Sisareni ei ole kykeneväinen elämään itsenäisesti ja tarvitsee paljon ohjausta arjessa. Miten paljon minun tulisi auttaa? Hankala tilanne.

Omaishoitajaksi*

Et sinä voi olla loppuikääsi vastuussa siitä, että vanhemmallasi on toinenkin lapsi.

Et missään nimessä ryhdy omaishoitajaksi siskollesi, jos et siihen oikeasti tunne halua. Pilaat vielä oman terveytesi siinä ohessa ja siskosikin varmasti vaistoaa sen, että et jaksaisi hänen kanssaan olla. Siskosi arjenhallinnan ja toiminnanohjauksen ongelmat kuulostavat sellaisilta, että hänellä olisi parasta olla ammattilaisia auttamassa arjessa. Ota yhteyttä sen hyvinvointialueen, jonka piiriin siskosi kuuluu, vammaispalveluihin. He osaavat neuvoa, miten toimia asian suhteen ja mitä palveluita siskollesi on saatavilla.

Sinä autat sen verran kuin haluat ja jaksat. Siskosi ongelmat ovat varsin huono syy jättää elämäsi elämättä, et ole hänestä vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi olla loppuikääsi vastuussa siitä, että vanhemmallasi on toinenkin lapsi.

No joo. Kyllä välitän kaikista perheenjäsenistä mutta olen ollut ehkä vähän varjossa siinä mielessä, että äidillä on omat mielenterveydelliset haasteet ollut aina ja alkoholin kanssa ongelmia. Häntä on pitänyt tukea ja ymmärtää. Saanut anteeksi paljon tuon sisaren vuoksi koska yrittää tukea häntä paljon ja tottakai huolehtii hänestä. Sitten tässä itse yrittää jotenkin vain olla mieliksi ja ystävällinen, auttaa jne. Toisaalta kyllä välillä olen ollut itsekin hankala enkä ole jaksanut olla tukena ja olen sairastunut myös jo vuosia sitten krooniseen masennukseen, joka pahenee ajoittain. 

Jotenkin tässä pitäisi pärjäillä mutta mitään järkevää vaihtoehtoa en ole oikein keksinyt ja olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja mennyt vain ajan kanssa virrassa. Ap 

Haastava tilanne, mutta kuuntele ehdottomasti itseäsi. Mieluummin hyvä viisi minuuttia yhdessä kuin puoli tuntia ahdistavaa sietämistä, jonka toinenkin vaistoaa.

Vanhempasi on vanhempi ja suhde lapseen erilainen. Hän on tehnyt valintansa keskittyä lapseensa, mutta nyt sinulta odotetaan vastuuta sisarena. Ei se silloin ole aivan oikein, koska haluat varmasti rakentaa ensin oman elämäsi ja pärjätä siinä. Jos omat asiasi vaativat aikasi ja ajatuksesi on tilanne sisareesi sama kuin sokea taluttaisi toista sokeaa.

Jos vanhemmallasi on omaisuutta ja josta myös sisaresi perii takaisi se hänelle enemmän apua pysyä kunnossa. Toimisit hänen edunvalvojana, mutta et hoitajana. On siinäkin työtä ihan tarpeeksi.

Kannattaa jutella ammattilaisten kanssa. Usein myös ehdotetaan laitospaikkaa ammattimaisen hoidon varmistamiseksi. 

 

Et ala omaishoitajaksi, jos et halua. Lisäksi sitten kun väsyt ja haluat hommasta eroon, et pääse - olet kerran siihen lupautunut ja kunta ei ota hoitovastuuta ihmisestä, jolla on jo omaishoitaja. Siskosi ei ikinä saa tarvitsemaansa hoitoa esim. laitoksessa tai kotihoitajaa, jos on omaishoitaja jo kotona.

Omaishoitaja on järkevää lähinnä oman lapsen suuntaan. Ja jos puolisot rakastaa toisiaan tosi paljon ja hoitava on terve ja nuori - siinä vaiheessa kun kunta houkuttelee 80v omaishoitamaan toista 85v ei ole enää kyse muusta kuin budjettisäästöistä.

Miehen veli muutti valvottuun/tuettuun asumisyksikköön vanhempien ollessa 70+, viihtyy hyvin. 

Ei sinun "tule" auttaa yhtään. Hirveää äidiltäsi edes vaatia tuollaista. 

En ole koskaan jutellut tästä asiasta tällain kenellekään vaan omassa mielessä pyöritellyt. En ole uskaltanut sanoa, etten tiedä onko minusta tähän kaikkeen. 

Nyt kun kommentoitte niin kyyneleet valuvat. Aika arka aihe näemmä vielä itselle vaikka tilanne on ollut pitkään aika raskas ja tuolla mielen perällä hautunut, että mitäs tulevaisuudessa tämän asian suhteen. En ole oikein tunnetasolla osannut käsitellä koko sisaren sairautta vaan ollaan vaan sopeuduttu tietenkin asiaan ja kaikkeen siihen. Enkä halua että sisar kokee itsensä mitenkään vaivaksi mutta en vain taida pystyä sitten kaikkeen mitä vanhempani ainakin minulta toivoisi vielä tulevaisuudessa. Ap 

On olemassa oikein hyviä hoitopaikkoja kehitysvammaisille. Paljon viriketoimintaa ja yhdessäoloa.

Et ala. Laita laitokseen ja koita pitää huoli että sisko pääsee tutustumaan sinne ja ihmisiin jo nyt tai mahdollisimman hyvissä ajoin ennakkoon. Paikalliseen toimintaan pääsee mukaan muutkin kuin asukkaat. Jos olette jo olleet ja kokemukset on huonot, mieti, voisitteko muuttaa?

Tutustu paikkoihin ja ihmisiin hyvissä ajoin, niin asiat kyllä selviää. 

Onhan noita paikkoja, esimerkiksi tuettu asuminen. Jos on jo täysikäinen niin tarvitsee tuettua asumista, ei enää vanhempien nurkissa 

Toimisit sisaresi edunvalvojana. Olisit mukana hänen elämässään ja katsoisit, että hänellä on aina hyvä olla. Ajaisit hänen etuaan ja palavereissa ym. pitäisit hänen puoliaan. 

Ilman muuta laitos on oikea paikka. On myös itsenäisen asumisen yksiköitä, joissa saa tukea. Nuori pääsee itsenäistymään ja oppii omatoimisemmaksi. Vanhempasi tekevät karhunpalveluksen siskollesi pitämällä hänet kotona. Sinun ei tietenkään tarvitse olla tukena millään tavalla, tuo on vanhempiesi ongelma jonka ovat itse luoneet.

Eikö niitä ole asuntoloita joissa asukas asuu itsenäisesti mutta ohjaajat auttavat asioissa?

Okisihan järkevää henkilö ajoissa ohjata tuollaiseen asumiseen ennen vanhemman kuolemaa.  Itsenäistymään.

Etsikää siskolle hyvä asumispaikka, ja otat välillä aina käymään luoksesi. Onko siskosi jo aikuinen kuitenkin? Yrittäkää saada asioita järjesteltyä jo hyvissä ajoin. Et ole hänessä vastuussa eikä sinua voi velvoittaa uhraamaan omaa elämääsi hänen takia.

Et missään nimessä ala ottamaan yhtään enempää vastuuta siskostasi. Laitospaikka voi olla hänelle tarpeen jo kauan ennen kuin vanhempasi kuolee, jos äitisi(?) omat voimavarat loppuvat.

Sinä et ole siskosi vartija. Elät omaa elämääsi ja nautit siitä, etkä ota vastuuta mistään riippakivestä. Kiitosta siitä et tulisi saamaan ja oma elämäsi tulisi täyteen kaikenlaisia rajoituksia, mitä et voi tehdä, minne et voi mennä, koska pitää hoitaa sisko. Usko kokenutta, joka vuosia huolehti siskostaan ja viimein lopetettuaan sen sai palkaksi haukkumiset.

Omaishoitajuus on vanhempasi valinta; älä hyvä ihminen lähde siihen velvollisuudentunnosta ja jos jo valmiiksi mietit voimavaroja.

Nyt olisi varmasti tilaisuus käydä vanhemman kanssa keskustelu. Monihan alkaa jo ajoissa etsiä sopivaa asuinpaikkaa tietäen, että omaishoitaja todennäköisesti menehtyy ennen hoidettavaa. "Laitokseen" sopeutuminen on todennäköisesti paljon helpompaa nyt vanhemman tuella, kuin myöhemmin. Laitos lainausmerkeissä siksi, että sanalla on jotenkin negatiivinen kaiku ja nykyään ovat ihan erilaisia, kuin mitä vanhempi ehkä kuvittelee. On hyvinkin mahdollista, että sisaresi päinvastoin saisi kaikkea uutta virikettä elämäänsä; uusia ihmisiä, ohjattua toimintaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Toimisit sisaresi edunvalvojana. Olisit mukana hänen elämässään ja katsoisit, että hänellä on aina hyvä olla. Ajaisit hänen etuaan ja palavereissa ym. pitäisit hänen puoliaan. 

Tämä kuulostaa järkevältä. Terve sisko on edunvalvoja, mutta ei omaishoitaja. Tapaamisia voi olla jne. mutta ei tietenkään mitään yhdessä asumista. Vammainen sisko pärjää laitoksesta hyvin, niitäkin on erilaisia ja varmasti sopiva paikka löytyy.