Selektiivinen mutismi, onko kukaan kuullut tallaisesta, varsinkin kaksikielisella?
Tytto 4v aloitti koulun viime viikolla (emme asu suomessa). Kaikki mennyt ihan hyvin, niin ainakin luulin, kunnes tana aamuna opettaja sanoi ettei tytto ole puhunut sanaakaan koulussa. Tanaan oli siis jo viides paiva, kay pehmeaa laskua nain aluksi eli 3h paivassa.
Opettaja valaytti termin "selective mute" johon tietenkin takerruin.
Lapsi on jo kauan ollut todella ujo sosiaalisissa tilanteissa, kotona puhuu kuin papupata, taukoamatta. On kaksikielinen ja erittain puhelias lapsi oman perheen sisalla, sujuva molemmilla kielilla.
Han on kaynyt esikoulussa 2v 9kk ikaisesta asti ja siella on puhunut jonkin verran, mutta siellakin valitsi tarkkaan kelle puhuu ja milloin, riippui paljon mielialasta ja tilanteesta. Halusi kovasti leikkia muiden lasten kanssa, mutta oli ujo puhumaan heille. Joten usein leikki heidan rinnallaan.
Siis ujoksi olen nyt tahan asti tyttoa luullut. Kun luin enemman mita tuosta mutismista sanotaan, tuntuu etta melkein kaikki kay toteen meidan tyton kanssa, kuin hanta kuvailtaisiin! Eli nyt olen pikkaisen ihmeissani mita asian kanssa tehdaan ja miten tasta paastaisiin yli.
Luin lisaksi etta jos tama mutismi esim. koulussa kestaa yli kuukauden silloin se luokitellaan tuoksi selektiiviseksi mutismiksi.
Onko kenellakaan minkaanlaista kokemusta vastaavasta?
Kommentit (2)
Aloitti seurakunnan päiväkerhossa, kun ikää oli 3½v. Ensimmäisen puolivuotta vastasi ohjaajille ainoastaan nyökkäämällä ja sekin vasta usean kysymisen jälkeen. Loppukeväästä alkoi satunnaisesti vastaamaan yhdellä sanalla.
Kesä oli välissä ja nyt juuri vanhempainillassa juteltiin ohjaajien kanssa, kun tyttö on taas käytännössä tyystin puhumaton kerhossa. Ainoastaan yhden tutumman kaverin kanssa saattaa vaihtaa sanan tai pari.
On aina ollut siskojaan rauhallisempi ja ujompi vieraiden keskuudessa. Pitkään ei puhunut muuta kuin omalle perheelle, nyt sentään jo isovanhemmillekkin (tyttö nyt 4½v) Kotona on reipas ja todella puhelias, lauleskelee ja höpöttelee leikkiessään kovastikkin.
Toivon, että tämä puhumattomuus helpottaa ennenkuin lähtee eskariin. Siihen vielä kaksi vuotta aikaa, toivottavasti aika tekee tehtävänsä.
lähipiirissä kaksikielinen tyttö, joka puhui vain samanikäistensä kanssa, mutta ei aikuisille omia vanhempiaan lukuunottamatta, hän sai "nollattua" tilanteen opettajain suhteen kun vaihtoi koulua, sukulaiset saivat odottaa vähän pitempään, nimittäin "vaiva" kesti teinivuosiin saakka. Itsekin pidin tätä puhumattomuutta kummallisena kunnes luin netistä aiheesta selektiivinen mutismi. Me ihmiset ollaan niin hienoja tietokoneita, ettei sitä aina meinaa muistaa ja käsittää, tsemppiä!