Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä naiset ovat itkevästä miehestä?
Kommentit (102)
Tarpeeksi paljon, kun sattuu joko henkisesti tai fyysisesti, jokainen ihminen itkee. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä merkki. Se on merkki siitä, ettei ole robotti, vaan on ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkeminen nimenomaan on sitä tunteiden käsittelyä, hassu.
Itse asiassa ei ole. Itkeminen on tunteiden ilmaisemista. Tunteiden käsitteleminen tapahtuu pään sisällä ilman, että se näkyy ulospäin tai puhumalla. Eihän nauraminenkaan ole ilon käsittelyä, vaan se on tapa ilmaista iloa.
Riippuu ihan siitä miten näitä käsitteitä päättää määritellä. En tiedä miten asia on psykologian alalla, mutta puhekielessä tunteiden käsittely tarkoittaa joillekin pelkkää ajatustason käsittelyä, kun taas toisille kokonaisvaltaista kohtaamista alkaen ajatuksista ja jatkuen tunteiden hallittuun ja terveeseen ilmaisuun ja purkamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkeminen nimenomaan on sitä tunteiden käsittelyä, hassu.
Itse asiassa ei ole. Itkeminen on tunteiden ilmaisemista. Tunteiden käsitteleminen tapahtuu pään sisällä ilman, että se näkyy ulospäin tai puhumalla. Eihän nauraminenkaan ole ilon käsittelyä, vaan se on tapa ilmaista iloa.
Riippuu ihan siitä miten näitä käsitteitä päättää määritellä. En tiedä miten asia on psykologian alalla, mutta puhekielessä tunteiden käsittely tarkoittaa joillekin pelkkää ajatustason käsittelyä, kun taas toisille kokonaisvaltaista kohtaamista alkaen ajatuksista ja jatkuen tunteiden hallittuun ja terveeseen ilmaisuun ja purkamiseen.
Sulla menee termit sekaisin. Käsittely on eri asia kuin ilmaisu ja purkaminen. Pätee niin teoriassa kuin puhekielessäkin. Itku on tunneilmaisua ja ajatustyö on tunteiden käsittelyä. Itku on puhtaasti biologiaa, ajatustyö ei. Eläimethän itkevät myöskin, mutta ne eivät osaa käsitellä tunteitaan eli tehdä sitä ajatustyötä.
Mieheni ei ole koskaan itkenyt ja ollaan yhdessä kauan. Minä itkin nuorena, mutta nykyisin en enää osaa itkeä. Murehtia saa ja surra voi ilman itkuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkeminen nimenomaan on sitä tunteiden käsittelyä, hassu.
Itse asiassa ei ole. Itkeminen on tunteiden ilmaisemista. Tunteiden käsitteleminen tapahtuu pään sisällä ilman, että se näkyy ulospäin tai puhumalla. Eihän nauraminenkaan ole ilon käsittelyä, vaan se on tapa ilmaista iloa.
Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa. Itkeminen on osa tunteiden käsittelyä monella tasolla. Se ei ole vain yksinkertainen tapa ilmaista tunteita ulospäin, vaan sillä on syvällisempi merkitys mielen sisäiselle prosessoinnille ja terapeuttiselle vaikutukselle. Kun itket, vapautat stressiä ja jännitystä kehosta, mikä auttaa käsittelemään ja purkamaan syviä tunnekokemuksia. Itkeminen voi myös auttaa prosessoimaan vaikeita tapahtumia ja tunteita, mikä edistää emotionaalista tasapainoa ja hyvinvointia.
En ottaisi miestä joka on omasta miehuudestaan niin epävarma ettei uskalla näyttää kaikkia tunteita.
Tätä mieltä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole koskaan itkenyt ja ollaan yhdessä kauan. Minä itkin nuorena, mutta nykyisin en enää osaa itkeä. Murehtia saa ja surra voi ilman itkuakin.
Huolestuttavaa. Tunne-elämä on pahasti lukossa, jos suru ei tule ikinä ulos kyyneleinä. Kyyneleet ovat osa ihmisyyttä tai oikeammin osa elollista olentoa, koska eläimistäkin monet itkevät. Ne ovat luonnollinen tapa purkaa ahdistavaa/surullista tilannetta. Itku puhdistaa ja jos ei koskaan itke, ei myöskään puhdistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehistä osa luulee, että naiset haluaa sellaisen miehen, joka ei esim. itke. Tämä käsitys itkevän miehen naisellisuudesta on levinnyt moniin miehiin. Ja naisellisuuttakin miehet pyrkivät välttämään, siksi juuri ei saa itkeä. Monilla miehillä on typerä, ilmeisesti kotikasvatuksesta kumpuava typerä ja lapsellinen käsitys miehisestä kunniasta. Kunnia menee itkemällä. Miehillä on raskasta kantaa tuollaista kunnian viittaa harteillaan. Kunpa he käsittäisivät, että se on vain heidän mielensä, joka sitä vaatii, sekä siihen mieleen uskominen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että alkoholismia ja väkivaltaa olisi paljon vähemmän, jos ihmiset (etenkin miehet) oppisivat itkemään ja pitämään itkemistä ihan normaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan siitä, kuinka paljon nainen itse itkee. Jos nainen itkee harvoin, ei ehkä jaksa ymmärtää miehenkään itkeskelyä.
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi paljon, kun sattuu joko henkisesti tai fyysisesti, jokainen ihminen itkee. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä merkki. Se on merkki siitä, ettei ole robotti, vaan on ihminen.
Normaali inhimillinen reaktio. "Miehet ei itke"on vain kulttuurin keksimää. Jos naisella on pikkuveli, hän tietää kokemuksesta, että pojat itkee kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen kun ei ole maskuliininen. Vaikka kuinka kaikki sanoo haluavansa tunteellisen miehen niin ei kai kukaan oikeastinhalua tunteellista miestä kun miehen tehtävä on tuottaa naiselle taloudellista hyötyä ja turvata naisen elämä
Seliseli inkelijonne.
Tosimies itkee kun siltä tuntuu. Toki turhanpäiväinen vollotus voi olla jopa tunnemanipulaatiota, mut persoonallisuushäiriöt erikseen.
Tunteet kuuluu elämään ja niitä saa, sekä pitää näyttää. Neuvoisin naisia eniten huolestumaan sellaisista, jotka ei koskaan itke, tai haukkuvat muita miehiä jotka silloin tällöin kyyneleen tai useamman tirauttaa.
M30
Miehenä olen pitkälti samaa mieltä, mutta moni nainen ei, sanoivat mitä tahansa.
No pitääkö niitä myrkynsylkijänaisia sitten tapailla? Ööö ei. Jääkööt yksin arvostelemaan muiden tunteita keittiöpsykologiallaan. Vastaavanlaisia miehiäkin riittää kyllä heille. Saavat sitten keskenään vittuilla toisilleen.
M30
En tiedä, pidän itseäni ihan empaattisena mutta mua ärsytti miehen turhanpäiväinen itkeskely esim aamuyöllä krapulamorkkiksissa tms kun ja jos ei mitään järkevää syytä osaa asialle sanoa. Siinä sitten pitäis lohduttaa, jos toista vaan ahdistaa joku selittämätön. Huomasin, että itseäni tällasissa tilanteissa ärsyttää tosi pahasti. Eri asia, jos on tapahtunut jotain. Tollasta itsesäälipaskaa en vaan jaksa.
"Mies puhuu tunteistaan, kun hänellä on tila puheelle ja hän kokee tulevansa kuulluksi. Kun hän kokee turvaa, hän uskaltaa avata herkkyyttään, haavoittuvaisuutaan, itkeä, olla avuton, tarvita toista. Miehellä on myös halu sitoutua, liittyä ja hänkin kokee seksuaalista haluttomuutta.
Menneisyys vaikuttaa vahvasti meihin yhä
"Miesten harteilla on vahvasti vain parin sukupolven päässä oleva sotatrauma. Ei ole ollut miehiä kotona vaan on ollut syvästi traumatisoituneita pieniä lapsia näennäisen miehen roolissa rintamalta palanneena. Sen sukupolven kasvattamat lapset ovat kasvattaneet tämän sukupolven aikuisia miehiä. Nämä miehet kasvattavat nyt yhteiskuntamme nuorisoamme ja pieniä lapsia. Ei ole yhtään ihme, kun moni kipuilee sen kanssa kelpaanko miehenä tähän suhteeseen, tähän yhteiskuntaan."
Tämä on mielestäni niin hyvin sanottu. Ylisukupolvinen trauma. Olisi niin tärkeää opettaa lapsille että kaikki tunteet on sallittuja. Mitään ei pidä hävetä. Eikä niitä saisi vähätellä ja kieltää lapsilta kuten vielä oman sukupolveni kohdalla oli vallalla.
Kuinka paljon parempi paikka tämä maailma olisi kun tunteita ei tukahdutettaisi heti pienenä. Kun uskallettaisiin olla tuntevia ihmisiä, niin miehet kuin naisetkin. Kaiken tuon vihan ja kaunan tilalle tulisi hyväksyntä ja kunnioitus toinen ttoisiaan kohtaan ja sen hyväksyntä että olemme erilaisia ja täsmälleen yhtä arvokkaita kuin kaikkki muutkin.
Jos uskallettaisiin ottaa vastaan toisen normaali ja terve haavoittuvuus joka kuuluu ihmiseen ja inhimillisyyteen.
Ja uskallettaisiin näyttää omamme. Kun pystyisimme olemaan turvallisia ja vastaanottavaisia, ei falskia miehuutta, kovuutta ja armottomuutta uhoavia sisältä rikkinäisiä pikkupoikia.
Kun naiset voisivat hyväksyä miehen jolla on tunteet ja joka myös uskaltaa ne näyttää normaalina osana miehuuteen kuuluvana siinä kuin naiseuteenkin.
Mieti onko mukavampe olla jatkuvalla sotajalalla ja sylkeä vihaa ja raivoa ja halveksuntaa toista sukupuolta kohtaan, kun kuitenkin jokainen ihminen sukupulta katsomatta kaipaa rakkautta, ehdotonta hyväksyntää, läheisyyttä, turvaa.
Mieti tätä ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Harvassa on nainen, joka ei heti ala halveksumaan miestä, jos tämä kerrankin itkee, vaikka syy olisi perusteltu. Moni nainen väittää, että haluaa tunteikkaan miehen, joka ei "toksisesti" patoa sisälleen tunteitaan, mutta sitten kun mies itkeekin, tuo nainen kokee sen vastenmielisenä heikkoutena. Toisaalta on myös aidosti empaattisia naisia, joita asia ei häiritse ja saattavat jopa pitää hyvänä asiana. Mutta tämä on täyttä uhkapeliä naisten kanssa, ja yleisesti ottaen miehen ei pitäisi koskaan itkeä naisen seurassa, jos ei halua jäädä seuraamaan usein täysin arvaamattomia seurauksia. Uskon että on monia naisia, jotka ovat jättäneet miehensä hyvin pian nähtyään tämän itkevän tai osoittavan muunlaista "heikkoutta".
Tyypillinen naisen suhtautuminen itkevään mieheen on mielestäni hyvä esimerkki jossain määrin toksisesta naisellisuudesta, etenkin kun halveksuntaa on edeltänyt puheet siitä, että herkkä mies on muka mieleen. Mutta ei ne puheet, vaan ne teot. Toisaalta ymmärrän myös naisten näkökulmaa tässä asiassa, ja tietenkin jatkuvasti itkevä ja muuta heikkoutta osoittava mies ON tosiasiallisesti heikko. Mutta sitten on näitä ääriesimerkkejä, jossa mies itkee vain KERRAN vaikka kokonaisten vuosikymmenten aikana ja nainen heti lähtee matkoihinsa. Tällaiset tilanteet ovat kohtuuttomia, mutta jotain se itkevän miehen todistaminen vain laukaisee eräiden naisten liskoaivoissa ja alkeellisessa biologiassa, ettei sitä vaan voi sietää.
Nimimerkillä mies joka on tuntenut läheisesti sekä miehen itkemistä hyväksyviä että ei-hyväksyviä naisia. Jälkimmäinen ryhmä on tosin selkeästi suurempi omissa kokemuksissani.
Sellaset incelin aivopierut tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, pidän itseäni ihan empaattisena mutta mua ärsytti miehen turhanpäiväinen itkeskely esim aamuyöllä krapulamorkkiksissa tms kun ja jos ei mitään järkevää syytä osaa asialle sanoa. Siinä sitten pitäis lohduttaa, jos toista vaan ahdistaa joku selittämätön. Huomasin, että itseäni tällasissa tilanteissa ärsyttää tosi pahasti. Eri asia, jos on tapahtunut jotain. Tollasta itsesäälipaskaa en vaan jaksa.
Eiköhän tässäkin todellinen ongelma miehessä ollut alkoholismi. Ei-alkoholistimies ei ole koskaan krapulassa tai ainakin äärimmäisen harvoin, joten tuosta ei olisi tullut ongelmaa.
En suhtaudu itkemiseen eri tavalla miesten tai naisten kohdalla. Todella tunteelliset ihmiset jotka pillahtavat itkuun kaikesta ja vaativat heti lohduttelua ovat kyllä vähän rasittavia, olkoon kyseessä mies tai nainen.
Ei se mitään, jos itkee silloin tällöin. Jos vaikka äiti tai ystävä kuolee, tai jää työttömäksi, tai lapsi syntyy, tai murtaa polvensa. On hyvä ilmaista tunteitaan.
Jos taas itkee joka ikistä pikkuasiaa, kun vahingossa vaikka tappoi hyttysen tai naapurilla on hienompi auto tai kun ei voittanut tälläkään kertaa lotossa tai kun ulkona on aste liian vähän lämpöä, niin sillon se on naurettavaa.