Mun mies ei kuulemma uskalla aina puhua totta vaan valehtelee, kun kuulemma suuttuisin kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan vaimolleni uskalla puhua totta. Miksi riidellä turhaan. Teen mitä teen.

Tämä taitaa koskea suurinta osaa miehistä. Olen huomannut tämän eri työpaikoilla.

Naiset kontrolloi ja valvoo miehiään, mitään ei saisi tehdä. Siksi vaikka viikonlopun kalareissu kaverien kanssa muuttuu virallisesti vanhan isän luona käynniksi. 

Jos tätä kyttäämistä tehdään siinä toivossa, että estetään pettäminen, voin kertoa, ettei onnistu. Pettäjä löytää aina paikan ja ajan. Vaikka ruokkiksella. Miksi yleensä olla yhdessä, jos toiseen ei voi luottaa?

Eikö ole aika outoa, että puolet kansasta on koko ajan kovan kontrollin alla. Naisena ihmettelen.

Jaa.

Exän kanssa meni niin, että oikein kehotin käymään kavereidensa kanssa ulkona. Itse olisin sillä aikaa hybin mennyt omien kavereideni kanssa, tai viettånyt rauhaisaa koti-iltaa.

Ei mennyt.

Myöhemmin sain sitten kuulla, että kavereilleen oli selittänyt, etten minä päästä. Yksi hänen kaverinsa tuli myös lopulta suoraan kysymään tiukasti, miksen päästä x:sää edes saunailtoihin.

Että sellaista. Helpompaa kyllä elo yksinään, niin ei ole vastuussa kenenkään aikuisen ihmisen menemisistä tai menemättä jättämisistä.

Vierailija kirjoitti:

Exäni (nainen) harrasti myös valehtelua. Hän perusteli sitä sillä, että hän suojelee valehtelullaan minua ja suutun kuitenkin jos hän kertoo totuuden. Kun sitten suutuin hänen jatkuvasta valehtelustaan, hän piti sitä todisteena siitä, että oli oikeassa. Totesin, että koko suhteessa ei ole mitään järkeä ja lopetin sen.

Sama kokemus ex-miehestä. Minusta jos jotain on sovittu, niin siitä pidetään kiinni tai ainakin ilmoitetan ettei olekaan tulossa, eikä vain tehdä katoamistemppua. Tästä kun pahoitin mieleni, niin hänen ratkaisu asiaan oli luvata kaikkea mitä halusinkaan, mutta tehdä katoamistempun, koska pettyisin kuitenkin eli halusi "suojella" minua aiheuttamalla varmasti pettymyksen ja rikkovan luottamusta aina vain pahemmin. Valittipa siitäkin etten luota häneen. No miksiköhän? Ei hänelle koskaan tullut mieleen että se luottamus ja muu positiivisuus voisi ehkä tulla jos olisi rehellinen, olisi sovitusti paikalla jne. Se epärehellisyys oli suurin ongelma, mitä hän ei hahmottanut lainkaan.

Melkein tekisi mieli kysyä oletko vielä sinkku, minkä ikäinen ja missä voisi sinuun törmätä.

Minulla oli muutama naispuolinen ystävä, joille totuuden sanominen ja suoraan puhuminen olivat henkilökohtaisia loukkauksia ja sodanjulistuksia. Aikani tätä katsottuani pistin ystävät kiertoon. Itse kyllä laukoivat tökerösti loukkauksia ja v*ttuiluja kuin kaniini poikasia.

Voi niitä miesraukloja, jotka näitten kanssa nykyään ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni (nainen) harrasti myös valehtelua. Hän perusteli sitä sillä, että hän suojelee valehtelullaan minua ja suutun kuitenkin jos hän kertoo totuuden. Kun sitten suutuin hänen jatkuvasta valehtelustaan, hän piti sitä todisteena siitä, että oli oikeassa. Totesin, että koko suhteessa ei ole mitään järkeä ja lopetin sen.

Sama kokemus ex-miehestä. Minusta jos jotain on sovittu, niin siitä pidetään kiinni tai ainakin ilmoitetan ettei olekaan tulossa, eikä vain tehdä katoamistemppua. Tästä kun pahoitin mieleni, niin hänen ratkaisu asiaan oli luvata kaikkea mitä halusinkaan, mutta tehdä katoamistempun, koska pettyisin kuitenkin eli halusi "suojella" minua aiheuttamalla varmasti pettymyksen ja rikkovan luottamusta aina vain pahemmin. Valittipa siitäkin etten luota häneen. No miksiköhän? Ei hänelle koskaan tullut mieleen että se luottamus ja muu positiivisuus voisi ehkä tulla jos

Olen itse tullut siihen tulokseen, että osa ihmisistä ei vaan osaa hahmottaa omaa toimintaansa suhteessa muihin ihmisiin. Tai sitten se on sellaista kykenemättömyyttä kohdata vaikeita tunteita (omia ja toisen) ja sen vuoksi tilanteista yritetään jotenkin paeta valehtelemalla.

t:Pirkanmaa, 47-vuotias ja parisuhteessa.

ps. Hymyilin, kun luin viimeisen lauseesi :)

Mun exä pelkäsi kaikkia tunteita äärimmäisyyksiin asti, tosin jälkeen päin olen miettinyt, ymmärtääkö hän edes mitä tunteet ovat tunnekylmän lapsuuden jälkeen, mutta hän toimi välillä myös näin välttääkseen ikäviä, jotka mun mielestä oli ihan vaan asioita, joista pitää pystyä puhumaan, vaikka eivät niin mukavia aina olekaan, keskusteluja. Lopulta meillä oli mounteverestin kokoinen vuori selvittämättömiä asioita. 

Nykyisen miesystävän kanssa samat asiat puhutaan tosta noin vaan, siis asioina, ja se siitä, asia käsitelty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan vaimolleni uskalla puhua totta. Miksi riidellä turhaan. Teen mitä teen.

Tämä taitaa koskea suurinta osaa miehistä. Olen huomannut tämän eri työpaikoilla.

Naiset kontrolloi ja valvoo miehiään, mitään ei saisi tehdä. Siksi vaikka viikonlopun kalareissu kaverien kanssa muuttuu virallisesti vanhan isän luona käynniksi. 

Jos tätä kyttäämistä tehdään siinä toivossa, että estetään pettäminen, voin kertoa, ettei onnistu. Pettäjä löytää aina paikan ja ajan. Vaikka ruokkiksella. Miksi yleensä olla yhdessä, jos toiseen ei voi luottaa?

Eikö ole aika outoa, että puolet kansasta on koko ajan kovan kontrollin alla. Naisena ihmettelen.

Jaa.

Exän kanssa meni niin, että oikein kehotin käymään kavereidensa kanssa ulkona. Itse olisin sillä aikaa hy

Ei hitto, ihan kun mun exä. Ihan sama mitä tein tai sanoin, ei voinut kuin hävitä. Ikinä en ota enää vastuuleni aikuisvauvaa, joka ei kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Entinen avovaimoni kyseli asioita, joihin ei voinut vastata rehellisesti niin, etteikö hän olisi suuttunut. Ylensä yritin olla vastaamatta tai muuttaa puheenaihetta. Jos se ei onnistunut, livautin valkoisen valheen, kun en halunnut alkaa riitelemään.

Miksi teit asioita, joista tiesit jo etukäteen, että toinen suuttuu? Kiusallasiko? Et ileisesti arvostanut avovaimoasi. No hyvä että erositte,

Vierailija kirjoitti:

Entinen avovaimoni kyseli asioita, joihin ei voinut vastata rehellisesti niin, etteikö hän olisi suuttunut. Ylensä yritin olla vastaamatta tai muuttaa puheenaihetta. Jos se ei onnistunut, livautin valkoisen valheen, kun en halunnut alkaa riitelemään.

Tyypillinen narsistin gaslighttaus-taktiikka. Ensin räksytetään aivan hulluna, ja kun on vihdoin saatu jonkinlainen rauha maahan, kysytään just jotakin johon ei voi vastata kuin valkoisella valheella, ja kun siitä jäädään sitten kiinni ollaan niin suurta valehtelijaa että. Tällaisin tempuin narsisti saa sinut ajettua maanrakoon, jossa kyseenalaistat järkesi ja ihmisarvosi.

Olin tämmöisissä naimisissa kunnes onneksi, onneksi tajusin, että minä en ole tämän jengin hullu vaan ex-vaimoni vanhempineen. Ero oli kirjaimellisesti hengen pelastava juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellet tivaa koko ajan, paheksu, arvostele ja painosta, tuskin on syytä kiertää ja valehdella. Ehkei se ole noin ihan kuin mies sanoo? Mitä jos mies valehtelisi muutenkin vai tosiaan pelkää kauheasti mitä sanot. Missä se rehellinen kumppani on sitten. Edes osarehellinen. Hmm. Ehkä asia selviää tai hyvään suuntaan.

En todellakaan ole mikään tivaaja tai tenttaaja. 

Saatan tehdä kysymyksen johon vastaa suoraan. Jälkeenpäin jostain selviää että oli vale. Yleensä itse puhuu itsensä pussiin myöhemmin tai kuulen toiselta. Ja nämä valheet ei edes ole semmoisista asioista, jotka voisi esim eroon johtaa. Mutta valheet voi. Ap 

Sehän näillä kroonisilla valehtelijoilla oudointa onkin, että valehdellaan myös asioista, joilla ei ole mitään vä

Lähes saman tapainen tilanne tapahtui minulle vaimoni puolelta. Salaili koko jutun ja pakon edessä kertoi aina totuuksiakin. Pettämisestä en epäillyt mutta olin erittäin loukkaantunut ja pettynyt selkäni takana toimimiseen. Ilmoitinkin sen hänelle asiallisesti suoraan. Sanoi lopulta olevansa asiasta pahoillaan ja samassa yhteydessä puhuttiin muutkin meitä kaivertaneet asiat. Varmaan halusi nähdä vuosien jälkeen jollain tekosyyllä. Ilmeisesti kohtaaminen ei ollut kovinkaan antoisa. No suhteemme parani tapauksen seurauksena ja jopa seksielämä muuttui kiihkeämmäksi. Tuli molemmille selväksi että yhdessä halutaan jatkaa, ollaan tärkeitä toisillemme eikä yhteen meno kaduta. Suosittelen kissan pöydälle nostoa ja rehellistä keskustelua ilman riitaa mikäli siihen on kykyä ja halua molemmilla. Ilmanpuhdistus piristää suhdetta ja kyräily nakertaa sitä. Olisin voinut olla asiasta olevinani tietämätön ja maksaa potut pottuina mutta onneksi en lähtenyt sille tielle. Tällä hetkellä suhteemme parempi kuin vuosiin ja toivottavasti jatkuukin. Ehkä ollaan rohkeammin avoimia toisiamme kohtaan. Vaimolla lienee huono omatunto  kun sängyssäkin kiihkeämmin hyvittelee asiaa ..ja olen myös itsekin innostuneempi asiasta..