Minulla on loppunut täysin motivaatio hoitotyöhön.

Niin sillä minä asiaa kysyinkin, että kun kukaan ei enää jatkossa hoida vanhuksia, niin piståttekö lapsenne hoitamaan (eivät rupea siihen, suurin osa), vai mitenkä. En minä teitä henk koht ole vaatimassa alalle jäämään. 

Itse viihdyn mainiosti, miehenä hoitoala on ihan hemmetin rentoa ja ei puhettakaan stressistä, pitää vaan löytää se oikeasti sopiva paikka, kaveri ei täällä jaksaisi tuntiakaan vaan rakastaa päivystystä kun on kaikkea jännää aina. Ei kyllä missään muualla saa parin vuoden koulutuksella näin hyvää palkkaa ja voi vaan periaatteessa valita minne menee töihin. Päivätyötä ja asustelen hulluustarhauksen lähellä niin en tarvitse autoakaan, rahaa on niin että ei keksi mitä tekisin sillä. Työttömänä tuntuu ihan hassulta kun yhtäkkiä onkin vaan tonneja tilillä.

Joidenkin naisten ongelma alalla on juuri tuo älytön huolehtiminen ja stressaaminen kaikesta, ihan kuin koko sairaala tai hoivakoti räjähtää jos rentoutuvat edes hetkeksi.

Ja näitä manipuloidaan niin härskisti ja niin paljon kuin voidaan kunnes palavat loppuun ja tilalle tulee toinen alalle mahtavasti sopiva mutta liian hyväluontoinen. "voi ai että kun se Marjatta nyt sitten jää ilman hoitoa ja kuolee tunnin sisään jos sinä et käy siellä, hei kävisitkö jookosta?" ja kyllähän hän käy, joka kerta ja ei ikinä saa tästä mitään kiitosta, hyvä jos edes rahaa.

Paska johtaminen on hoitoalalla yksi isoimpia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vanhustyössä ja koen siellä väkivaltaa lähes päivittäin. Kuulemma pitää vain kestää, näin sanoi työterveyslääkärikin. 

 

Väkivalta ei tule loppumaan, koska kyse on muistisairaista asiakkaista. En ole keksinyt muuta ratkaisua kuin alanvaihdon. 

 

Olen täysin väsynyt ja kyllästynyt. Osa asiakkaista on kivojakin, mutta on raskasta olla päivästä toiseen hakattavana ja haukuttavana. Työ tuntuu täysin hyödyttömältä ja turhalta. 

 

Jaksamista kaikille. 

Hei sinä juuri.  Ootko ajatellut, että olis mahdollisuus vaihtaa eri sektorille sotealalla? Esim. mielenterveys tai vammaispuolelle,  sellasiin paikkoihin, jossa olis lähinnä työ  ohjausta ja tukemista arjessa?  

Viisautta sulle valintoihin, suosittelen että vielä  kokeilet muuta kuin muistisairaiden parissa tehtävää työtä. Jos se mahdollinen muukaan työ alalla ei enää kiinnosta, niin sitten voi miettiä alanvaihtoa.

Terv. eräs lähihoitaja

Vierailija kirjoitti:

Niin sillä minä asiaa kysyinkin, että kun kukaan ei enää jatkossa hoida vanhuksia, niin piståttekö lapsenne hoitamaan (eivät rupea siihen, suurin osa), vai mitenkä. En minä teitä henk koht ole vaatimassa alalle jäämään. 

En usko että sellaista tilannetta tulee että kukaan ei enää hoida ketään tai ketään muistisairasta. Järjestelmä on isossa murroksessa ja tulevaisuudessa meillä ei välttämättä ole nykyisen kaltaista julkista järjestelmää. Isolta osin yksityinen kotihoito "korvaa" sitä, mutta hoitoa saa lähinnä ne jotka sitä haluavat ja osaavat käyttää palvelua siten kuin kuuluu eikä sitä välttämättä saa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Osittain sitä hoitoa tulee korvaamaan myös robotit ja muu automatiikka. Ellei siihen suostu hoitoa ei välttämättä saa.

Vierailija kirjoitti:

Mut ei kai siihen muistisairauteen ilman hoitoakaan noin vaan kuole. Ehtiihän siinä vaikka 10 vuotta sekoilla. Ellei siis suunnitelma ollut että vahingossa polttaa itsensä kuoliaaksi, nääntyy nälkään tai jää rekan alle. 

Tuskin sitä kymmentä vuotta elää jos ei muista eikä osaa syödä, ei osaa laittaa ruokaa eikä saa sitä haettua kaupasta ja muutamassa päivässä nääntyy janoon jos ei muista eikä ymmärrä että pitäisi juoda.

Ei niitä kaikkia ohjeita muutkaan muista. Porukassa mietitään.

Jos tykkäät asiakkaista, hekin tykkäävät sinusta ja olet arvokas työntekijä.

Kysyppä pomolta, haluaako hän, että lähdet muualle? Ei varmasti.

Olen töissä erikoissairaanhoidossa. Ennen vaihtuvuus oli vähäistä ja toimia oli harvoin auki. Ala-arvoinen johtaminen, kuormittavuuden lisääntyminen ja jatkuva painostaminen on johtanut joukkopakoon. Uusia hakijoita ei ole esim neljä toimea auki ja hakijoita 0-3. Tämän ansiosta kaikki hakijat saavat suoraan toimen. Käytännössä tarkoittaa sitä, että työhön epäpäteviä henkilöitä työskentelee kanssasi ja kielitaidottomia alkaa olla sietämättömän paljon. Edellämainittujen seikkojen ansiosta teet käytännössä kahden henkilön edestä töitä ja jatkuva stressi toisen osaamisen puolesta. Potilasturvallisuus vaarantunut jo monen monta kertaa lukuisia haiproja jne Esimiehet ei reagoi millään tavlla vaan aina pitää olla tyytyväinen jos saadaan edes yksi hakija toimeen. 



Lopputuloksena ollut joukkopako vuosia talossa työskennelleet lähtevät hoitajat ja lääkärit lähtevät privaattiin. Aijon lähteä itsekkin en kestä enää.

Ap, ootko ollut pitkään alalla?  Olisko mitään muuta alan työpaikkaa, missä kirjaamista  ja muita "konehommia" olis vähemmän ja saisi keskittyä enemmän asiakkaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Missä on nämä ihanat asiakkaat? Mulla on toisin päin, tykkäisin työstä mutta potilaat se paskin osuus.

Tuota...jos niitä potilaita ei olisi, niin olisiko silloin tarvetta hoitotyölle eli sinulle? Ei. Tietysti voit tehdä niin, että käsket kaikkia paskoja potilaita muuttumaan toisenlaisiksi, ellikkäs kai lähinnä itsesi oloiseksi, koska vaikutat tosi kivalta. Kannattaa päästellä niille suustaan täyslaidallinen jo ennenkuin olet kysynyt henkkarit, niin tajuavatpahan sitten jo varmuudeksi olla kettuilematta. Älä pihistele paskassa energiassasi, sitä varmasti riittää. Älä unohda myöskään työkavereitasi. Ainoa haittapuoli tuossa asenteessa on että voimat loppuu, kotona sitten vaan makaa ja on ihan puhki ja aseistautuu henkisesti uuteen työpäivään. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaikkia ohjeita muutkaan muista. Porukassa mietitään.

Jos tykkäät asiakkaista, hekin tykkäävät sinusta ja olet arvokas työntekijä.

Kysyppä pomolta, haluaako hän, että lähdet muualle? Ei varmasti.

Harva tuskin haluaa että hoitajat lähtisi muualle. Ehkä suurimmat veronmaksajat haluaisi että mieluummin menisivät tuottaviin töihin kuin olisivat kuluttamassa verovaroja. 

Ne pomot joita työpaikalla näkee ei oikein voi vaikuttaa siihen onko töissä väkeä vai ei. Päätökset siitä saako sijaisina palkata, voiko ottaa keikkatyöntekijöitä, voiko palkata lisää henkilökuntaa, voiko vähentää tai vähennetään asiakaspaikkoja, vähennetäänkö henkilökuntaa tehdään aika kaukana yksiköistä eikä oikein kellään ole siihen suoraa päätösvaltaa. Riippuu budjetista mihin varoja on suunnattu, riippuu verottajan päätöksistä mihin rahaa ohjataan tai mistä sitä vähennetään. Tällä hetkellä sitä hoivatyöstä vähennetään arvosti pomo minun työpanostani tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä erikoissairaanhoidossa. Ennen vaihtuvuus oli vähäistä ja toimia oli harvoin auki. Ala-arvoinen johtaminen, kuormittavuuden lisääntyminen ja jatkuva painostaminen on johtanut joukkopakoon. Uusia hakijoita ei ole esim neljä toimea auki ja hakijoita 0-3. Tämän ansiosta kaikki hakijat saavat suoraan toimen. Käytännössä tarkoittaa sitä, että työhön epäpäteviä henkilöitä työskentelee kanssasi ja kielitaidottomia alkaa olla sietämättömän paljon. Edellämainittujen seikkojen ansiosta teet käytännössä kahden henkilön edestä töitä ja jatkuva stressi toisen osaamisen puolesta. Potilasturvallisuus vaarantunut jo monen monta kertaa lukuisia haiproja jne Esimiehet ei reagoi millään tavlla vaan aina pitää olla tyytyväinen jos saadaan edes yksi hakija toimeen. 

Lopputuloksena ollut joukkopako vuosia talossa työskennelleet lähtevät hoitajat ja lääkärit lähtevät privaattiin. Aijon lähteä itsekkin en kestä enää.

Aika hurjalta ja kurjalta kuulostaa. Taitaa olla fakta, että yleisestikin alalla on lähivuosina ollut  entistä vähemmän hakijoita (vakituisiin) pesteihin ja miksei sijaisuuksiinkin??

Ei koske vaan meidän osastoa vaan ihan valtava ongelma ainekin hussissa. Tunnen paljon hoitajia eri erikoissaanhoitoa toteuttavista yksiköistä ja sama tilanne päällä kaikkialla. 



Kun esim tehohoidosta lähtee hoitaja ei häntä tuosta noin vain paikata. Menee monta vuotta ennen kuin voi toimia kaikkialla yksin ilman taustatukea. 

Hei minä lopetin hoitotyöt 2 vuotta sitten. Se oli paras ratkaisu elämässäni. Motivaatio loppui minultakin ja otin lopputilin ja olen ollut onnellisempi sen jälkeen. Ei väsytä enää ja käyn nykyään vuorotöissä ja saan parempaa palkkaa kun hoitajana. 

Luulisi hoitoalalla olevan vaihtoehtoja yllin kyllin. 

No, jos kokonaan uutta alaa haluat opiskella, niin ei liene ainakaan tekniikka sun alasi. Onnea yritykseen, helppoa ei tule työllistyminen sitten olemaan, varsinkaan jos palkalla on jotain väliä. 

Kyllä ne tekniset asiat, tietokonehommat ja kirjaamiset tulee eteen lähes työssä kuin työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on nämä ihanat asiakkaat? Mulla on toisin päin, tykkäisin työstä mutta potilaat se paskin osuus.

Oot tainnut käsittää väärin, hoitoalalla ne potilaat, ja asiakaspalvelualalla ne asiakkaat, on se työ. Ehkä sopisit johonkin yksinkertaisempaan työhön. 

Maisteriksi lähden syksyllä opiskelemaan, kiitos vaan ehdotuksesta.

Kiinnostava alavalinta tuo 'maisteri'.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi hoitoalalla olevan vaihtoehtoja yllin kyllin. 

No, jos kokonaan uutta alaa haluat opiskella, niin ei liene ainakaan tekniikka sun alasi. Onnea yritykseen, helppoa ei tule työllistyminen sitten olemaan, varsinkaan jos palkalla on jotain väliä. 

Hoitoalalla on paljon vaihtoehtoja, mutta samat ongelmat kaikkialla. Suurin ongelma on äärimmäisen huono johtaminen, seuraavana kiire ja lista jatkuut.Eri 

"Me kiukutellaan ihan vaan alaa vaihtamalla, niin kohta ei tarvitse katsella niskojen nakkelua. Sitten alkaa se jokapäiväinen valitus kun palvelua ei saa, jonot venyy, kukaan ei vastaa puhelimeen.. Niinpä."

Siellä samoissa jonoissahan tekin tulette olemaan eikä puheluihinne vastata. Niinpä!

Terveydenhuollossa työilmapiiri on todella sairas. Ei ihme, jos ahdistaa. Se on vain terve reaktio epäterveeseen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi hoitoalalla olevan vaihtoehtoja yllin kyllin. 

No, jos kokonaan uutta alaa haluat opiskella, niin ei liene ainakaan tekniikka sun alasi. Onnea yritykseen, helppoa ei tule työllistyminen sitten olemaan, varsinkaan jos palkalla on jotain väliä. 

Minä olen ICT-alalla työssä. Huvittaa kun on näitä etenkin miespuolisia tekniikan alan ihmisiä (ICT ja muu, esim. konetekniikkapuoli jne) jotka vinkuu että kyllä heidän työ on niin raskasta että, koko ajan pitää opetella uutta, palkka on ihan paska jos saa "vain" 5000 euroa bruttona kuussa, jne. Samat ihmiset antaa ymmärtää että sairaanhoitajien pitäisi vaan asennoitua eri tavalla koska heillä on kai sitten jokin moraalinen velvollisuus hoivatyötä tekevänä kestää työtään?

Muistuttaisin että esim. IT-ala on siistiä sisätyötä, saa tehdä etätöitä joustavasti kotoa käsin, ehtii pitää vähintään sen puolen tunnin lakisääteisen lounastauon ja vessassakin voi käydä kun on tarve. Kukaan asiakkaista, vaikka olisikin hankala, ei kuitenkaan lyö, pure tai potki, eikä omaiset valita aaioista joille työntekijänä ei itse voi mitään. Ja jos asiakas veetuilee, sekin yleensä s-postissa tai etäyhteyden välityksellä. Ei tarvitse olla eritteiden kanssa tekemisissä tai mahdollisessa tartuntavaarassa.