Mun mies ei kuulemma uskalla aina puhua totta vaan valehtelee, kun kuulemma suuttuisin kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jo Moulin Rouge leffassa tämä selvitettiin: without trust there is no love. Jos et luota mieheesi, ei suhde siitä voi parantua. Yksi valhe fine, mutta tuollainen gaslighting on kyllä niin toksista, että nakkaisin äijän pihalle saman tien. Kehtaakin syyttää sinua! Jos joku sanoisi mulle, että pakko valehdella, ettet suutu, niin suhde loppuisi siihen.

Eiköhän AP ole tässä se gaslight, jolle on parempi olla kertomatta. Esim kaljalla käyntiä, unohduksia.. ym muita tavallisia asioita.

Silloin kun totuuden kertomisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, niin silloin valkoinen valhe tai ns taktinen totuus on paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun totuuden kertomisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, niin silloin valkoinen valhe tai ns taktinen totuus on paikallaan.

Yep. Esim. ei kannata sanoa, että tuo kolttu on aivn he*vetin ruma, vaikka se olisikin totta. Tai myöntää, jos nainen kysyy vaikka että "Haluaisitko panna mun siskoa?

Oma puoliso kyselee multa jatkuvasti, että tykkäänkö hänestä jos hän olisi, tai hänellä olisi, tai hän aloittaisi sitä ja tätä jne jne. En tykkää kaikesta, mutta vaikea sitä on sanoa, koska itsetuntokysymykset ovat nykyään niin sensitiivisiä asioita, enkä halua viestittää, että tykkäisin hänestä yhtään vähempää, vaikka hän tekisikin jotain, mistä en niin välitä. Hänellä on se paha tapa, että kysyy ensin, ja kertoo vasta sitten, että olisi kiinnostanut, mutta nyt hän ei voi tehdä sitä, kun minä en tykkää.

Kuulostaa siltä, ettei parisuhteenne ole kovin hyvällä tolalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan vaimolleni uskalla puhua totta. Miksi riidellä turhaan. Teen mitä teen.

Eihän kukaan tolkun mies halua vaimoaan suututtaa. Siitä tulee vain huutoa. Parempi jättää kertomatta tai muunnella totuutta sopivasti.

Eli siis mies haluaa jostakin syystä olla väkisin naisen kanssa, joka ei todellakaan olisi hänen kanssaan jos tietäisi millainen ihminen mies oikeasti on? Hei, jotain kunnioitusta naisia kohtaan nyt.

Lasten kasvatukseen liittyenhän sanotaan, että liika ankaruus opettaa lapset valehtelemaan. Voisi siis ajatella, että ap on liian ankara miehellään tai sitten tuo on opittu tapa esim. lapsuudesta tai aiemmista parisuhteista. Toki valehtelu on aina väärin, mutta ehkä voisi tarkastella omia reaktioita. Ensi kerralla, kun mies kertoo jonkun sinua suututtavan asian, ehkä voitkin aloittaa "kiitos kun kerroit, mutta olen pettynyt toimintaasi" tms. ja oikein yrität hillitä reaktiotasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun totuuden kertomisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, niin silloin valkoinen valhe tai ns taktinen totuus on paikallaan.

Yep. Esim. ei kannata sanoa, että tuo kolttu on aivn he*vetin ruma, vaikka se olisikin totta. Tai myöntää, jos nainen kysyy vaikka että "Haluaisitko panna mun siskoa?

Mun mielestä myöskään naisen ei kannata kysyä kysymyksiä "mitä pidät tästä mekosta" tai "haluaisitko panna siskoani", jos ei kykene vastaanottamaan rehellisiä vastauksia. Kysymättä sitten ei tarvitsekaan kertoa mielipiteitään toisen ulkonäöstä tai vaatteista.

Jos toisella on tapana suuttua pienistä asioista, niin silloin parempi vaan valehdella. 

Aina menee väärinpäin.

-Uros

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan vaimolleni uskalla puhua totta. Miksi riidellä turhaan. Teen mitä teen.

Tämä taitaa koskea suurinta osaa miehistä. Olen huomannut tämän eri työpaikoilla.

Naiset kontrolloi ja valvoo miehiään, mitään ei saisi tehdä. Siksi vaikka viikonlopun kalareissu kaverien kanssa muuttuu virallisesti vanhan isän luona käynniksi. 

Jos tätä kyttäämistä tehdään siinä toivossa, että estetään pettäminen, voin kertoa, ettei onnistu. Pettäjä löytää aina paikan ja ajan. Vaikka ruokkiksella. Miksi yleensä olla yhdessä, jos toiseen ei voi luottaa?

Eikö ole aika outoa, että puolet kansasta on koko ajan kovan kontrollin alla. Naisena ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Ei maailmassa pärjää ilman valehtelua, jatkuva 'toden' puhuminen seurauksista välittämättä on itsetuhoisen tai yksinkertaisen ihmisen tapa toimia.

Jaa. Jos ollaan miehen kanssa puhuttu jotta ostamme 7000€ vanhan Toyota Avensiksen johon rahat riittävät. Niin mies  meneekin omin päin ostamaan uuden Teslan tehden velkaa samalla paljon. Jolloin perhe ajautuu velkavankeuteen ja kurjuuteen. Niin tääkö on tosimiesten hommaa? 

Kun oli yhdessä sovittu sen  vanhan Toyotan ostosta. 

Mulla oli tuollainen eksä. Eron jälkeen alkoi syyttää minua kaikesta, mustamaalata, valehdella. 

Vierailija kirjoitti:

Oma puoliso kyselee multa jatkuvasti, että tykkäänkö hänestä jos hän olisi, tai hänellä olisi, tai hän aloittaisi sitä ja tätä jne jne. En tykkää kaikesta, mutta vaikea sitä on sanoa, koska itsetuntokysymykset ovat nykyään niin sensitiivisiä asioita, enkä halua viestittää, että tykkäisin hänestä yhtään vähempää, vaikka hän tekisikin jotain, mistä en niin välitä. Hänellä on se paha tapa, että kysyy ensin, ja kertoo vasta sitten, että olisi kiinnostanut, mutta nyt hän ei voi tehdä sitä, kun minä en tykkää.

Voisit käydä sen keskustelun juuri noin. Ja tai sanoa hänelle, että mitä sitten vaikka et tykkäisikään. 

Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse keksiä valkoisia valheita ettei joku raivohullu saa kohtausta, eikä myöskään kuunnella valhettelua omassa kodissa. *bliss*

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan vaimolleni uskalla puhua totta. Miksi riidellä turhaan. Teen mitä teen.

Lässyn lässyn, tohvelipuupää

Vierailija kirjoitti:

Entinen avovaimoni kyseli asioita, joihin ei voinut vastata rehellisesti niin, etteikö hän olisi suuttunut. Ylensä yritin olla vastaamatta tai muuttaa puheenaihetta. Jos se ei onnistunut, livautin valkoisen valheen, kun en halunnut alkaa riitelemään.

Väsynyttä paskaa taas vaihteeksi aikuiselta naiselta.

Exäni (nainen) harrasti myös valehtelua. Hän perusteli sitä sillä, että hän suojelee valehtelullaan minua ja suutun kuitenkin jos hän kertoo totuuden. Kun sitten suutuin hänen jatkuvasta valehtelustaan, hän piti sitä todisteena siitä, että oli oikeassa. Totesin, että koko suhteessa ei ole mitään järkeä ja lopetin sen.

Vierailija kirjoitti:

Entinen avovaimoni kyseli asioita, joihin ei voinut vastata rehellisesti niin, etteikö hän olisi suuttunut. Ylensä yritin olla vastaamatta tai muuttaa puheenaihetta. Jos se ei onnistunut, livautin valkoisen valheen, kun en halunnut alkaa riitelemään.

Oliko kysymykset luokkaa: "olenko mielestäsi viehättävä?"

Silloin ehkä kannattaakin erota, jos ei voi vastata valehtelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun totuuden kertomisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, niin silloin valkoinen valhe tai ns taktinen totuus on paikallaan.

Yep. Esim. ei kannata sanoa, että tuo kolttu on aivn he*vetin ruma, vaikka se olisikin totta. Tai myöntää, jos nainen kysyy vaikka että "Haluaisitko panna mun siskoa?

Mun mielestä myöskään naisen ei kannata kysyä kysymyksiä "mitä pidät tästä mekosta" tai "haluaisitko panna siskoani", jos ei kykene vastaanottamaan rehellisiä vastauksia. Kysymättä sitten ei tarvitsekaan kertoa mielipiteitään toisen ulkonäöstä tai vaatteista.

Itse voisinkin kysyä. Jos nimittäin vastaukset olisi tuota luokkaa, niin hyvillä mielin olisi suhde sitten siinä hetkessä ohi.