Onko kellään muulla oloa, että omasta miehestä on vain haittaa perhe-elämän kannalta?
Tämä ei koske nyt kaikki miehiä eikä ole yleistys, vaan ihan vain sitä omaa aviomiestä. Ja saa miehetkin vastata vaimostaan, jos tilanne on tuo. Mutta lapsia pitää olla, jotta liittyy aiheeseen. Eli että oma puoliso on sellainen, että hänestä ei ole mitään hyötyä vaan vain haittaa perhe-elämän kannalta. Puoliso sotkee enemmän kuin siivoaa, tuottaa pyykkiä enemmän kuin pyykkää, harvoinpa tiskejäkään viitsii hoitaa. Ei hoida lapsia tai lasten asioita juuri yhtään, mutta villitsee kyllä lapsia niin, että illat on ihan kamalia, mutta ei siis tietenkään osallistu lasten rauhoitteluun tai nukkumaan laittamiseen mitenkään. Kerrostalossa ei juuri korjattavaa ole eikä pihatöitäkään saati klapihommia, niin ei niissäkään ole hyödyksi. Ja tämän kaiken takia lähinnä vain ärsyttää nähdä hänet, kun tuntuu, että hänestä on vain haittaa. Kohtalotovereita?
Kommentit (232)
Siinä vaiheessa kun toinen osapuoli elää täysihoidossa on syytä lähteä. Jos tästä ei ole erikseen sovittu. Katkeruus voi syntyä vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille, joka peräänkuulutti tekoja lupausten sijaan eli käski tarkkailla miehen tekoja ennen lapsia. Muuten kiva idea, mutta kun lapsettomassa parisuhteessa ei ole käytännössä niitä kotitöitä, mitä lapsiperheessä, ei valvota öitä, tiskiä on kaksi lautasta ja kahvikuppia päivässä. Ja kyllä, on olemassa miehiä, jotka suoriutuvat aivan hyvin ja tasa-arvoisesti yksin tai kahden aikuisen helpossa elämässä, mutta muuttuvat tunnistamattomiksi lasten saapuessa. Olet onnekas, ettei tämmöistä ole kohdallesi osunut, siksi sinun on helppo täällä päteä.
Höpöhöpö. Ensinnäkään sinun ei tarvitse suostua sellaiseen "muutokseen". Toisekseen, on puhdasta paskaa, etteikö kahden aikuisen taloudessa olisi muita kotitöitä kuin parin lautasen tiskaaminen. Normaalissa kahden aikuisen taloudessa vaatteet likaantuvat, tulee pölyä ja tahroja ja tavaroita pitää laittaa paikoilleen. On myös k
Söpö viesti. Luuletko, ettei perheellistynyt ole elänyt sitä lapsettoman pariskunnan elämää ja pysty vertaamaan, että lapsiperheessä sitä työtä on kertakaikkiaan enemmän? Että ihan pölyä tulee, ja tahroja. LOL.
En tunne myötätuntoa pätkääkään, kuten Hannu Karpo sanoisi. Siellähän katkeroidutte niiden jännien kanssa nyt. Eikö naisen vaisto toiminutkaan parinvalinnassa? Jännä kun se kuulemma huomaa incelit ja lassukat jopa postien perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille, joka peräänkuulutti tekoja lupausten sijaan eli käski tarkkailla miehen tekoja ennen lapsia. Muuten kiva idea, mutta kun lapsettomassa parisuhteessa ei ole käytännössä niitä kotitöitä, mitä lapsiperheessä, ei valvota öitä, tiskiä on kaksi lautasta ja kahvikuppia päivässä. Ja kyllä, on olemassa miehiä, jotka suoriutuvat aivan hyvin ja tasa-arvoisesti yksin tai kahden aikuisen helpossa elämässä, mutta muuttuvat tunnistamattomiksi lasten saapuessa. Olet onnekas, ettei tämmöistä ole kohdallesi osunut, siksi sinun on helppo täällä päteä.
Jaa, kyllä meillä lapsettomassa suhteessa tehdään ruokaa eli tiskiä tulee kattiloiden, pannujen, veitsien jne. muodossa huomattavasti enemmän kuin kaksi lautasta. Me myös syömme enemmän kuin kerran päivässä, joten jo siitä tulee enemmän tiskiä. Lisäksi meillä imuroidaan, pe
Vaikka eläisin 100 vuotta lapsiperhearkea ei nuo meidän tiskit, pyykit, pölyt jne. minnekään katoa. Kyllä ne silti pitää siivota. Samoin kuin pitää viedä roskat ja käydä kaupassa jne. jne. Ei satu olemaan sellaista kotia, joka itsekseen puhdistuu tai sellaista jääkaappia, joka täyttyy itsestään. Ikävää joutua pilaamaan voimafantasiasi, mutta näin se vaan menee, että kotitöitä on muillakin kuin lapsiperheellisillä. Jopa sinkuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Mutta kyllä minä näin tämän piirteen jo seurusteluaikoina: mies keräsi kaikki pyykit kylppäriin isoksi kasaksi ja pesi vasta, kun ei ollut enää puhtaita.
Mä en ymmärrä, miten pyykkien peseminen voi olla niin kovjn työlästä jollekin? Eihän siinä montaa minuuttia omaa työtä mene, kun nakkaa likaiset vaatteet pesukoneeseen, napsauttaa sen päälle ja sitten laittaa ne vaatteet ritilälle tai kuivausrumpuun kuivumaan. Mikä tässä on niin kovin työlästä?
Ei se työlästä hänelle ollut, vaan tekemisen tempo on sellainen. Hän käy kerran vuodessa vaateostoksilla ja ostaa monella tonnilla. Hän rakentaa jotain, tekee sen kerralla loppuun. Painaa
Homo se on. Kaapissa.
Kulissit. 😅
Söpö viesti. Luuletko, ettei perheellistynyt ole elänyt sitä lapsettoman pariskunnan elämää ja pysty vertaamaan, että lapsiperheessä sitä työtä on kertakaikkiaan enemmän? Että ihan pölyä tulee, ja tahroja. LOL.
----
Ethän sinä väittänyt, että kotitöitä on enemmän. Väitit, että kotitöitä ei ole OLLENKAAN kun ollaan kahdestaan. Pari lautasta vaan tiskataan ja se siitä. Turhaan lollittelet, kun harhainen kuvitelmasi oikaistaan. Lollittelu kertoo vain sen, että olet elänyt vain äidin ja isän passattavana etkä siksi ymmärrä, että pyykit eivät aikuisten taloudessakaan peseydy itsekseen ja imuroiminen on ihan samanlaista kahden aikuisen taloudessa kuin kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa. Sori siitä, pikkuinen.
Vierailija kirjoitti:
siis niin totta. vaikka paperille päiväkirjamaisesti aa suunnitella miten hänelle sopisi mm vuotuisia kotitöitä,niin mitään ei tapahdu. lomat ohi,kaikki tekemättä. padiaselaa,loikoilee lomat, remontit seisoo vuosia. jonkun ruuan tekee joka omasta mielestään maailman upein,joka on suht surkee,ylimaustettua. hän kuvittelee kun laittaa kaikkia mausteita järkyttävät määrät,se tekee ruuan. aina vaan istuu tuntikausia yhdessä tuolissa,nettiä selaa. kaikki tekemättä. vuosikausia kesken. sotkee joka paikan,todella sotkee. kaikki epäjärjestyksessä. takan reunale kertyy kaikki mainospostit,astiat kuivuu päiviä,syö sängyssä ,ei pöydässä. jos joskussuunnitteelikin jotain,kaikki unohtuu. pää täynnä hilsettä ,sänky täynnä hilsettä,lihooo että pksahtaa. ei juo vettä,ei pysty kuin suullisen.ei hoida itseään mitenkään. huutaa vaan painu v...tuun,sana siivous tai kotityö saa aikaan raivon..
Ihan on vakka kantensa valinnut kun tuota oksennustasi lukee, tai lähinnä yrittää saada jotain selvää.
Vierailija kirjoitti:
Söpö viesti. Luuletko, ettei perheellistynyt ole elänyt sitä lapsettoman pariskunnan elämää ja pysty vertaamaan, että lapsiperheessä sitä työtä on kertakaikkiaan enemmän? Että ihan pölyä tulee, ja tahroja. LOL.
----
Ethän sinä väittänyt, että kotitöitä on enemmän. Väitit, että kotitöitä ei ole OLLENKAAN kun ollaan kahdestaan. Pari lautasta vaan tiskataan ja se siitä. Turhaan lollittelet, kun harhainen kuvitelmasi oikaistaan. Lollittelu kertoo vain sen, että olet elänyt vain äidin ja isän passattavana etkä siksi ymmärrä, että pyykit eivät aikuisten taloudessakaan peseydy itsekseen ja imuroiminen on ihan samanlaista kahden aikuisen taloudessa kuin kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa. Sori siitä, pikkuinen.
En jatka keskustelua lapsettomien kanssa tästä aiheesta tämän enempää. Sama kuin puhuisi kalalle polkupyörästä. Kannattaa näiden pätemiset ohittaa muutenkin tässä ketjussa. Kun perspektiiviä ei ole, sitä ei ole.
Älkää ihmiset tuhlatko elämäänne huonon puolison kanssa. Nyt te uhraatte oman onnellisuutenne. Voitte yllättyä kuinka helpoksi elämä muuttuu, kun jättää huonon puolison. Vaikka sanotaan, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, niin olen eri mieltä. Se arki on todennäköisesti helpompaa yksin tai jonkun toisen kanssa. Itsekkäästä ja arkeen osallistumattomasta mieslapsesta on vain haittaa naiselle ja lapsille.
Äitini jätti isäni ollessaan nelikymppinen. Isäni oli kuin perheen teinijätkä. Ei tehnyt kotona muuta kuin makasi sohvalla telkkarin edessä ja meni omia menojaan. Ei osallistunut mihinkään, ei ottanut vastuuta, tienaamansa palkka oli kuulemma vain hänen eikä se kuulunut perheelle. Itse jouduin menemään jo teininä töihin lukion ohella saadakseni käyttörahaa, koska äidilläni ei ollut varaa ostella minulle esimerkiksi vaatteita. Isäni pelasi oman palkkansa. Ymmärsi sentään maksaa puolet asumisesta äitini vaatimuksesta. Jääkaapin söi aina tyhjäksi käymättä koskaan itse kaupassa.
Noin nelikymppisenä äitini sai tarpeekseen ja jätti isäni. Isälleni tuo oli shokki josta alkoi hänen alamäkensä. Koska oli tottunut pelaamaan palkkansa eikä kukaan ollut enää huolehtimassa taloudesta, niin pari asuntoa lähti alta ja pelivelat vaan kasvoivat. Ja kun kukaan ei ollut enää huolehtimassa ruokahuollosta, niin terveyskin lähti menemään alamäkeen. No, äijä sai/saa syyttää itseään. Äidilläni sen sijaan eron jälkeen lähti ylämäki. Talous koheni, vireystaso nousi, vuosikausien stressi ja turhautuneisuus poistui. Hänestä tuli onnellinen.
Meidän ukkeli ei siivoa ollenkaan. Muutenkin on kuin porsas. Ei kuivaa suihkua, ei käytä rättiä esim. keittiössä. Ei siis pyyhi ikinä pintoja. Jättää astiat pöytään. Joskus tekee ruokaa, mutta jättää kaikki porsastelunsa silleen, eli ei siivoa jälkiään yhtään mistään.
Keksii mitä ihmeellisimpiä syitä, miksi asioita ei tarvitse / kannata tehdä hänen mielestään. Esim. astianpesukoneesta ei kannata laittaa puhtaita astioita kaappiin, koska säästää vaivaa, kun voi ottaa puhtaat astiat suoraan koneesta. Likaisia astioita ei kannata panna koneeseen (vaan jättää minne sattuu), koska hänen mielestään ne alkaisivat haisemaan koneessa. Näitä ihmeselityksiä riittää. Joistain asioista ei tosin puhu ollenkaan, eli koskaan ei ole suostunut keskustelemaan siitä, miksi hän ei pysty koskemaan imuriin.
Taloudellisesti yrittää lypsää minua koko ajan maksamaan enemmän. Huonostihan tuo tienaa, mutta itse olen nyt työttömänä, joten en minäkään voi kantaa taloudellista vastuuta yksinäni.
Positiiviset: Puuhailee lasten kanssa ja käyttää niitä joskus esim. uimassa. Ruokaa tosiaan tekee. Siinäpä ne sitten.
Vierailija kirjoitti:
En tunne myötätuntoa pätkääkään, kuten Hannu Karpo sanoisi. Siellähän katkeroidutte niiden jännien kanssa nyt. Eikö naisen vaisto toiminutkaan parinvalinnassa? Jännä kun se kuulemma huomaa incelit ja lassukat jopa postien perusteella.
Tämäpä. Huvittaa naisten itsepetos, kun uskottelevat että mies oli 100% tasa-arvoinen ennen lapsia ja sitten yhdessä yössä muuttui passattavaksi miesvauvaksi, joka ei teee yhtään mitään.
En jatka keskustelua lapsettomien kanssa tästä aiheesta tämän enempää. Sama kuin puhuisi kalalle polkupyörästä. Kannattaa näiden pätemiset ohittaa muutenkin tässä ketjussa. Kun perspektiiviä ei ole, sitä ei ole.
Hyvä, että itsekin tajusit olevasi väärässä. Olisit toki voinut sanoa sen ihan aikuismaisesti ilman tuollaista lapsellista itkupotkukiukuttelua. Kun ei ne aikuistalouden kotityöt minnekään katoa, vaikka sinä miten kiukkuaisit.
Vierailija kirjoitti:
Meidän ukkeli ei siivoa ollenkaan. Muutenkin on kuin porsas. Ei kuivaa suihkua, ei käytä rättiä esim. keittiössä. Ei siis pyyhi ikinä pintoja. Jättää astiat pöytään. Joskus tekee ruokaa, mutta jättää kaikki porsastelunsa silleen, eli ei siivoa jälkiään yhtään mistään.
Keksii mitä ihmeellisimpiä syitä, miksi asioita ei tarvitse / kannata tehdä hänen mielestään. Esim. astianpesukoneesta ei kannata laittaa puhtaita astioita kaappiin, koska säästää vaivaa, kun voi ottaa puhtaat astiat suoraan koneesta. Likaisia astioita ei kannata panna koneeseen (vaan jättää minne sattuu), koska hänen mielestään ne alkaisivat haisemaan koneessa. Näitä ihmeselityksiä riittää. Joistain asioista ei tosin puhu ollenkaan, eli koskaan ei ole suostunut keskustelemaan siitä, miksi hän ei pysty koskemaan imuriin.
Taloudellisesti yrittää lypsää minua koko ajan maksamaan enemmän. Huonostihan tuo tienaa, mutta itse olen nyt työttömän
Wau, oikein uimassa käyttää joskus. Kyllä kannattaa tuollaisesta kultakimpaleesta pitää kiiinni kynsin hampain :D
Vierailija kirjoitti:
Älkää ihmiset tuhlatko elämäänne huonon puolison kanssa. Nyt te uhraatte oman onnellisuutenne. Voitte yllättyä kuinka helpoksi elämä muuttuu, kun jättää huonon puolison. Vaikka sanotaan, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, niin olen eri mieltä. Se arki on todennäköisesti helpompaa yksin tai jonkun toisen kanssa. Itsekkäästä ja arkeen osallistumattomasta mieslapsesta on vain haittaa naiselle ja lapsille.
Äitini jätti isäni ollessaan nelikymppinen. Isäni oli kuin perheen teinijätkä. Ei tehnyt kotona muuta kuin makasi sohvalla telkkarin edessä ja meni omia menojaan. Ei osallistunut mihinkään, ei ottanut vastuuta, tienaamansa palkka oli kuulemma vain hänen eikä se kuulunut perheelle. Itse jouduin menemään jo teininä töihin lukion ohella saadakseni käyttörahaa, koska äidilläni ei ollut varaa ostella minulle esimerkiksi vaatteita. Isäni pelasi oman palkkansa. Ymmärsi sentään maksaa puolet asumisesta äitini vaatimuk
Tämä!!! Monien naisten terveys kohenisi, kun uskaltaisivat lähteä epäterveestä suhteesta.
En jatka keskustelua lapsettomien kanssa tästä aiheesta tämän enempää. Sama kuin puhuisi kalalle polkupyörästä. Kannattaa näiden pätemiset ohittaa muutenkin tässä ketjussa. Kun perspektiiviä ei ole, sitä ei ole.
Mistä pätemisestä sä nyt höpiset? Ihan vain kerrottiin sinulle, että aikuistalouksissakin on kotitöitä. Turhaan siitä pillastut. Kannattaa opetella lukemaan niin ei tarvitse keksiä omasta päästä pillastumisen aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on se, että tuo muuttaa itseä ihmisenä. En ole ollut valittava ja vihainen ihminen, olen ollut onnellinen ja kivaa seuraa. Kun se mies sitten suodattaa homman itselleen sopivaksi sillä, että onpa ikävä nainen, en todellakaan tee enempää kun tollanen nalkutus ja valitus ei ole reilua. Ihan kuin mun elämän haave olisi ollut nalkutus!! Ei todellakaan. Kantaa kaiken kuorman itse, työt, lapset ja päälle vihaa itseään. Se syö sisältä ja siksi kannattaa miettiä, millä saisi oman itsensä takaisin. Ero se usein on, pääsee eroon myös katkeruudesta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, ja saa taas olla se oma paras itsensä. Mietin vaan että kuinka moni mies ikinä on ajatellut, että mun vaimolla on varmaan tosi paha olla. Enpä usko että monikaan, vaan ajattelevat että kiukutteleva pirttihirmu se siinä, minäpä pistän enstistä kovemmin vastaan. Ei se mitään rakkautta ole.
TÄMÄ! Erosin tällaisesta riesamiehestä jo kauan sitten, mutta muistan tuon tunteen niin hyvin. Kun avioliiton aikana toinen muuttui kokonaan passattavaksi, kaljaa sohvalla kittaavaksi raunioksi, joka haukkui minua minkä kerkesi samalla, kun yritin pitää väsymyksestä uupuneena kolmen lapsen asioita kasassa, käydä töissä ja hoitaa kaiken raha-asioita myöten. Koko oman persoonallisuuteni oli kadonnut jonnekin niiden raskaiden vuosien aikana.Kun vihdoin otin eron - miehen valtavaksi hämmästykseksi!! - oma oloni helpottui nopeasti. Minusta tuli taas sama iloinen, hyväntuulinen ja mukava itseni. Jaksoin olla parempi äiti lapsilleni ja parempi esihenkilö tiimiläisilleni. Kaikki asiat olivat paremmin. Kun tietää, että voi luottaa kaikissa asioissa vain itseensä, ei tarvitse paimentaa ja huolehtia toisesta aikuisesta ja odottaa jotakin toimintaa sieltä, on oma olo parempi. Minusta oli helpompi hoitaa kaikki aivan yksin kuin kantaa sitä ketutusta siitä, että joudun tekemään tämän yksin, vaikka tuo toinen on tässä. Kun hän ei enää ollut lainkaan siinä, oli mieleni paljon levollisempi. Lapsia hän ei koskaan halunnut tavata eron jälkeen, joten olin kokonaan yksin. Ja pärjäsin hyvin. Sain apua naapureilta ja sukulaisilta ja vastavuoroisesti nyt olen heitä lasten kanssa autellut, kun lapset ovat jo isoja. Töissä olen käynyt aina, tienannut kohtuu hyvää palkkaa, joten sitä kautta olen saanut homman sujumaan. Erityisen iloinen olen siitä, että lapset ovat nyt isoina eri tavoin osoittaneet, että ovat kiitollisia hyvästä lapsuudestaan, vaikka aina pelkäsin, riitänkö äitinä ja onko heillä kaikkea, mitä tarvitsevat. Ollaan hyvissä väleissä ja olen heistä ylpeä. Isäänsä eivät pidä yhteyttä johtuen hänen edelleen ikävästä käyttäytymisestään heitä kohtaan. Se on surullista, mutta asia ei ole minun käsissäni.
Mun mielestä se on aika iso plussa, että puuhailee lasten kanssa ja käyttää vaikka siellä uimassa. Tiedän ettei naiset lasten etua juurikaan ajattele kun eroa miettivät, mutta oikeasti sillä on lasten kehityksen kannalta aika iso juttu, että isä on läsnä.
Surullista, miten alas monet naiset vajoavat. Ei mitään itsekunnioitusta. Kuten vaikka tämä, joka kertoi että mies käyttää lapsia välillä uimassa. Sehän ei ole mikään positiivinen tai kehumisen arvoinen asia. Itsestäänselvyys, että isä tekee asioista lastensa kanssa. Jos joku kehuskelisi sillä, että äiti vie lapset joskus uimaan, hänelle nauraisi naapurin variksetkin. Jostain syystä miehet kuitenkin nostetaan melkein sankariasemaan, jos viettävät aikaa lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sille, joka peräänkuulutti tekoja lupausten sijaan eli käski tarkkailla miehen tekoja ennen lapsia. Muuten kiva idea, mutta kun lapsettomassa parisuhteessa ei ole käytännössä niitä kotitöitä, mitä lapsiperheessä, ei valvota öitä, tiskiä on kaksi lautasta ja kahvikuppia päivässä. Ja kyllä, on olemassa miehiä, jotka suoriutuvat aivan hyvin ja tasa-arvoisesti yksin tai kahden aikuisen helpossa elämässä, mutta muuttuvat tunnistamattomiksi lasten saapuessa. Olet onnekas, ettei tämmöistä ole kohdallesi osunut, siksi sinun on helppo täällä päteä.
Edelleenkin: vaikka se toisen ihmisen kelvottomuus olisi täysin mahdotonta ennakolta tietää, niin se ei millään tavalla selitä tai oikeuta sen sietämistä silloin, kun se tiedetään. Ei ole mitään syytä jatkaa sekuntiakaan parisuhteessa, jossa puhuu puolisostaan sillä tavalla kuin tällä palstalla ja tässä ketjussa puhutaan. Sen parisuhteen voi lopettaa heti.
Jos olet tullut huijatuksi, niin on oma valintasi jatkaa huijauksen uhrina, tai kirjata tappiosi ja poistua.
Juu, jatketaan tätä keskustelua sitten kun sulla on niitä lapsia ja olet elänyt lapsiperhe-elämää sanotaan nyt edes semmoiset kymmenen vuotta.