aivosi eivät pääse siihen syvään levon tilaan jossa ne ns puhdistautuat ed päivän kuormituksesta. Ehkä syy onkin siinä että virkistyt niin paljon muiden seurasta että menet jotenkin ylikierroksille.

Kokeile joskus virikkeellisen toimistopäivän jälkeen jotain sinulle sopiva syvärentoutusta, hiljaisuutta ja hämärää 2h ennen nukkumaan menoa josko se auttaisi parempaan uneen jotta et olisi loppu seuraavana päivänä.

Onko kuulossasi tapahtunut muutoksia, jos tämä on uusi ilmiö? Ehkä keskustelu vaatii aiempaa enemmän pinnistelyä.