Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja miten menetellä lapsen kummien kanssa?
17.07.2024 |
Nyt on vuosia tässä mietitty miehen kanssa, että mikä olisi oikea menettelytapa lapsemme kummien kanssa. Kyseessä miehen kaveripari, jolla yksi ekaluokkalainen lapsi, jonka kummi mieheni on. Meidän lapsi on 4-vuotias. Mies on ollut aktiivisesti yhteydessä kavereihinsa ja muistanut joulut ja synttärit, yleensä rahaa tilille, vähän vanhempana ostettiin leluja, joita äitinsä tilasi viestillä tyyliin: tarve ois traktorille tms. Me on viety spontaanistikin viemisiä lapselle, koska tykätään muistaa läheisiä muutenkin.
Ongelmat oikeastaan alkoivat kun lapsemme syntyi. Kaveriparia pyydettiin kummiksi vastavuoroisesti, ilomielin suostuivat ja vaikuttivat olevan innoissaan. Vaikka ongelma ei ole niinkään ne lahjat, niin ne kuitenkin symboloivat tätä isompaa ongelmaakummien oma lapsi oli mustasukkainen vauvasta, joten he eivät käyneet kylässä enää lainkaan. Kyläily vastavuoroisestikin loppui, kutsuja ei enää tullut ja kerran kun käytiin, tämä äiti vältteli katsekontaktia vauvaan ettei poikansa tule mustasukkaiseksi.
Kummilahjaksi he antoivat poikansa vanhoja, rikkinäisiä leluja ja esim. pojan vanhan, kulahtaneen pyyhkeen. Lahjoja ei paketoitu vaan ne annettiin pussissa ikään kuin kierrätykseen..
Kyseessä ei ole millään mittarilla köyhä perhe, eli rahasta ei ole kyse. Nainen on kyllä tosi pihi ja ei millään tasolla nk. antelias, ei tykkää antaa omistaan vaan maksattaa ravintolassakin muilla. Olen itsekin joutunut maksamaan hänen ruokansa joskus kun haihtui vessaan kassalla..
He eivät halua tavata kummilastaan, eivät edes jouluna, jolloin edes oven raosta ei ehdi tuoda lahjaa. Viimeksi kysyttiin et pääsevätkö käymään, niin ei, oli kuulemma lento Lappiin kolmen päivän päästä niin ei ehdivälimatkaa meillä 5km.
Sen käytetyn lelun lapsemme saa jos käydään itse noutamassa se. Näin joka vuosi. Viimeksi sai 2kk myöhässä likaisen hiekkalelun, joka oli rikki. Sekin saatiin ohikulkumatkalla, sisälle ei päästy.
He eivät ole tulleet synttäreille kertaakaan vaikka on pyydetty. Kontrasti on iso, sillä ennen lastamme nähtiin usein ja vietettiin iltaa yhdessä monta kertaa. Siksi kummeiksi pyydettiinkin, mies on mieheni paras kaveri, tai oli
Mies on kuitenkin ostanut heidän lapselleen joka vuosi uuden lahjan/lelun, joka viedään perille heille, sillä ei kehdata viedä käytettyä kuten hemutta nyt alkaa jo tuntua tyhmältä enää ostaa mitään siihenkään suuntaan, tulee jotenkin ääliö olo
Välit ovat jotenkin jäätyneet eikä ymmärretä miksi. Me on itse koitettu olla aktiivisia heihin päin ja pidetty kiinni miehen kummiudesta. Taas tuli sinne päin synttärikutsu.
Niin kuin joka vuosi. Menisittekö te vai pitäisikö rohkaistua ja ostaa siihenkin suuntaan käytetty lahja? Ja millaista arvostusta opetamme lapsellemme? Ei kehdata kohta antaa niitä rikkinäisiä leluja lapsellemme, kun hän alkaa jo ymmärtää asioita Minusta tämä on vaikea paikka kaikin puolin, ei haluttais itse olla ihan kynnysmattoja
Kommentit (34)
Ei oo kyllä ihan normaalia sakkia toi kaveri-perhe
Lapsi on mustasukkainen kummin lapsesta jne jne
- Mitä 🤬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
mä olen huomannut, että usein se menee niin, että ne henkilöt, joilla oikesti on rahaa paljon, ovat niitä kaikkein piheimpiä ja sitten taas pienituloiset ovat anteiliaita/reiluja.
Jännä juttu mutta niin se on, ja nämä varakkaat perheet kyl omille lapsilleen ostaa aivan kaiken. Tutut ostaa omalla lapselleen sadan euron lelun arkena Prisman reissulla, kummilapsi saa käytettyjä leluja. Lapsena vielä saa valita minkä rojun antaa, yleensä sen rikkinäisimmän.
Rikas ei anna paljostaankaan -sanonta ei ole tyhjästä syntynyt!
Ja ite en ole köyhä enkä kerjuulla, mulle vaan itelle ois kunnia-asia jos pääsis lahjan antamaan jollekin lapselle!
Suurin osa vanhemmista ostaa ne kalleimmat lelut tietenkin omille lapsilleen. Niin tekevät myös lasteni kummit, en kuitenkaan itse eivätkä hekään silti tuo romua lahjaksi.
En ymmärrä vanhempia, jotka toivovat lapselleen 100-200 € lahjoja. Niistä vastaavat vanhemmat itse.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä ihan normaalia sakkia toi kaveri-perhe
Lapsi on mustasukkainen kummin lapsesta jne jne
- Mitä 🤬
Joo tää tuntu kaikkein pahimmalta.
Lapsi haki hymyillen katsekontaktia kummitätiinsä ollessaan konttausikäinen, kummitäti ohitti katseen ja alkoi jutella omalle lapselleen, joka parhaillaan keräsi kaikki lelunsa piiloon ettei lapsemme vaan pääse käsiksi mihinkään..
Miehen kummilapsi irvisteli myös lapsellemme ja lällätti, tähänkään ei puututtu vaan nauroivat vaan. Tuli ihan kamala olo lapsen puolesta, en mä tollaseen tilanteeseen häntä halua viedä.
Vikan kerran kun nähtiin miehen kummipoika houkutteli lapsemme vessaan ja teki jotain, mistä lapsi alkoi itkeä kovasti.
Mitään torumista eikä vastaavaa saanut tämä siis tarkennus vielä siihen kun sanoin ettei pointti ole ne lahjat, vaan ne symboloivat hyvin tätä kokonaistilannetta
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä ihan normaalia sakkia toi kaveri-perhe
Lapsi on mustasukkainen kummin lapsesta jne jne
- Mitä 🤬
Joo tää tuntu kaikkein pahimmalta.
Lapsi haki hymyillen katsekontaktia kummitätiinsä ollessaan konttausikäinen, kummitäti ohitti katseen ja alkoi jutella omalle lapselleen, joka parhaillaan keräsi kaikki lelunsa piiloon ettei lapsemme vaan pääse käsiksi mihinkään..Miehen kummilapsi irvisteli myös lapsellemme ja lällätti, tähänkään ei puututtu vaan nauroivat vaan. Tuli ihan kamala olo lapsen puolesta, en mä tollaseen tilanteeseen häntä halua viedä.
Vikan kerran kun nähtiin miehen kummipoika houkutteli lapsemme vessaan ja teki jotain, mistä lapsi alkoi itkeä kovasti.
Mitään torumista eikä vastaavaa saanut tämä siis tarkennus vielä siihen kun sanoin ettei pointti ole ne lahjat, vaan ne symboloivat hyvi
Kysytkö oikeasti vielä tuollaisen jälkeen, että miten toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kyllä ihan normaalia sakkia toi kaveri-perhe
Lapsi on mustasukkainen kummin lapsesta jne jne
- Mitä 🤬
Joo tää tuntu kaikkein pahimmalta.
Lapsi haki hymyillen katsekontaktia kummitätiinsä ollessaan konttausikäinen, kummitäti ohitti katseen ja alkoi jutella omalle lapselleen, joka parhaillaan keräsi kaikki lelunsa piiloon ettei lapsemme vaan pääse käsiksi mihinkään..Miehen kummilapsi irvisteli myös lapsellemme ja lällätti, tähänkään ei puututtu vaan nauroivat vaan. Tuli ihan kamala olo lapsen puolesta, en mä tollaseen tilanteeseen häntä halua viedä.
Vikan kerran kun nähtiin miehen kummipoika houkutteli lapsemme vessaan ja teki jotain, mistä lapsi alkoi itkeä kovasti.
Mitään torumista eikä vastaavaa saanut tämä siis tarkennus vielä siihen kun sanoin e
Konkreettisia neuvoja kysyin, että miten menetellä? Tietenkään ei asiat nyt enää jatku niin että me vaan ostetaan kummipojalle jatkossalähinnä vaan mikä olisi paras tapa päättää tämä toksinen ( ? ) kummisuhde ilman draamaa, tai toimia jatkossa jos välit säilyisivät? Tämä kummius toi kaveriparista esille asioita, joita ei tiedetty heissä edes olevan
Etenkin kun miehen kaverilla on toisen kaverinsa kautta yksi kummilapsi ennestään, jota vie konsertteihin ja muistaa kauniisti, käy tapaamassa. En tiedä vaikuttaako että tää toinen kummilapsi on tyttöei ole nk. kilpailija kummin omalle pojalle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se kummitäti voi käydäteidän luona kummilastaan katsomassa ilman omaa ekaluokkalaistaan? Jotain kummallista tässä on. Jotain mitä teette tiedä tai ymmärrä. Jotain syvempää. Onko kummi itse kateellinen teidän lapselle jostain syystä? Itse sanoisin kummille että lahjaksi ette ota vastaan käytettyjä tavaroita. Itse pyytäisin kummin kylään ilman että kukaan lapsista on paikalla ja juttelisin hänen kanssaan missäongelma on. Jos tilanne jatkuu näin kummallisena niin edes lähettäisi onnittelukortteja jotka helposti maksavat sen 5-6€ (kortti+postimaksu) vaan lähettäisin tekstiviestin joko lapsen äidille tai lapselle itselleen, jos hänellä jo kännykkä on. Mikäli siis vielä haluaisin kummilasta muistaa. Nythän kuulostaa siltä että teidän suhde kummilapseenne tavallaan katkolla, ja ette oikeastaan näe häntä. Ilmeisesti kummilapsen vanhempia ei tämä harmita koska kummeja on lapsella monta. Olisiko niin että tämä kummeus ei enää palvele teitä eikä heitä ja on aika antaa asian olla. Teidän ei kumminkaan kannata elää niin että tämä asia tuo teille negatiivisia tunteita. Parempi antaa olla, mikäli teitä tuntuu että se kummilapsen perhe on myös asian jo antanut olla.
Ensiksi: kuulostat materialistiselta. Itse kannatan käytettyjen tavaroiden antamista.
Toiseksi: paljon tärkeämpää on teidän perheiden hyvät välit ja näkemiset kuin mitkään lahjat. Paras muistaminen on se, että näkee kummilastansa ja antaa hänelle aikaa.
Katsahtaisin peiliin ja miettisin omaa arvomaailmaa. Sen jälkeen juttelua kavereiden kanssa ja välit kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi: kuulostat materialistiselta. Itse kannatan käytettyjen tavaroiden antamista.
Toiseksi: paljon tärkeämpää on teidän perheiden hyvät välit ja näkemiset kuin mitkään lahjat. Paras muistaminen on se, että näkee kummilastansa ja antaa hänelle aikaa.
Katsahtaisin peiliin ja miettisin omaa arvomaailmaa. Sen jälkeen juttelua kavereiden kanssa ja välit kuntoon.
Kuulostat ite ku si pää kummilta, joka ignooraa vauvan katseen ettei oma pullamössölapsi suutu.
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi: kuulostat materialistiselta. Itse kannatan käytettyjen tavaroiden antamista.
Toiseksi: paljon tärkeämpää on teidän perheiden hyvät välit ja näkemiset kuin mitkään lahjat. Paras muistaminen on se, että näkee kummilastansa ja antaa hänelle aikaa.
Katsahtaisin peiliin ja miettisin omaa arvomaailmaa. Sen jälkeen juttelua kavereiden kanssa ja välit kuntoon.
Etpä selvästi edes ole lukenut ap:n viestejä, kyse ei ole lahjoista vaan juurikin siitä mistä ne kertovat. Älä osallistu ketjuihin joita et edes viitsi lukea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko kummin tehtävä toimia pelkkänä lahjojen antajana on jotenkin älytön. Tuntuu hölmölle lajoittaa esim. kaverin pojalle synttärirahaa ja kaveri lahjoittaa minun pojalleni saman verran. Ja kun asutaan eri puolella Suomea, ei olla edes muuten tekemisissä kummilasten kanssa puolin ja toisin kuin isompina juhlapäivinä. Siirtelemme siis vain rahaa edes takaisin synttärit ja joulut. Lapsen suuntaan se tietysti näyttäytyy eri tavalla.
Miksi edes haluat säilyttää välit tuollaisiin ihmisiin?
Seuraavan kerran, kun kutsuvat syntymäpäiville lahjatoiveen kera, vastaa, ettette ehdi paikalle, koska olette viikon päästä juhlapäivästä menossa käymään Prismassa ja lahjatoiveeseen, että voivat noutaa paketin teidän ovelta ohikulkiessaan. Laita johonkin muovikassiin pari reikäisiä sukkia tai mitä vain roinaa ja anna se heille, jos tulevat hakemaan.
Mitään draamaa ei tarvita, kohtelet vain heitä samoin kuin he ovat kohdelleet teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa outo tilanne. Minä varmaan luopuisin ystävyydestä ja lahjomisista. Voittehan ehdottaa, että luovutaan lahjoista, kun tapaamisetkaan ei onnistu. Jokin heitä nyt hiertää, mutta eivät varmaan kerro.
Kuulostat hieman materialistilta ja siltä, että lahjat ja tasapuolisuus on sinulle kaikki kaikessa. Tulee mielikuva, että miehesi kummilapsen perheen täytyisi nk. maksaa nyt jotain takaisin teille päin. Jos tällainen ilmapiiri on välittynyt perheelle, niin ymmärrän välien jäätymisen ja vaikeuden kummiuden toteuttamisessa.
Mutta jos et vertaile/laske lahjoja tälleen heidän kanssaan, vaan tämä oli nyt kertaluontoinen avautuminen täällä palstalla, niin kyllä perheen käytös vaikuttaa hyvin erikoiselta.
Istutteko kuitenkin iltaa aina kummilapsenne synttäreillä?
kutsutteko itse ystäviänne edelleen teille? Entä lasten synttäreille?
lahjoista en puhuisi mitään, mutta muuten kysyisin avoimesti että olemmeko loukanneet perhettä jotenkin. Ja kuuntelisin aidosti, mitä toisilla on sanottavaa. En puolustautuisi heti, vaan yrittäisin aidosti kuunnella.
hyvien ystävien menettäminen on ikävää!
Alue: Aihe vapaa
Kummilasten omasta lapsesta kasvatetaan näköjään pahemman luokan egoistia..veikkaanpa ettei paljon kavereita saa koulussa!