Ekaluokkalaisen koulukavereina on umpisuomalaisia Möttösiä ja Korhosia joiden etunimi on joku "Jason", "Trevor", "Candice"

Mä en oo koskaan tajunnut tätä että aikuiset naureskelee lasten nimille. Osoittaa vain huonoja persoonapiirteitä. Mikäs aloittajan oma nimi on? Onko juntin kuuloinen? Vai mistä tuo tarve kumpuaa kiusata lapsia nimistään?

ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.

Muusikkokaveri otti taiteilijanimekseen angloamerikkalaisen nimen tyyliin John Johnson. Sanoin että tuolla ei erotu joukosta, käytä oikeaa nimeäsi tyyliin Akseli Melkas. Heti jää mieleen.

Sama kun nimiä otettiin ja suomalaistettiin joka paikka oli täynnä Järvisiä, Lahtisia, Mäkisiä, Jokisia, Toivosia...monet hyvät nimet hylättiin. Nyt keksitään keksimällä historiattomia nimiä ala Kultasuvanto.

Jos haluaa uuden nimen kannattaa käyttää mielikuvitusta. Aarne Tarkas otti nimensä Burroughsin mars-kirjoista. Niissä on vihreiden marsilaisten päällikkö Tars Tarkas.

Hassu ketju. Oma poika tuossa vähän aikaa sitten totesi ja ihmetteli, että kuinka mummo ja pappa on antanut minulle aikuisten nimen ja me olemme antaneet hänelle lapsen nimen. Kun Kari ja Jaana on aikuisten nimiä ja Erik ja Seppo (hänen kaveri) ovat lasten nimiä. Sen lisäksi, hänen mielestään minä olen ihan Karin näköinen ja äiti on aivan Jaanan näköinen. Että on osattu antaa meille sellaiset nimet, että ollaan ihan niiden näköisiä.

Ihmeellinen on maailma. :D

Mun lapsi saa muinaisen roomalaisen etunimen. Toisaalta etunimeä esiintyy kyllä Suomessa ja lapsella on italialaisia sukujuuria. En halua lapselle jotain tavanomaista suomalaista nimeä (liian tavanomaisia ja tylsiä makuuni) siinä missä en mitään amerikkalaistakaan jonkun statuksen takia. Nimen tulee myös sopia sukunimeen ja toiseen nimeen.

Myös "kastetut"-palsta tarjoaa hyvää viihdettä kun siellä on juurikin näitä Melissa Yasmine Pöntisiä :D

Suurin ongelma on,ettei näitä nimiä täällä Suomessa oikein osata kirjoittaa tai lausua ja sitten  Cordelian tai Mathewin äiti tuohtuu kun taas nimi on synttärikutsussa väärin tai joku lausuu sen  "Kortelia" "Matteev".

Vierailija kirjoitti:

No mä voin oman perheen kohdalta kertoa esimerkin omasta siskosta. Hän ajatteli että lapsesta tulee siten "kansainvälisempi". Asumme siis paikkakunnalla jossa ei ainakaan tässä kaupungissa ole yhtä ainuttakaan ulkomaalaista.

Valitsivat vaan sitten niin stereotyyppisen jenkkinimen joka vielä yleensä annetaan mustaihoisille, etten edes halua laittaa sitä tähän ettei lasta tunnisteta.

Laticia?

Moni kansainvälinen nimi kyllä toimii suomessa ja suomenkielisten sukunimien kanssa kuten Emma,Sara,Leo,Eric.

Ongelma on, kun koetetaan olla liian siniveristä vaikka sossu maksaa elämisen ja sitten tulee näitä  Daniela Christabel Veronica Auvisia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan tajunnut tätä että aikuiset naureskelee lasten nimille. Osoittaa vain huonoja persoonapiirteitä. Mikäs aloittajan oma nimi on? Onko juntin kuuloinen? Vai mistä tuo tarve kumpuaa kiusata lapsia nimistään?

ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.

Niinpä. Mikä siinä niin ihmetyttää että ihan pitää naureskella muiden lasten nimille? Kyllä niistä Ainoista ja Jormistakin huomautettavaa löytyy jo sille linjalle lähdetään.

Ystäväni on kertonut että hänestä piti tulla Tara mutta pappi ei suostunut. Vuonna 1981. Tuli sitten Tanja. Älkää kysykö mistä äitinsä se Taran repi,ei yllätä kun siskonsa on Nita ja veljensä  Benjamin. Täysin umpisuomalainen perhe (eivät myöskään tummaa väestöä).

Aika harva nimi nyt kuitenkaan on aivan täysin suomainen. Kun jokainen ei voi olla Aino tai Väinö. Ajatelkaa nyt vaikka nimiä Anna, Maria, Helena, Sara, Laura! Nehän ei todellakaan ole suomalaisia nimiä alunperin!

Miksi ihmeessä Pöntiset tai Möttöset eivät saisi olla etunimeltään muuta kun av-palstan hyväksymiä ja av-raadin mielestä sukunimeen sointuvia! Kuka sitä paitsi voi määritellä yleisen yhteensopivuuden etu- ja sukunimen kanssa? Se on niin että jonkun mielestä vihreä ja punainen tai suola ja pippuri sopii yhteen ja jonkun toisen mielestä ei. Typerää arvostella toisten nimiä, jos ei ole oman mieltymyksen mukainen!

Nää WT nimet naurattaa lasten luokkalaisissa: Jake, Mike, Luke, Poke ja sukunimet tyyliin Lahtinen, Kurkinen (ei oikeasti mutta tyyliltään).

Lapseni eskarissa muutama vuosi sitten oli yhtenä teemana "kun olin pieni", johon liittyen eskariin valittiin lapsesta vauvakuva ja vanhemmat kirjoittivat sen viereen valokuva-albumiin, miksi lapselle oli valittu juuri se nimi kuin oli. Albumi oli eskarin eteisessä (oli tietenkin vapaaehtoista, halusiko kuvan ja tekstin jättää sinne katsottaviksi). Oli ihan hauska lukea niitä nimiperusteluja. Erään aivan suomalaisen tytön englanninkielistä etunimeä perusteltiin sillä, että "yhdellä "Chloen" tädilläkin on englanninkielinen nimi". Toisen tytön hienoista nimistä kerrottiin, että "haluttiin nimet, joissa on jotain prinsessamaista".

Vierailija kirjoitti:

Nää WT nimet naurattaa lasten luokkalaisissa: Jake, Mike, Luke, Poke ja sukunimet tyyliin Lahtinen, Kurkinen (ei oikeasti mutta tyyliltään).

Mikä niissä niin naurattaa? Eikö Jeremias tai Antero naurata?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni eskarissa muutama vuosi sitten oli yhtenä teemana "kun olin pieni", johon liittyen eskariin valittiin lapsesta vauvakuva ja vanhemmat kirjoittivat sen viereen valokuva-albumiin, miksi lapselle oli valittu juuri se nimi kuin oli. Albumi oli eskarin eteisessä (oli tietenkin vapaaehtoista, halusiko kuvan ja tekstin jättää sinne katsottaviksi). Oli ihan hauska lukea niitä nimiperusteluja. Erään aivan suomalaisen tytön englanninkielistä etunimeä perusteltiin sillä, että "yhdellä "Chloen" tädilläkin on englanninkielinen nimi". Toisen tytön hienoista nimistä kerrottiin, että "haluttiin nimet, joissa on jotain prinsessamaista".

Mitähän väärää on haluta laittaa omalle rakkaalle prinsessalle prinsessamainen nimi? Ehkä tämä Aurora Isabella Victoria on ollut vanhempien vuosien hartain toive ja vihdoin se oma prinsessa on syntynyt. Ehkä pikku-prinsessa on itsekin ylpeä nimestään ja pitää sitä kauniina ja sitten tulee joku vieras aikuinen naureskelemaan! Törkeää!

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme teillä on meitä Möttösiä vastaan! Saadaan me kai antaa lapsillemme ihan mitä tahansa nimiä siinä missä muutkin! 

Vai onko olemassa joku lista, jossa lukee, mitkä nimet käyvät Möttösen perheen jälkikasvulle?

t.rouva Möttönen

Moettoesen kohdalla peli on jo menetetty.

Muiden kannattaa koettaa vältellä nimiä, joissa on skandinaavisia erikoismerkkejä: ae, oe ja a, jonka päällä on rinkula.

Lasten nimet on lempiaiheitani omien ja parin sukulaisen kanssa (asumme eri paikkakunnilla). Siis eniten mua on kiehtonut lempinimet ja muunnelmat, mitä näistä jenkkinimeistä sitten tulee vanhempien ihmisten, kavereiden, opettajien ja joskus ihan vaan kaikkien suussa.

Tässä muutamia:

Deacon = Kaikki sanovat Tiikoksi, lempinimenä Tiko. 

Bridget = Pritket, ja jotkut vanhemmat sanovat jopa Ritketti :D Riitua ovat yrittäneet lempinimeksi, lapsi itse osaa kyllä sanoa nimensä oikein

Savannah = Toimii yllättävän hyvin, koska jenkeissäkin se h on lähes äänetön. Mut tietyissä yhteyksissä jotenkin tönkkö "Mennään Savannalle"

Boyce = Pois ... Tää on jopa hulvaton, kun hänen omat vanhemmat huutaa leikkipuistossa: "Pois! Pois!" ja "vitsikäs" isänsä "Pois, Pois, mennään pois!"

On olemassa kuitenkin tosi paljon kansainvälisiä nimiä, mitkä soveltuu hyvin Suomeen. 

Vierailija kirjoitti:

No mä voin oman perheen kohdalta kertoa esimerkin omasta siskosta. Hän ajatteli että lapsesta tulee siten "kansainvälisempi". Asumme siis paikkakunnalla jossa ei ainakaan tässä kaupungissa ole yhtä ainuttakaan ulkomaalaista.

Valitsivat vaan sitten niin stereotyyppisen jenkkinimen joka vielä yleensä annetaan mustaihoisille, etten edes halua laittaa sitä tähän ettei lasta tunnisteta.

Tyrese tai Tyrone, nuo tuli ensimmäisenä mieleen.

Eihän siinä mitään väärää olekaan antaa lapselleen se omasta mielestä paras nimi, olipa se sitten vaikka prinsessamainen! Annoin vain ihan oikean elämän esimerkkejä siitä, mitä perusteluja voi olla sille, jos etu- ja sukunimi tuntuvat joistakin olevan eri paria. En naureskellut, vaan oli mukava lukea erilaisia perusteluja, etenkin sellaisia joita ei olisi tuosta vaan arvannut.

T. Se ex-eskarilaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Lapseni eskarissa muutama vuosi sitten oli yhtenä teemana "kun olin pieni", johon liittyen eskariin valittiin lapsesta vauvakuva ja vanhemmat kirjoittivat sen viereen valokuva-albumiin, miksi lapselle oli valittu juuri se nimi kuin oli. Albumi oli eskarin eteisessä (oli tietenkin vapaaehtoista, halusiko kuvan ja tekstin jättää sinne katsottaviksi). Oli ihan hauska lukea niitä nimiperusteluja. Erään aivan suomalaisen tytön englanninkielistä etunimeä perusteltiin sillä, että "yhdellä "Chloen" tädilläkin on englanninkielinen nimi". Toisen tytön hienoista nimistä kerrottiin, että "haluttiin nimet, joissa on jotain prinsessamaista".

Niin? Vanhemmat halusi lapselle nimen ja nuo oli perusteet? Jokaisella on jotkut perusteet. Jarmon, Päivikin tai Severin vanhemmillakin on jotkut perusteet. Kustaan tai Rööpertin vanhempien mielestä kyseinen nimi on ollut maailman paras tai kaunein just heidän lapselleen.