Lue keskustelun säännöt.
Miten nykyään jos satutte törmäämään entisiin kiusaajiinne, vieläkö niillä on sama ylimielinen virne kuin silloin ennen?
16.07.2024 |
Miten nykyään jos satutte törmäämään entisiin kiusaajiinne, vieläkö niillä on sama ylimielinen virne kuin silloin ennen?
Kommentit (71)
En ole koskaan törmännyt livenä yhteenkään kiusaajaani kouluaikojen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei entisellä kiusaajallani ollut virnettä naamallaan, ei ainakaan sen jälkeen kun hänet tapasin. Etsi hampaitaan maasta kun hakkasin hänet. Oikein kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt livenä yhteenkään kiusaajaani kouluaikojen jälkeen.
Onpa kummallista
Vierailija kirjoitti:
Niiden bravuuri on tuo virnistys. Säälittävää. Eivät ole kehittyneet yhtään ihmisinä.
Kouvolanaperot!🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, itse olin yläasteiässä aika ujo ja vähän pyöreä. Ei minua varsinaisesti kiusattu, mutta joskus sanottiin ilkeästi. N. kymmenen vuotta myöhemmin tapasin ravintolassa yhden hyvin suositun pojan, jonka muistan kommentoineen ulkonäköäni ikävästi. Hän oli kovasti kiinnostunut, ei muistanut minua kouluajoilta ja ihmetteli sitä. Olin noista kouluajoista hoikistunut ja ilmeisesti sen myötä hänen silmissään kaunistunut. Annoin tottahan toki pakit, ja tietyllä tavalla tuli jonkinlainen voittajaolo.
On. Yksi mulkoilee jos sattuu kävelemään ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt livenä yhteenkään kiusaajaani kouluaikojen jälkeen.
Onpa kummallista
Missä heitä pitäisi nähdä? Mulla on ollut ihan eri piirit jo kouluaikoina. Asun sen verran isolla paikkakunnalla, että harvoin törmään vahingossa edes johonkin tuttuun. Kouluajoista on yli 30 vuotta aikaa, en tunnistaisi nykyään heitä edes.
on aina hyvä katsoa Dexterin kaksi kautta ja miettiä kiusaajia... tämä vain mielipiteenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei entisellä kiusaajallani ollut virnettä naamallaan, ei ainakaan sen jälkeen kun hänet tapasin. Etsi hampaitaan maasta kun hakkasin hänet. Oikein kunnolla.
5/5 erinomainen suoritus - antaa esimerkkiä muille kiusaajille mitä voi tapahtua kun yrittävät tuhota muita
Toisella oli toisella ei. Molemmat tuli vastaan haastatellessani mahdollisia uusia työntekijöitä yritykseen. Toisella oli aivan "normaali" asenne/suhtautuminen minuun nykyään (vaikka itse en varmasti olisi häntä valinnut haettuun työpaikkaan, onneksi oli sopivampiakin hakijoita) Virnistelijälläkin hymy hyytyi, kun kerroin ettei hänen koulutodistuksella/työkokemuksella (pelkkä lukio ja todella vähän työkokemusta) todellakaan ole mahdollisuuksia saada töitä, johon oli hakemassa. Luuli olevansa vahvoilla, kun oli jostain kuullut, että on tuttu haastattelija (vaikka lukiosta lähes 10v aikaa)... Kerroin kyllä ottavani häneen yhteyttä myöhemmin, jos sattuu, että johonkin "hanttihommaan" tarvitaan työntekijää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tekemisissä yhden kouluaikaisen kiusaajan kanssa aikuisiällä ja huomasin, että hän on samanlainen ilkimys kuin ennenkin.
Näimme joskus kuntosalilla, mutta alkuun hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Luulin hänen siis muuttuneen. Mutta kunnes yhtenä päivänä hän raahasi salille ison kaverijoukon, ja sitten alkoikin se sama nälvintä ja huutelu mitä oli koulussa ollut. Kiusaaja tarvitsi kavereiden taustatuen, yksin hän ei oikein kehtaa huudella.
Kaikki ei muutu, mutta tuo kiusaaja osaa kyllä tarvittaessa esittää kultapoikaa. Vastenmielisintä ehkä on, että tuolla kiusaajalla on ainakin jo kolme lasta.
Olen törmännyt vain kolmeen heistä(heitä oli paljon enemmän).
Yksi pyysi vuolaasti anteeksi, oli kuulemma itse pahasti kiusattu kunnes minä tulin kouluun uutena oppilaana ja pari suosituinta oppilasta alkoi kiusaamaan joten hän sitten liittyi mukaan päästäkseen porukoihin.
Toinen käveli vain ohitse, en edes tiedä tajusiko että se olen minä joka siinä penkillä istuu.
Kolmas katsoi tosi rumasti ja oli harppomassa kohti mutta hänen naisystävänsä otti kädestä kiinni ja veti poispäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, itse olin yläasteiässä aika ujo ja vähän pyöreä. Ei minua varsinaisesti kiusattu, mutta joskus sanottiin ilkeästi. N. kymmenen vuotta myöhemmin tapasin ravintolassa yhden hyvin suositun pojan, jonka muistan kommentoineen ulkonäköäni ikävästi. Hän oli kovasti kiinnostunut, ei muistanut minua kouluajoilta ja ihmetteli sitä. Olin noista kouluajoista hoikistunut ja ilmeisesti sen myötä hänen silmissään kaunistunut. Annoin tottahan toki pakit, ja tietyllä tavalla tuli jonkinlainen voittajaolo.
Ihan oikein. Hän oli jo luonteensa näyttänyt. Tuollaisen seurassa ei uskaltaisi tulla raskaaksi, yhtään lihoa tai auta armias - sairastua. Tuollaiselle kelpaa vain hoikkana ja kauniina, parhaana sunnuntaiversiona itsestään.
Ei se kiusaajan luonnevika siitä mihinkään häviä, jos aikuisena sattuu tulemaan jossain vastaan. Halveksivaa tuijotusta ja virnuilua edelleenkin. Aivan kuin kaikki ei olisi päässään kohdallaan, vaikka olevinaan jonkinlainen menestyjä. Toivottavasti se hymy hyytyy ja kova kohtalo koittaa tällaiselle.
Hullujahan ne on kehdosta hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei entisellä kiusaajallani ollut virnettä naamallaan, ei ainakaan sen jälkeen kun hänet tapasin. Etsi hampaitaan maasta kun hakkasin hänet. Oikein kunnolla.
Nostan hattua sinulle. Terrõristi sai, mitä on aina kerjännytkin. Tuosta pitäisi antaa sinulle mitali. 👍
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tekemisissä yhden kouluaikaisen kiusaajan kanssa aikuisiällä ja huomasin, että hän on samanlainen ilkimys kuin ennenkin.
Näimme joskus kuntosalilla, mutta alkuun hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Luulin hänen siis muuttuneen. Mutta kunnes yhtenä päivänä hän raahasi salille ison kaverijoukon, ja sitten alkoikin se sama nälvintä ja huutelu mitä oli koulussa ollut. Kiusaaja tarvitsi kavereiden taustatuen, yksin hän ei oikein kehtaa huudella.
Kaikki ei muutu, mutta tuo kiusaaja osaa kyllä tarvittaessa esittää kultapoikaa. Vastenmielisintä ehkä on, että tuolla kiusaajalla on ainakin jo kolme lasta.
Eihän ne mihinkään muutu.
Todellakin olen tosissani, mitä ihmeen hyötyä on vatvoa jotakin mennyttä pahaa? Tekeekö se tämän päivän paremmaksi? Lapsia oltiin silloin kaikki, toiset tyhmempiä kuin toiset, mutta silti lapsia.